Tässä kun taas epätoivoisena juon mustaa kahvia (ja se ei ole mitään kaikkein maukkainta kahvia), pakostikin mietin kuinka säälittävää tämä on.

Oikeasti, kuinka säälittävä ihmisen täytyy olla, että juo epätoivoisena jotain sellaista mistä ei tykkää alkuunkaan? Melko säälittävä sanoisinko.

Eikä kyse olisi siitä etten nukkuisi, sillä nukun kyllä. Menen lähes samaan aikaan nukkumaan kuin nelivuotiaat lapset (käytännössä Pikku Kakkosen jälkeen).