Välillä tuntuu, että räpiköin jossain itselleni vähän liian suuressa altaassa. Välillä on vaikea pysyä pinnalla ja hengittäminen on vaikeaa, koska keuhkoihin on vain tainnut mennä liian paljon vettä.
Kyynelistäni voisi rakentaa varmasti meren.
Kaikesta huolimatta hymyilen, ainakin yritän. Ja kyllä se ihan toisinaan silmiinkin asti ulottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti