Syksy on tullut. Samalla kylmyys. Eikä kaakeliuunikaan tuo iloa, sillä jostain syystä tuli hiipuu siellä olemattomiin.
Mutta onneksi voi vuorautua peiton alle, katsoa hömppää ja pukea vielä ihan varmuuden vuoksi neuletakin kaveriksi, sillä kylmyys hiipii hiljalleen ytimeen.
Mikäs tässä on viettää päiviään, kun töistäkään ei ole kuulunut mitään. Voisi oikeasti hiljalleen kuulua. Tällainen elämä ei pitkällä tähtäimellä sovi minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti