Kohta ranskan kesäkurssi on täysin plakkarissa ja visuaalisen viestinnän essee pyörii turhan paljon mielessäni, joten kai sen kimppuun on ihan pian ryhdyttävä.

Ja siinä se sitten olisi. Viimeiset kurssini kestävän kehityksen tutkintooni. Sitten minusta kai ihan oikeasti tulee Ympäristösuunnittelija. Tähän todellisuuteen olen hiljalleen herännyt ja alkanut etsiä ihan oikeita töitä.

Harmikseni kaikki omaan alaani liittyvät mukavat työt, ovat kiven alla (tai niitä ei ole lainkaan). Edes niitä ikävämpiä oman alan töitä ei juuri ole missään.

Jos en saa oman alani töitä, voin kyllä tehdä muutakin, mutta ihan kaikkeen en ryhdy. En halua enää notkua puhelimen toisessa päässä ja kuulla kuinka asiakkaat haukkuvat minut lyttyyn. Ihan niin vahva en enää ole. Olen kuunnellut haukkumista tarpeeksi (yli kahden vuoden ajan, kahden eri firman alaisuudessa) ja niitä töitä en enää etsi, vaikka kuinka minulla olisi siitä kokemusta. Viime kesä sen todisti ja antoi viimeisen naulan siihen arkkuun.

En tiedä, onko mukavan työn (sellaisen josta oikeasti nauttii ja joka ei syö mielenterveyttä) löytäminen liian paljon vaadittu?