Olen aina välillä löytänyt itseni haaveilemasta. Haaveilemasta tulevasta. Siitä mitä kaikkea tämä vuosi voi vielä tuoda tullessaan. Mitä sitten tämän AMK-tutkinnon jälkeen.
Ja vaikka en pystykään suunnittelemaan niin yksinkertaisia asioita kuin huomisen ruoka, huomaan kuitenkin pystyväni suunnittelemaan muuta.
Ehkä siis toivoa on. Ehkä se on tämä kevät. Mutta varmaa on, että toivon huomennakin pystyväni pitää ruoan sisälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti