Välillä naurattaa (ihan vähäsen vaan), kun vakavalla naamalla julistin kovaa rakkauden olevan jotain naurettavaa. Ettei sitä edes oikeasti ole olemassa. Vain sen tähden, etten ollut oikeasti ikinä rakastanut ketään.
Ja nyt tunnen itseni jotenkin kovin etuoikeutetuksi, koska saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Tässä on oikeasti hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti