lauantai 24. lokakuuta 2015

Ceremony

Tänään aurinko paistoi kirkkaasti, puidet lehdet syttyivät täyteen loistoonsa ja kaikki oli kaunista. 

Uusi kotikaupunki on kaunis ja vieras. Olen asunut täällä nyt kohta kolme kuukautta, mutta koti on edelleen Helsingissä, sillä taidan vain olla isompien kaupunkien tyttö.

Kuherruskuukauteni Uppsalan kanssa päättyi heti kuukauden jälkeen, kun opinnot alkoivat yliopistolla. Opinnot ovat olleen rankempia kuin osasin kuvitellakaan, vaikka tiedän ensimmäisen puolivuotisen olevan se rankin jakso.

Usko on koetuksella, sillä välillä on helpompi uskoa siihen, että tämä ei ole sitä mitä minun pitää saavuttaa. Mutta sitten tulee niitä hetkiä, että tämä on juuri se asia mitä haluan saavuttaa elämässäni. Haluan valmistua maisteriksi, työskennellä ympäristöalalla, sillä sinne minä kuulun. Ja olen oppinut niin paljon. Tiedän, että sosiologia on ehkä maailman epäkiinnostavin ja mielenkiintoisin aihe samaan aikaan. Tiedän kuitenkin, että pystyn tähän, koska haluan sitä.

En koskaan olisi uskonut, että pystyn kirjoittamaan englanniksi yli 15000-25000 merkkiä pitkän esseen, mutta kai se on uskottava koska alla on 11800 merkkiä ja olen vasta puolessavälissä.

Kaipaan edelleen Helsinkiin mielettömästi ja ikävä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, mitä lähemmäksi joulukuuta ja talvilomaani saavun. Mutta enää seitsemän ja puoli viikkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti