Aamulla pellot olivat aamukasteesta aivan märät ja aurinko sai ne kimmeltämään.
Enkä oikein siinä vaiheessa osannut tulkita olinko surullinen vai vain nostalgiaa täynnä.
Syksy tekee niin useasti surulliseksi.
Mutta aina voi juoda teetä, kuunnella musiikkia ja kääriytyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Ehkä joskus syksy ei teekään surulliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti