Aina välillä tuntuu, että elän omassa pienessä vegaanikuplassa. On jotenkin huvittavaa joka kerta kaupassa kauhistella, kun tuntemattomat nuoret naiset ottavat koriinsa paketin jauhelihaa.
Tai törmätä netissä ruokablogiin, jossa tehdään ruoaksi jotain lihaa ja jaetaan se resepti.
Ilmeisesti minun pitäisi kai kasvattaa omaa näkemystäni tai ainakin ymmärtää se, että kaikki eivät ole vegaaneja tai edes jonkinlaisia kasvissyöjiä. Mutta minulla on tähän kaikkeen puolustuspuhe!
Koska melkein kaikki tuttuni ovat a) joko vegaaneja tai b) lakto-ovoja, on ihan ymmärrettävää, että unohdan sitten ne ihmiset, jotka käyttävät lihaa ravintonaan. Nekin, jotka ovat sekasyöjiä, suostuvat nurisematta syömään vegaanistaruokaa, ilman, että siitä tulisi mikään paha vääntö.
Joten kai on ihan ymmärrettävää, että asun tässä pienessä kuplassa.
Enemmänkin tämä "kauhistus" on sellaista "Oho tuollaisia ihmisiä sittenkin on olemassa! Olen kokonaan unohtanut!" Kaupassa seikkaillessa aina välillä tuleekin siis aina sellainen olo, kuin törmäisi mystiseen lumimieheen.
Mutta varmaan minä olen monelle se mystinen lumimies kohdatessa. Tai sitten joku ruokanatsi (vaikka en edes vinetä toisten syömisistä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti