Bussin ikkunasta näin kuinka puut olivat jo suurilla hiirenkorvilla, ja aurinko paistoi kirkkaasti, tehden hiirenkorvista kauniin vihreitä. Ja sitten tajusin, että tässä se kevät nyt on.
Ja eniten maailmassa olisin halunnut nukahtaa juuri niiden puiden alle, nauttia auringosta ja vain olla.
Tuntuu, ettei tälle väsymykselle ole loppua. Juon pitkästä aikaa kahvia, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla oikeasti todella pahaa, mutta tässä totean mustan kahvin (sokerilla) olevan ihan hyvää.
Ehkä aurinko on sekoittanut pääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti