Kesäkuussa Kurvin elämä päättyy ja heristelen urbaanin pölyn kengistäni, ja yritän totutella jälleen hieman hillitympään elämään Käpylässä.
Eikä minua enää juuri harmita se, että joudumme jättämään tämän paikan, jota olen kerennyt kutsumaan kodikseni kolme ja puoli kuukautta.
Rakastuin eteisessä olevaan papukaijatapettiin ja pidin asunnon ihanista lankkulattioista sekä leveistä ikkunalaudoista ja vanhoista ovista. Miinuksia tosin voi luetella paljonkin.
Ensinnäkin, meidän porttikongin edessä haisee jatkuvasti kusi. Varsinkin nyt, kun kevään tullen ihmiset ovat kaivautuneet ylös bunkkereistaan. Keittiön putket paukkaavat välillä niin järisyttävän kovaa, että meinasivat antaa minulle sydänkohtauksen. Eikä niistä putkista tule tippaakaan kylmää vettä. Lattiat ei todellakaan ole priimassa kunnossa (ja tajusin sen vasta, kun uuden asunnon oikeat lankkulattiat ovat vain niin ihanat) ja niistä lähtee palasia irti ja maali on mitä on. Seinät ovat oikeasti, luoja, niin huonossa kunnossa ettei voi olla tottakaan. Keittiö on oikeastaan melko ahdas, koska se on pitkulainen. Keittiön laatat on asentanut joku amatööri remppamies ja päätti vielä maalata niiden päälle epämääräisen likaisenvalkoisella mattamaalilla päälle.
Uudessa asunnossa kuitenkin on, oikeasti niin hyvässä kunnossa olevat seinät, että niihin ei melkein edes uskalla naulata tauluja. Siellä on maailman sympaattisin kaakeliuuni, ja se toimii! Keittiössä on puuhella (joka ei toimi), mutta on niin ihana sisustuselementti, ettei väliäkään. Lattiat ovat (sielläkin) lankkulattiaa ja ihanaa puunnäköistä eikä sitä ole pilattu maalaamalla miljoonaa kerrosta maalia sen päälle. Kylpyhuone on ihanan tilava ja siisti, ja siellä on peilikaappi! Mitä olen jäänyt kaipaamaan, sillä sitä ei nykyisessä asunnossa ole.
Plus seutu on ihanaa, kulkuyhteydet silti hyvät, vaikka ei olekaan ihan ytimessä.
Yksinkertaisesti; me pääsemme muuttamaan rotankolosta aivan ihanaan asuntoon.
Kesäkuu, tulisitpa nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti