Taas on elämääni hiipinyt syysväsymys.
Juuri sellainen kamala väsymys, joka vaatii useita kuppeja kahvia päivässä ja unilääkettä iltaisin. Sellainen kamala väsymys, joka menee yliväsymykseen, että iltaisin sänkyyn mennessä on niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti pysty enää nukahtamaan.
Nyt jotenkin rakastaisin sitä, jos saisin nukkua sellaiset virkistävät yöunet.
On turha haaveilla mistään pyöräilystä töihin, kun illalla meinaa nukahtaa tankoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti