Eilen tajusin olevani kamalan väsynyt ja poikki. Kaikki jännitys koulun suhteen purkautui eilen ja oli vain naurettavan suuri tarve vain itkeä. Eikä se tunne ole vieläkään oikein lähtenyt.

Tällä hetkellä en muuta haluaisi tehdä, kuin maata nurmikolla ja vain hengittää ja olla. Tiedän kuitenkin, että minun on pakko pusertaa pari ranskan tehtävää ja yksi essee. Sitten voin oikeasti ottaa hiukan rennommin.

Kyllä tämäkin tästä. On kai vain ensin noustava uudestaan satulaan ja pysyttävä siellä vielä hetki.