Niin sitä aina yhtä ikävää asiaa seuraa aina toinen, sillä se on ilmeisesti aina määrätty niin.

Vuokra-asunto lähti alta, vaikkakin se ehkä on hieman liioiteltua, sillä armonaikaa on kuitenkin kesäkuun loppuun asti. Tarjolla olevat vapaat vuokra-asunnot vain sattuvat olemaan kamalia rotankoloja keskeltä ei mistään. Ja ehkä minusta on tullut se paskiainen, joka haluaa nopeat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan, mutta en voi sille mitään. Minulle sillä asuinympäristöllä on paljonkin väliä. En yksinkertaisesti kykene asumaan sellaisessa kaupunginosassa, jossa ihmisen näkeminen on harvinaisuus, ja matka omiin harrastuksiin kestää bussilla neljäkymmentä minuuttia, koska bussin reitiksi on päätetty ne kaikki peräkammarit, jotta ne peräkammarin pojat saataisiin kyytiin.

Jotenkin melkein toivon, että nykyinen vuokraemäntämme lähtisi myymään tätä asuntoa, sillä ainakin saisimme siitä kourallisen rojalteja eli vuokraemäntä saisi siitä sakkoja. Olen myös kerennyt kiroamaan sen noita-akan syvimpään helvettiin ja jos minua ei nyt ympäristösuunnitteijan pestiin myöhemmin valita, voi manaaja olla yksi oikein hyvä vaihtoehto.

Tässä kun nyt stressaa tarpeeksi muuttoa ja siihen kuluvia rahoja, piti vielä takkikin mennä rikki ja kissalla on ilmeisimmin silmätulehdus, jota pitää nyt tässä tarkkailla mihin suuntaan se menee. Joten, tästä voisin päätellä, että olen vain pahapahapaha ihminen, joka on ansainnut kaiken tämän paskan ja ikävän niskaan tai ihmiset yksinkertaisesti on paskoja ja pahoja.

Mene ja tiedä sitten. Tekisi kokonaan mieli sanoa koko kaupungille adios ja muuttaa palmun alle juomaan Piña coladaa.

 

Huhtikuussa (eli ihan jo melkein viikon päästä) aloitan jonkinlaisen ostolakon. Jotenkin tuntuu, että viime aikoina olen vähäisiä rahojani käyttänyt melko turhiin asioihin. Siis juuri sellaisiin asioihin, mitkä eivät satu olemaan ruokaa ja vaikka ne ovatkin sattuneet olemaan syötävää, on ostoskoriin vähän turhan usein ja paljon eksynyt karkkeja ja suklaata.

Nyt siis seuraan, että kuinka paljon minulla menee rahaa ruokaan ja ne rahat mitkä olisivat menneet herkkuihin, kahviloihin, elokuviin tai kirpputoreille, menisi sitten sivuun "pahalle päivälle", vaikka nyt opiskelijana tätä pahan päivän varalle tulevaa rahaa tuskin kertyy mitään suuria kinoksia (jos nyt edes lainkaan mitään).

Mutta se voi olla mahdollista, jos oikeasti kaikki muut menot vie minimiin. Joku ehkä voisi ihmetellä ja kauhistella sosiaalisen elämän rajaamista (sillä kyllähän kahviloissa ja elokuvissa käynti luokitellaan erittäin sosiaaliseksi tapahtumaksi, varsinkin kun en niissä yksin istu). Mutta totuus vain on, että opiskelijana on pakko aivan ensimmäisenä leikata juuri näistä "turhista" menoista. Joko käyt elokuvissa ja kahviloissa tai syöt huonommin. Jälkimmäinen ei tule kysymykseenkään, joten leikkaan ensimmäisistä. Ja he ovat onnekkaita, joiden ei tarvitse tätä tehdä.

Ja ei nyt arkeni pyörikään ravintoloissa, kahviloissa ja elokuvissa juoksemisesta, mutta toisinaan vähän turhan usein niissä opiskelijana on tultu pyörittyä. Puhumattakaan kirpputoreista. Jotenkin tuntuu, että elelen juuri tällä hetkellä tässä omassa kulutuskuplassani, ja käteen helposti tarttuu vaatteita. Olen tässä kulutuskuplani aikana löytänyt kyllä muutaman aivan lempparivaatteita (mikä on hyvä), mutta välillä taas niitä kivoja vaatteita, joita kyllä käyttää, mutta niistä ei ole tullut toista ihoani. Ja koska opiskelijana ei pitäisi ostaa uusia vaatteita (ei edes kirpputoreilta), lähtee myös tällainen turhake elämästäni nyt useammaksi kuukaudeksi.

Saa nyt nähdä miten tämä ostoslakkoni pitää huhtikuusta kesäkuuhun, mutta yritetään. Sen olen kuitenkin itselleni luvannut, että deodorantin, hammastahnaa ja hammasharjan saan ostaa, jos sellainen tilanne tulee ja samoin myös bussikorttiin lisää aikaa. Muuten elellään nuukaillen!

Hiusongelmat. Siksi kutsun niitä kaikkia ongelmia, jotka ovat lähtöisin päästä, eli hiukset ja hiuspohja. Ja olen kärsinyt hiusongelmista jo aika monta vuotta, mutta pahimmaksi ne ongelmat muodostuivat yli kaksi vuotta sitten, vuonna 2012.

Mainitsin hiuspohjan ongelmistani jo tuona samaisena vuonna, jonka tähden vuoden 2012 kesällä lopetin kokonaan hiusteni värjäämisen, sillä yliherkistyin hiusväreille ja hiuspohjani oli varmasti juuri hiusvärien takia muuttunut kuivaksi, kutiavaksi ja veresti.

Jätin samalla lämpökäsittelyt pois ja monet hiusmuotoilutuotteet, sillä ne eivät vain yksinkertaisesti helpottaneet hiuspohjaani ollenkaan. Ja olin niin hukassa kuin vain voi olla, sillä minulla on juuri se tyypillinen suomalainen tukka, joka on hento, erittäin hento. Erilaiset lämpökäsittelyt mm. kihartamiset ja ilmakihartimella tyvikohotukset vain kuuluivat aamuuni, jotta sain edes jotenkin järkevältä näyttävän tukan.

Siirryin siis kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Kokeilin erilaisia shampoita, joista aika harva edes sopi niin kuivalle tukalle ja hiuspohjalle. Tiedän monia täysin luonnonkosmetiikan shampoita, jotka eivät sovi itselleni ja vain yhden, joka sopii (vaikkei se silloinkaan aivan paras ollut, siis silloin). Pidensin myös hiusten pesuväliä ja ostin itselleni luonnonkosmetiikan muotovaahtoja, jotka eivät ole niin hyviä pidon suhteen kuin pahiskosmetiikan, mutta tuovat kuitenkin edes sen pienen kuohkeuden, sen tarvittavan. Käytin myös neitsynkookosöljyä kuureittain, eli pistin sitä koko päiväksi hiuksiin, kiedoin huivilla enkä todellakaan poistunut kotoa koko päivänä, paitsi roskia viemään. Savinaamioon tutustuin myös ja se syväpuhdisti mukavasti ja toi ihanan kuohkean tukan.

Nyt tämän vuoden alussa kokeilin muuta kuin luonnonkosmetiikan shampoita. Niissä on lauryl sulfatea ainoana aineena, jota ei luonnonkosmetiikassa saa käyttää, joten kuitenkin hiukan parempi tuote kuin marketeista tai kampaamoista ostettavat kemikaalikoktailit. Ilokseni huomasin, että hiuspohjani on nyt virallisesti siirtynyt terveiden kirjoihin! Se ei kutise eikä ole juuri kuivakaan. Koska nyt on kuitenkin talvi on se minimalistisesti kuiva, mutta itse huomaan muutoksen kun vertaan edes sitä viime joulukuuhun.

Aion vielä jatkossakin kokeilla täysin luonnonkosmetiikan shampoita, mutta tällä hetkellä menen noilla puoliksi hyvillä. Tiedän myös, että kaikille luonnonkosmetiikan shampoot eivät vain käy, koska yksilöllisyys.

Nyt ainoana hiusongelmanani on liian hyväkuntoinen liukas tukka, mutta kai olen iloinen tuosta ongelmasta kuin siitä, että hiukset tippuvat päästä huonon hiuspohjan takia.