On jotenkin hassua, että Forssa tuntuu edelleen niin kotoisalta, vaikka lopulta en enää ikinä voisi asua siellä.
Oli mukavaa nauraa typerille jutuille ja katsoa vanhoja 30-luvun kauhuelokuvia ja nauraa kuollakseen kaikelle.
Ja oli tarjolla myös äärettömän ihanaa mutakakkua. Sitä haluan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti