Nyt tänään pitäisi tottua siihen, että täytän kaksi ja viisi. En juhli synttäreitäni mitenkään ihmeellisesti (teen opparia ja käyn leffassa), mutta viikonloppuna vietän niitä hiukan jälkikäteen, sillä oli hyvä yhdistää omat ja parisuhteen toisen osapuolen synttärit.
Mikäli minulle oltaisiin pari vuotta sitten sanottu, että juuri tänä vuonna olisin onnellinen parisuhteessa ja lopulta muuttaisin saman katon alle, olisin nauranut räkäisesti ja vannonut oman itsenäisyyteni perään ja todennut ettei sellaista yksinkertaisesti tapahdu, koska en vain halua.
Nyt olen ehkä hiukan kauhuissani (en oikeasti, ehkä jännittynyt) ja iloinen. Monet asiat helpottuvat ja muuttuvat, mutta lopulta niin monet asiat jäävät juuri ennalleen ja tutuiksi.
Kai kyse on vain siitä miten asioihin suhtautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti