Koska ruoka ei enää maistu juuri miltään muulta kuin tuhkalta suussani, on pakko lähteä muuttamaan ruokailurutiineja. Ihan vain siksi, jottei ruokailusta tulisi mitään ikävää tapahtumaa. Ruokailu on menneisyydessä ollut yksi ikävimmistä tapahtumista elämässäni, joten en halua palata enää siihen ajatteluun.

Toivon sen olevan vain ohimenevää, onhan se aina ollut. Yleensä siihen vain on ollut jokin pätevä peruste.

Yhdestä asiasta saan kuitenkin olla iloinen, kahviin en ole koskenut ja olen pysynyt hereillä.