Mitään muuta en tällä hetkellä kaipaa, kuin sitä stressitöntä hetkeä kesänurmella, kun taivas on sees ja sininen ja leikattu nurmikko tuoksuu kaikkialla. Eikä tarvitse miettiä mitään koulutehtäviä tai opparia.

Kesäkuulta on niin paljon odotettavaa, mutta siihen kaikken ihanan väliin mahtuu niin paljon kiirettä ja stressiä, että nytkin on vaikea vain pysähtyä ja päästä siitä tunteesta eroon. Enkä haluaisi ajatella Kunpa kesäkuu menisi jo ohi, sillä elämä ei ole sen arvoista, että odottaa sen menevän ohitse.

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että ainoana hetkenä, jolloin oikeasti voin rentoutua ilman nalkuttavia Tämän kaiken rennosti ottamisen sijasta pitäisi oikeasti tehdä ranskaa, opparia, harjoitteluraporttia, visuaalisen viestinnän tehtäviä... ajatuksia.

Mutta kai se kiire tässä oikeasti helpottaa. Vielä, jos oikeasti jaksaisi puurtaa viimeiset pisteet opintorekisteriin. Sitten voisin ylpeänä kutsua itseäni Ympäristösuunnittelijaksi.