Niin sitä aina yhtä ikävää asiaa seuraa aina toinen, sillä se on ilmeisesti aina määrätty niin.

Vuokra-asunto lähti alta, vaikkakin se ehkä on hieman liioiteltua, sillä armonaikaa on kuitenkin kesäkuun loppuun asti. Tarjolla olevat vapaat vuokra-asunnot vain sattuvat olemaan kamalia rotankoloja keskeltä ei mistään. Ja ehkä minusta on tullut se paskiainen, joka haluaa nopeat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan, mutta en voi sille mitään. Minulle sillä asuinympäristöllä on paljonkin väliä. En yksinkertaisesti kykene asumaan sellaisessa kaupunginosassa, jossa ihmisen näkeminen on harvinaisuus, ja matka omiin harrastuksiin kestää bussilla neljäkymmentä minuuttia, koska bussin reitiksi on päätetty ne kaikki peräkammarit, jotta ne peräkammarin pojat saataisiin kyytiin.

Jotenkin melkein toivon, että nykyinen vuokraemäntämme lähtisi myymään tätä asuntoa, sillä ainakin saisimme siitä kourallisen rojalteja eli vuokraemäntä saisi siitä sakkoja. Olen myös kerennyt kiroamaan sen noita-akan syvimpään helvettiin ja jos minua ei nyt ympäristösuunnitteijan pestiin myöhemmin valita, voi manaaja olla yksi oikein hyvä vaihtoehto.

Tässä kun nyt stressaa tarpeeksi muuttoa ja siihen kuluvia rahoja, piti vielä takkikin mennä rikki ja kissalla on ilmeisimmin silmätulehdus, jota pitää nyt tässä tarkkailla mihin suuntaan se menee. Joten, tästä voisin päätellä, että olen vain pahapahapaha ihminen, joka on ansainnut kaiken tämän paskan ja ikävän niskaan tai ihmiset yksinkertaisesti on paskoja ja pahoja.

Mene ja tiedä sitten. Tekisi kokonaan mieli sanoa koko kaupungille adios ja muuttaa palmun alle juomaan Piña coladaa.