Talvi on saapunut. Lumi vei pimeyden mennessään ja onneksi äärimmäinen väsymys meni siinä samalla, sillä kahvi ei ole pitkään aikaan maistunut muulta kuin pahalta.
Välillä on kovin vaikea tietää, mitä sitä elämällään haluaisi, sillä jokainen vaihtoehto on toistaan pelottavampi. Ainakin vähän.
Mutta taidan mieluummin kohdata pelkoni, osoittaa ne mahdolliseksi turhiksi. Sillä ehkä se elämä kantaa.
Ja turha minun on pelätä tulevaisuutta, kun hetki on tässä ja nyt, ja aurinko paistaa ja on niin kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti