Hiukan alle kuukausi siihen, että näen uuden tatuointini. Kaksi ja puoli kuukautta siihen, että se hakataan ihooni.
Nyt kun ihana syksy on loppunut ja tilalle on tullut märkä, harmaa ja kylmä syksy, odotan lunta ja kynttilöitä ja monia hetkiä, kun voi kääriytyä villapaitaan.
Koska elämä tapahtui, en tule valmistumaan joulukuuhun mennessä. Toivo kuitenkin on mukana, että valmistuisin kuitenkin tämän kouluvuoden aikana.
Mutta kai se vaan kuuluu elämään, että on niitä ihania hetkiä ja sitten niitä ikäviä asioita, joita kai voi kutsua alamäeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti