Jouluna sain syödä paljon ihania jouluruokia ja vaikka ne olivatkin niin hyviä, oli mukava kolmen jouluruokapäivän jälkeen syödä jotain muutakin kuin laatikoita tai seitankinkkua.
Onneksi joulukuu ja joulu ja uusi vuosi on vain kerran vuodessa, sillä jotenkin tuntuu, että olen syönyt enemmän tämän kuukauden aikana kuin minään muuna kuukautena tänä vuonna. Olen syönyt myös överimäärän suklaata, mikä on hassua, sillä en edes pahemmin välitä suklaasta. Ja voisi kuvitella, että kaiken tämän herkuttelun jälkeen en haluaisi syödä mitään makeaa, mutta kummallisesti olen alkanut haluta salmiakkia.
Mutta onneksi kuitenkin on vielä uusi vuosi. Saa vielä rauhassa syödä överimäärän perunasalaattia ja soijanakkeja ja juoda kuohuvaa (ja kärsiä seuraavana päivänä tästä kaikesta). Ja kyllä minua hiukan kiinnostaa se, miten turkulaiset viettävät uutta vuotta.
maanantai 30. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
Dream Brother
Olen pitänyt itseäni melko terveenä ihmisenä, sillä lopulta sairastelen melko vähän enkä ole allerginen juuri millekään (paitsi maitosokerille, mikä nyt vegaanina ei tule vaikuttamaan elämääni, kun en maitotuotteita syö)
Sain kuitenkin eilen pelottavan voimakkaan äkillisen allergiareaktion. Allergiareaktioni alkoi silmien kutinasta, jonka jälkeen vasen silmäni turposi kauniisti melkein umpeen, kasvoni punoittivat ja nousi punaisia näppyjä, kämmeniä kuumotti ja kutitti aivan vietävästi, ympäri kehoa nousi nokkosihottumaa, alahuuleni turposi ja sitä kutitti, tulin tukkoiseksi ja nenäni vuoti kauan ja tämä ikuinen ystävä palan tunne kurkussa ja paino rinnassa kruunasi kaiken. Antihistamiini oli ainoa, joka sai nämä oireet lievittymään, mutta yöllä heräsin kuitenkin siihen, että hengittäminen oli raskasta ja vaivalloista.
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni sain reseptin adrenaliinikynälle sekä helmikuussa lähdetään sitten selvittämään mille vitsille olen allerginen. Ehkä tämä kesästä asti oleva silmien kutinankin syy saadaan selville, sillä olen voimakkaasti ollut sitä mieltä, että olen jollekin allerginen.
Nyt ainakin sitten tiedän, ettei kyse ole stressistä, kun mm oluesta, viinistä ja monista ruuista tulee palan tunne kurkkuun ja painoa rintaan (niin, että jo veden saaminen kurkusta alas on vaivanloista, hengitys kulkee, mutta juuri muu ei)
Miten hemmetissä näin pääsi käymään?
Sain kuitenkin eilen pelottavan voimakkaan äkillisen allergiareaktion. Allergiareaktioni alkoi silmien kutinasta, jonka jälkeen vasen silmäni turposi kauniisti melkein umpeen, kasvoni punoittivat ja nousi punaisia näppyjä, kämmeniä kuumotti ja kutitti aivan vietävästi, ympäri kehoa nousi nokkosihottumaa, alahuuleni turposi ja sitä kutitti, tulin tukkoiseksi ja nenäni vuoti kauan ja tämä ikuinen ystävä palan tunne kurkussa ja paino rinnassa kruunasi kaiken. Antihistamiini oli ainoa, joka sai nämä oireet lievittymään, mutta yöllä heräsin kuitenkin siihen, että hengittäminen oli raskasta ja vaivalloista.
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni sain reseptin adrenaliinikynälle sekä helmikuussa lähdetään sitten selvittämään mille vitsille olen allerginen. Ehkä tämä kesästä asti oleva silmien kutinankin syy saadaan selville, sillä olen voimakkaasti ollut sitä mieltä, että olen jollekin allerginen.
Nyt ainakin sitten tiedän, ettei kyse ole stressistä, kun mm oluesta, viinistä ja monista ruuista tulee palan tunne kurkkuun ja painoa rintaan (niin, että jo veden saaminen kurkusta alas on vaivanloista, hengitys kulkee, mutta juuri muu ei)
Miten hemmetissä näin pääsi käymään?
Strange Things Will Happen
Olen saanut elellä pian viikon uudessa kodissa. Rakastan narisevia lankkulattioita ja vaikka täällä onkin melko kylmä, on kerrankin ihanaa ihan oikeasti pukeutua lämpöisiin vaatteisiin ja pitää niitä koko päivän päällä (eikä riisua niitä kymmenen minuutin päästä pois). Ja sitä paitsi, on täällä kuitenkin lämpimämpi kuin edellisessä huoneessa, jossa asustin.
En ole vieläkään sisäistänyt sitä asiaa, että ensi viikolla on jouluaatto. Muutto ja pakkaileminen on jotenkin saanut koko ajantajun jonnekin Siperiaan, joten kai tämä minun paniikki jouluaatosta on ihan sallittua!
Tämä on ensimmäinen joulu, milloin en tee pelkästään itselleni ihmeellisiä vegaanisia pöperöitä, vaan ensimmäistä kertaa ikinä kasvissyöjäelämäni aikana, teen ruokaa myös jollekin toiselle (ja saan ensimmäistä kertaa kasvissyöjäelämäni aikana myös äidin tekemää ruokaa, kai tämä äitien kilpailu on hyväksi!)
En oikein tieda mita paasi tapahtumaan, mutta koska olen vain aarettoman hyva tassa, sain rikottua a-kirjaimeni tai niiden paikan johonkin muualle, mutta niin on monet muutkin merkit vaihtaneet paikkaansa. Voihan vittu nyt oikeasti!
Ehka syytan sitten eilista jarkyttavaa allergiakohtausta ja silmien muurautumista kiinni tai sita, etten koskaan tehnyt atk-ajokorttia. Ehka laakarissa laakari voisi auttaa myos tietokonettani palautumaan ennalleen.
En ole vieläkään sisäistänyt sitä asiaa, että ensi viikolla on jouluaatto. Muutto ja pakkaileminen on jotenkin saanut koko ajantajun jonnekin Siperiaan, joten kai tämä minun paniikki jouluaatosta on ihan sallittua!
Tämä on ensimmäinen joulu, milloin en tee pelkästään itselleni ihmeellisiä vegaanisia pöperöitä, vaan ensimmäistä kertaa ikinä kasvissyöjäelämäni aikana, teen ruokaa myös jollekin toiselle (ja saan ensimmäistä kertaa kasvissyöjäelämäni aikana myös äidin tekemää ruokaa, kai tämä äitien kilpailu on hyväksi!)
En oikein tieda mita paasi tapahtumaan, mutta koska olen vain aarettoman hyva tassa, sain rikottua a-kirjaimeni tai niiden paikan johonkin muualle, mutta niin on monet muutkin merkit vaihtaneet paikkaansa. Voihan vittu nyt oikeasti!
Ehka syytan sitten eilista jarkyttavaa allergiakohtausta ja silmien muurautumista kiinni tai sita, etten koskaan tehnyt atk-ajokorttia. Ehka laakarissa laakari voisi auttaa myos tietokonettani palautumaan ennalleen.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Green Fields
Ehkä alan hiljalleen uskoa siihen, että tästä muutosta selvitään voittajina, sillä olemme onnistuneet kantamaan järjettömän paljon laatikoita ja säkkejä uuteen asuntoon (ja saaneet ne vielä paikoilleen), joten kai uskon siihen, että lauantaina kaikki sujuu hyvin.
Jaksan myös uskoa siihen, että siellä saadaan nopeasti kodinnäköistä, kun vain jaksaa olla toimelias.
Sitten voin iloisesti odottaa joulua.
Jaksan myös uskoa siihen, että siellä saadaan nopeasti kodinnäköistä, kun vain jaksaa olla toimelias.
Sitten voin iloisesti odottaa joulua.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Get Me Away From Here I'm Dying
Nyt kun sunnuntaina sai ensimmäisiä tavaroita vietyä uuteen asuntoon ja koottua kirjahyllyn (joka vei monta tuntia elämästämme!) voin todeta olevani kipuinen aivan joka lihaksesta.
Pohkeet, reidet, pakarat, selkä kauttaaltaan, puhuattakaan hauiksista ja käsivarsista! En oikein usko, että tämä kipu lähtee tämän viikon aikana ollenkaan pois, sillä juuri kun jotain paranemisen merkkejä näkyy, on huomenna jälleen aika viedä toinen kierros tavaroita ja laatikoita.
Vaikka ensimmäisellä kerralla, kun pakkasin tämän talouden kaikki kirjat laatikoihin ja totesin sen olevan melko mukavaa, ei tänään pakkaaminen ole ollut ollenkaan nautinnollista.
Miten oikeasti yhdellä ihmisellä voi olla näin paljon vaatteita ja kenkiä? Oikeasti se tieto ahdistaa syntisen paljon, puhumattakaan siitä, että olen karsinut vaatteitani aivan mielettömästi. Julmalla seulalla vieläpä.
Mutta kai on vain kiltisti odotettava muuton olevan ohitse, ehkä sitten tavaran paljous ei ihmetytä (as if).
Pohkeet, reidet, pakarat, selkä kauttaaltaan, puhuattakaan hauiksista ja käsivarsista! En oikein usko, että tämä kipu lähtee tämän viikon aikana ollenkaan pois, sillä juuri kun jotain paranemisen merkkejä näkyy, on huomenna jälleen aika viedä toinen kierros tavaroita ja laatikoita.
Vaikka ensimmäisellä kerralla, kun pakkasin tämän talouden kaikki kirjat laatikoihin ja totesin sen olevan melko mukavaa, ei tänään pakkaaminen ole ollut ollenkaan nautinnollista.
Miten oikeasti yhdellä ihmisellä voi olla näin paljon vaatteita ja kenkiä? Oikeasti se tieto ahdistaa syntisen paljon, puhumattakaan siitä, että olen karsinut vaatteitani aivan mielettömästi. Julmalla seulalla vieläpä.
Mutta kai on vain kiltisti odotettava muuton olevan ohitse, ehkä sitten tavaran paljous ei ihmetytä (as if).
torstai 5. joulukuuta 2013
Bachelorette
Huomenna on itsenäisyyspäivä (vastahan oli kesä!), joten sen kunniaksi pitää leipoa ihan älyttömän hyvää ja ihanaa suklaapiirakkaa.
En tiedä maltanko olla näppeineni siitä tänään erossa, mutta ehkä tätä herkkuhammasta vähän helpottaa vegaaniset raakakakut, joita päätän mennä kokeilemaan Skattalle.
Ja sunnuntaina on ensimmäisten muuttotavaroiden rehaus uuteen kämppään. Vähän jännittää, en malttaisi odottaa toista viikkoa, että päästään ihan oikeasti sinne asumaan (ja sisustamaan).
Voisinkohan vain viedä ensimmäisten muuttolaatikoiden joukossa itselleni sinne patjan ja linnoittautua sinne?
En tiedä maltanko olla näppeineni siitä tänään erossa, mutta ehkä tätä herkkuhammasta vähän helpottaa vegaaniset raakakakut, joita päätän mennä kokeilemaan Skattalle.
Ja sunnuntaina on ensimmäisten muuttotavaroiden rehaus uuteen kämppään. Vähän jännittää, en malttaisi odottaa toista viikkoa, että päästään ihan oikeasti sinne asumaan (ja sisustamaan).
Voisinkohan vain viedä ensimmäisten muuttolaatikoiden joukossa itselleni sinne patjan ja linnoittautua sinne?
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Treehouse
Aloitin viimein pakkaamisen tulevaa muuttoa varten. Olin kauhuissani, kun en ollut vielä aloittanut pakkaamista lainkaan ja tulevana sunnuntaina viemme ensimmäisiä tavaroita uuteen kotiin.
Olin turhaan paniikissa, sillä lopulta sain pakattua tunnissa kirjahyllyn ja sohvapöytä kirstun. Nyt en malttaisi ollenkaan lopettaa, vaan haluaisin pakata kaiken laatikoihin.
Pakkaaminen on ihan jees, mutta en kyllä tykkää siitä toisesta vaiheesta lainkaan eli laatikoiden tyhjentämisestä. Onneksi en vain kestä pidemmällä tähtäimellä laatikoita nurkissa, joten aika ripeästi purkaminenkin taitaa onnistua.
Muutossa on ainakin yksi hyvä puoli (vaikka en muuttamisesta kovin pidäkkään), sillä ainakin osaa luopua turhasta roippeesta. Oikeasti taitaa noissa levylaatikoissakin olla levyjä, joista ihan mielellään voisi päästä eroon.
Olin turhaan paniikissa, sillä lopulta sain pakattua tunnissa kirjahyllyn ja sohvapöytä kirstun. Nyt en malttaisi ollenkaan lopettaa, vaan haluaisin pakata kaiken laatikoihin.
Pakkaaminen on ihan jees, mutta en kyllä tykkää siitä toisesta vaiheesta lainkaan eli laatikoiden tyhjentämisestä. Onneksi en vain kestä pidemmällä tähtäimellä laatikoita nurkissa, joten aika ripeästi purkaminenkin taitaa onnistua.
Muutossa on ainakin yksi hyvä puoli (vaikka en muuttamisesta kovin pidäkkään), sillä ainakin osaa luopua turhasta roippeesta. Oikeasti taitaa noissa levylaatikoissakin olla levyjä, joista ihan mielellään voisi päästä eroon.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Sometimes the Sea
Olen saanut päähäni, että muuttoa varmasti tulee helpottamaan se, että juon alta pois monia teepaketteja. Olen onnistunut juomaan alta jo pari pakettia. Edessä olisi ainakin vielä pari. Eikä siis kyseessä todellakaan ole se, että nämä kyseiset teet olivat pahoja, ei missään nimessä.
Mutta jostain syystä jäljelle vain tulee jäämään ne parhaimmat. En tiedä miksi. Enkä salaa käy katselemassa mitä kaikkea hyvää voisin ostaa näiden jo juotujen tilalle.
Mutta jostain syystä jäljelle vain tulee jäämään ne parhaimmat. En tiedä miksi. Enkä salaa käy katselemassa mitä kaikkea hyvää voisin ostaa näiden jo juotujen tilalle.
maanantai 2. joulukuuta 2013
Moon
Haluaisin jo kovasti jouluvaloja ikkunoihin ja seinälle, mutta tulevan muuton takia ei ole mitään järkeä pystyttää niitä tänne viikoksi (enkä tiedä kuinka nopeasti uusi koti saadaan järjestykseen).
Mutta aivan varmasti asettelen jouluvalot myöhemmin! Ja soitan joululauluja, ihan vain sen tähden, jotta tuntuisi joulukuulta.
Helsingissä ei ole näkynyt lunta ollenkaan, koska pari päivää sitten nähty härmä maassa ei todellakaan ollut lunta, sillä se suli pois jo eilen.
Eli aion viritellä itseni joulutunnelmiin! Tekisi mieli leipoa joku ihanan jouluisenmakuinen suklaakakku.
Mutta aivan varmasti asettelen jouluvalot myöhemmin! Ja soitan joululauluja, ihan vain sen tähden, jotta tuntuisi joulukuulta.
Helsingissä ei ole näkynyt lunta ollenkaan, koska pari päivää sitten nähty härmä maassa ei todellakaan ollut lunta, sillä se suli pois jo eilen.
Eli aion viritellä itseni joulutunnelmiin! Tekisi mieli leipoa joku ihanan jouluisenmakuinen suklaakakku.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Today's Supernatural
Joulukuu. Nyt voi ihan luvallisesti jäädä odottamaan joulua ja uutta vuotta. Tehdä listaa mielessä mitä aikoo leipoa ja kokata joulupöytään, ja missä hitossa viettää uuden vuoden.
Marraskuu on kuitenkin ollut äärimmäisen ihana, sillä löysimme uuden kämpän ja eilen sain kaverilta ilmaisen keikkalipun Sigur Rósin keikalle (ja olin aivan varma, etten pääse koko keikalle!).
Ja vaikka poden vieläkin ruokaähkyä, kun kävin syömässä kasvisravintola Soi Soissa, voin todeta joulukuun alkaneen mitä lepposammissa merkeissä.
Nyt voin luvallisesti alkaa pakkaamaan, sillä ensi viikolla saadaan vielä ensimmäisiä tavaroita uuteen asuntoon.
Hui.
Marraskuu on kuitenkin ollut äärimmäisen ihana, sillä löysimme uuden kämpän ja eilen sain kaverilta ilmaisen keikkalipun Sigur Rósin keikalle (ja olin aivan varma, etten pääse koko keikalle!).
Ja vaikka poden vieläkin ruokaähkyä, kun kävin syömässä kasvisravintola Soi Soissa, voin todeta joulukuun alkaneen mitä lepposammissa merkeissä.
Nyt voin luvallisesti alkaa pakkaamaan, sillä ensi viikolla saadaan vielä ensimmäisiä tavaroita uuteen asuntoon.
Hui.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Secred Pint
Koska haaveilen uusista tatuoinneista, pitäisi kai kirjata kaikki ideat ylös.
Se, että haluat pitää omaa ihoani kankaana, haluan kaikkien töiden jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän takia haluan vain lintuja ihooni.
Lintujen lisäksi olen alkanut haluamaan ruusuja ihooni. Luultavasti tämän sitten toteutan ja olen yhtä kliseetä koko nainen, mutta ehkä kliseet vain toimivat.
Tiedän mitä toteutan seuraavaksi tammikuun jälkeen (sitten joskus, kun minulla on rahaa) ja aion varmasti jatkaa ensimmäistä tatuointiani. Se on kuitenkin jo muovautunut päässäni loppuun.
Ei murattia. Ruusuja.
Se, että haluat pitää omaa ihoani kankaana, haluan kaikkien töiden jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän takia haluan vain lintuja ihooni.
Lintujen lisäksi olen alkanut haluamaan ruusuja ihooni. Luultavasti tämän sitten toteutan ja olen yhtä kliseetä koko nainen, mutta ehkä kliseet vain toimivat.
Tiedän mitä toteutan seuraavaksi tammikuun jälkeen (sitten joskus, kun minulla on rahaa) ja aion varmasti jatkaa ensimmäistä tatuointiani. Se on kuitenkin jo muovautunut päässäni loppuun.
Ei murattia. Ruusuja.
Chasing After Deer
Minulla on kauhea mustekuume! Tätä kuumetta ei helpota edes se, että huomenna pääsen katsomaan millaisen tatuoinnin tatuoijani on minulle tehnyt. Jännittää, mutta mieluummin haluaisin jo mustetta ihooni.
Olen jäänyt koukkuun Pinterestin tatuointikuviin ja niitä sitten katselen ja pinnailen ja muutun kärsimättömäksi.
Kuka päätti, että tammikuuta ennen on vielä joulukuu?
Olen jäänyt koukkuun Pinterestin tatuointikuviin ja niitä sitten katselen ja pinnailen ja muutun kärsimättömäksi.
Kuka päätti, että tammikuuta ennen on vielä joulukuu?
tiistai 19. marraskuuta 2013
Wishes
Vaikka tänään tuli pitkästä aikaan oikeasti vähän parempia uutisia, mitä vangittuihin Greenpeace aktivisteihin tulee, on kuitenkin pakko yrittää jatkaa! Takuut eivät kuitenkaan ole tae vapaudesta, joten siksi minäkin jaksan edelleen taistella tärkeän asian puolesta.
Huomaan olevani tässä asiassa optimisti ja uskon, että jokainen aktivisti pääsee vapaaksi, eikä saa mitään naurettavaa tuomiota virkavallan vastustamisesta, merirosvouksesta tai huliganismista. On kuitenkin aina toinen mahdollisuus (johon en halua yksinkertaisesti uskoa).
Jokainen negatiivinen kommentti Helsingin Sanomien kommentoinnissa näistä urhoollisista aktivisteista, saa kuitenkin toivoni heräämään, että nämä kommentoijat ovat niitä vähemmistöjä ja ennemmistö haluaa pelastaa arktiksen ja haluavat aktivistit kotiin.
Minä siis uskon ja toivon, että aktivistit pääsevät kotiin, pääsevät jatkamaan hienoa työtä ja lopulta öljynporaus arktiksella kielletään. Minun on pakko, sillä lopulta olemme menossa kohti tuhoa, mikäli öljynporaus ja fossiiliset polttoaineet hyväksytään ja nähdään ainoina ratkaisuina tällä hetkellä.
Ja vaikka jaksan olla optimisti, ei kuitenkaan kenenkään kannata lopettaa taistelua tämän maapallon ja tulevien pienten ihmisten kotien puolesta.
Huomaan olevani tässä asiassa optimisti ja uskon, että jokainen aktivisti pääsee vapaaksi, eikä saa mitään naurettavaa tuomiota virkavallan vastustamisesta, merirosvouksesta tai huliganismista. On kuitenkin aina toinen mahdollisuus (johon en halua yksinkertaisesti uskoa).
Jokainen negatiivinen kommentti Helsingin Sanomien kommentoinnissa näistä urhoollisista aktivisteista, saa kuitenkin toivoni heräämään, että nämä kommentoijat ovat niitä vähemmistöjä ja ennemmistö haluaa pelastaa arktiksen ja haluavat aktivistit kotiin.
Minä siis uskon ja toivon, että aktivistit pääsevät kotiin, pääsevät jatkamaan hienoa työtä ja lopulta öljynporaus arktiksella kielletään. Minun on pakko, sillä lopulta olemme menossa kohti tuhoa, mikäli öljynporaus ja fossiiliset polttoaineet hyväksytään ja nähdään ainoina ratkaisuina tällä hetkellä.
Ja vaikka jaksan olla optimisti, ei kuitenkaan kenenkään kannata lopettaa taistelua tämän maapallon ja tulevien pienten ihmisten kotien puolesta.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Quelqu'un m'a dit
Tänään oli ehkä ravintolapäivistä se kaikkein paras takana. Ensinnäkin sai itse osallistua päivään muullakin tavalla kuin syömällä toisten ihania herkkuja, ja viettää päivän ihan mahtavien ihmisten ja koirien kanssa.
Ja mitä parasta tuotto meni Suomessa uhanalaisen (ja vainotun) suden suojelutyöhön.
Tämänkin paatuneen ihmisen sydämeen saa valettua toivoa, kun on ihmisiä, jotka aivan oikeasti on hyvän asian puolella. Ilmeisesti ei kaikki ihmiset olekaan pahoja.
Hyvä me!
Ja mitä parasta tuotto meni Suomessa uhanalaisen (ja vainotun) suden suojelutyöhön.
Tämänkin paatuneen ihmisen sydämeen saa valettua toivoa, kun on ihmisiä, jotka aivan oikeasti on hyvän asian puolella. Ilmeisesti ei kaikki ihmiset olekaan pahoja.
Hyvä me!
Chugga-Chugga
Tänään on ravintolapäivä ja aion edes hetken edustaa Luonto-Liiton Cafe Susi-kahvilan luona.
Leivoin sinne kaksi vegaanista "juusto"-tofupiirakkaa ja vähän jänskättää tykkäävätkö muut niistä. Jos ei, niin ei kai auta muu kuin ostaa itse kaikki palat.
Ravintolapäivät ovat kyllä ehdottomasti Helsingissä kaikkein parhaita päiviä ja vielä jonain päivänä aion varmasti pitää oman vegaanisen pop up ravintolan!
Onneksi voin vielä tätä asiaa sulatella kaikessa rauhassa ja ainakin vielä kierrellä kaikki ihanat ravintolat läpi ja saada ruokaöverit.
Leivoin sinne kaksi vegaanista "juusto"-tofupiirakkaa ja vähän jänskättää tykkäävätkö muut niistä. Jos ei, niin ei kai auta muu kuin ostaa itse kaikki palat.
Ravintolapäivät ovat kyllä ehdottomasti Helsingissä kaikkein parhaita päiviä ja vielä jonain päivänä aion varmasti pitää oman vegaanisen pop up ravintolan!
Onneksi voin vielä tätä asiaa sulatella kaikessa rauhassa ja ainakin vielä kierrellä kaikki ihanat ravintolat läpi ja saada ruokaöverit.
perjantai 15. marraskuuta 2013
They Are Coming
Kaksitoista päivää, niin pääsen katsomaan miltä tuleva tatuointini näyttää. Kaksikymmentäneljä päivää, kun tulemme saamaan uuden asunnon avaimet. Kuusikymmentäyhdeksän päivää, kun tatuointi hakataan ihooni.
Välissä on vielä muutto ja joulu ja uusi vuosi.
Olen innoissani uudesta kodista, sillä siellä on juuri sellaiset vanhat lautalattiat, joista olen unelmoinut kauan. Ja saan jälleen ihanan isot ja leveät ikkunalaudat, vielä ihanammat kuin ihan ensimmäisessä omassa kodissani.
Välissä on vielä muutto ja joulu ja uusi vuosi.
Olen innoissani uudesta kodista, sillä siellä on juuri sellaiset vanhat lautalattiat, joista olen unelmoinut kauan. Ja saan jälleen ihanan isot ja leveät ikkunalaudat, vielä ihanammat kuin ihan ensimmäisessä omassa kodissani.
maanantai 11. marraskuuta 2013
New Directions
Joulukuusta lähtien pääsen muuttamaan sellaiseen ihanaan asuntoon, missä on vanhat lankkulattiat ja leveät vanhat ikkunalaudat.
Jotenkaan hymy ei vain lähde pois kasvoilta, sillä saatiin juuri se asunto, joka on maailman ihanin.
Eikä Kurvi ole paikkanakaan mikään huono.
Maalainen pääsee oikeasti muuttamaan suoraan Kallion ytimeen. Saa nähdä miten tällainen hiljalleen kaupungistuva maalainen tottuu Hämeentien vilkkaaseen elämään.
Jotenkaan hymy ei vain lähde pois kasvoilta, sillä saatiin juuri se asunto, joka on maailman ihanin.
Eikä Kurvi ole paikkanakaan mikään huono.
Maalainen pääsee oikeasti muuttamaan suoraan Kallion ytimeen. Saa nähdä miten tällainen hiljalleen kaupungistuva maalainen tottuu Hämeentien vilkkaaseen elämään.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Sergels Torg
Ensimmäiset asuntonäytöt takana ja jo nyt tänä ensimmäisenä päivänä, toisen näytön asunto oli niin ihana, että tällainen maalainenkin osaisi kuvitella asuvansa aivan Sörnäisten ytimessä.
Nyt pitäisi sitten jäädä odottamaan tuomiota ja lotota, että kuka siihen oikein asumaan pääsee.
Uskon kuitenkin uuden kodin löytäväni. Sellaisen vielä, johon ihastun heti ensimmäisellä kerralla!
Nyt pitäisi sitten jäädä odottamaan tuomiota ja lotota, että kuka siihen oikein asumaan pääsee.
Uskon kuitenkin uuden kodin löytäväni. Sellaisen vielä, johon ihastun heti ensimmäisellä kerralla!
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
The Calendar
Tulin siihen tulokseen, että kesäni päättyi tällä viikolla, sillä vielä viimeinen hyttynen (luoja marraskuussa!) pääsi puremaan sääreni aivan paukamille ja kutittaa niin perkeleesti.
Joten teille tiedoksi, kesä on virallisesti ohi. Voimme jäädä odottamaan hippikesää 2014.
Helsingissä kannattaa myös olla liikkeellä 16.11. sillä täällä (ja monessa muussa kaupungissa) vietetään ravintolapäivää. Tiedän jo nyt kaksi vegaanista raflaa, Luonto-Liiton susiryhmän Cafe Susi-kahvilan ja Greenpeacen Sininen Kahvila. Kummassakin kannattaa käydä, jälkimmäiseen tiedän ihan varmuudella leipovani jotain ja olisi hienoa, jos pääsisin ensimmäiseenkin leipomaan jotain.
Mutta kaikkea kivaa luvassa ja ihanaa, että pääsen itsekin jotekin ravintolapäivään osallistumaan (muullakin tavalla, kuin syömisellä). Ehkä sitten seuraavalla kerralla uskaltaisin pystyttää oman kojun ravintolapäivänä? No kaikesta saa unelmoida!
Joten teille tiedoksi, kesä on virallisesti ohi. Voimme jäädä odottamaan hippikesää 2014.
Helsingissä kannattaa myös olla liikkeellä 16.11. sillä täällä (ja monessa muussa kaupungissa) vietetään ravintolapäivää. Tiedän jo nyt kaksi vegaanista raflaa, Luonto-Liiton susiryhmän Cafe Susi-kahvilan ja Greenpeacen Sininen Kahvila. Kummassakin kannattaa käydä, jälkimmäiseen tiedän ihan varmuudella leipovani jotain ja olisi hienoa, jos pääsisin ensimmäiseenkin leipomaan jotain.
Mutta kaikkea kivaa luvassa ja ihanaa, että pääsen itsekin jotekin ravintolapäivään osallistumaan (muullakin tavalla, kuin syömisellä). Ehkä sitten seuraavalla kerralla uskaltaisin pystyttää oman kojun ravintolapäivänä? No kaikesta saa unelmoida!
Mörkt
Joudun luultavasti tyytymään kahviin, sillä en vain yksinkertaisesti pysy hereillä. Nukun naurettavan huonosti yöni ja päivällä olen kävelevä zombie, joka voisi ottaa miljoonat päiväunet päivän aikana, enkä siltikään olisi virkeä.
En tykkää syksystä, koska on juuri sen syytä, että olen väsynyt.
Mutta onneksi Veronica Maggio piristää ja koskaan ei voi juoda liikaa kahvia. Ehkä otan sitäkin vielä lisää.
Jag älskar Veronica Maggio!
En tykkää syksystä, koska on juuri sen syytä, että olen väsynyt.
Mutta onneksi Veronica Maggio piristää ja koskaan ei voi juoda liikaa kahvia. Ehkä otan sitäkin vielä lisää.
Jag älskar Veronica Maggio!
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Rest in the Bed
Viikonloppu on sujunut rauhallisesti kotitekoisen pitsan ja mutakakun puitteissa. Koska olen päässyt muutenkin (jälleen) laihtumaan, on varmasti ihan hyvä, että olen joutunut syömään vegaanista mutakakkua paljon.
Väsymys ei tunnu hellittävän lainkaan eikä asiaa taida helpottaa ollenkaan se, että taloudessa kissa päättää milloin herätään, jotta hän pääsee syömään.
Mutta on se kyllä sen verran ihana tapaus, vaikka viime aikoina on tuntunut, että kissa yrittää parhaansa mukaan suolestaa minua.
Ehkä vielä pala mutakakkua, jotta ihan varmasti päätän, etten enää ikinä leivo yhtään mitään.
Väsymys ei tunnu hellittävän lainkaan eikä asiaa taida helpottaa ollenkaan se, että taloudessa kissa päättää milloin herätään, jotta hän pääsee syömään.
Mutta on se kyllä sen verran ihana tapaus, vaikka viime aikoina on tuntunut, että kissa yrittää parhaansa mukaan suolestaa minua.
Ehkä vielä pala mutakakkua, jotta ihan varmasti päätän, etten enää ikinä leivo yhtään mitään.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Vanderlyle Crybaby Geeks
Torstaina The Nationalin keikka oli huimaavan hyvä. Eikä asiaa lieventänyt ollenkaan se, että laulaja Matt Berninger hyppäsi yleisöön ja käveli suoraan vieritseni. Jos olisin ollut enemmän fanityttö, olisin hypännyt reppuselkään ja ojentanunt alushousuni.
Onneksi olen kuitenkin kohtuusivistynyt ihminen, joka vain oli häkeltynyt, piti alushousut jalassa enkä hypännyt reppuselkään.
Mutta voin silti olla sulaa vahaa muusikoita kohtaan, koska no muusikot. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Onneksi olen kuitenkin kohtuusivistynyt ihminen, joka vain oli häkeltynyt, piti alushousut jalassa enkä hypännyt reppuselkään.
Mutta voin silti olla sulaa vahaa muusikoita kohtaan, koska no muusikot. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
torstai 31. lokakuuta 2013
Demons
On jotenkin hassua, että Forssa tuntuu edelleen niin kotoisalta, vaikka lopulta en enää ikinä voisi asua siellä.
Oli mukavaa nauraa typerille jutuille ja katsoa vanhoja 30-luvun kauhuelokuvia ja nauraa kuollakseen kaikelle.
Ja oli tarjolla myös äärettömän ihanaa mutakakkua. Sitä haluan!
Oli mukavaa nauraa typerille jutuille ja katsoa vanhoja 30-luvun kauhuelokuvia ja nauraa kuollakseen kaikelle.
Ja oli tarjolla myös äärettömän ihanaa mutakakkua. Sitä haluan!
tiistai 29. lokakuuta 2013
My Door is Always Open
Nukun nykyään erittäin kehnosti. Eikä se oikeastaan haittaisi niin paljon, jos en sattuisi heräilemään mitä kummallisempina kellonaikoina.
Joten kun heräsin tänä aamuna kellon näyttäessä noin puolta viittä, ja vielä varttia vaille kuusi olin hereillä, ei ollut juuri mitään järkeä edes yrittää saada jälleen unen päästä kiinni. Joten oli parempi nousta ylös, syödä säälittävä aamupala ja keittää pannukahvia.
Ehkä tänään voisin juoda useamman kupin kahvia ja ottaa päiväunet bussissa jo kymmenen aikoihin.
Joten kun heräsin tänä aamuna kellon näyttäessä noin puolta viittä, ja vielä varttia vaille kuusi olin hereillä, ei ollut juuri mitään järkeä edes yrittää saada jälleen unen päästä kiinni. Joten oli parempi nousta ylös, syödä säälittävä aamupala ja keittää pannukahvia.
Ehkä tänään voisin juoda useamman kupin kahvia ja ottaa päiväunet bussissa jo kymmenen aikoihin.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Paradise Blues
Nyt on koti jälleen aivan ihana, sillä kaikki tavarat on saatu paikoilleen ja muutin samalla hiukan isompaan huoneeseen.
Ilman stressiä ei tästäkään selviydytty, mutta minkäs sille mahtaa, jos sattuu olemaan naurettava esteetikko ja kaiken täytyy olla kaunista. Ei niinkään väliä sillä käytännöllisyydellä, mutta jos se kulkee siinä samalla niin aina plussaa.
On hyvä mennä aikaisin nukkumaan, sillä eiliset etikkaiset viinit, ei ehkä olleetkaan unen kannalta se parhain ratkaisu.
Mutta tänne voisin jäädä, jos vuokraisäntä olisi mukavampi, paikka lähempänä keskustaa eikä kylpyhuoneen katossa olisi kamalaa vesivahinkoa. Ehkä kuitenkin kestän asua täällä seuraavat pari kuukautta.
Ilman stressiä ei tästäkään selviydytty, mutta minkäs sille mahtaa, jos sattuu olemaan naurettava esteetikko ja kaiken täytyy olla kaunista. Ei niinkään väliä sillä käytännöllisyydellä, mutta jos se kulkee siinä samalla niin aina plussaa.
On hyvä mennä aikaisin nukkumaan, sillä eiliset etikkaiset viinit, ei ehkä olleetkaan unen kannalta se parhain ratkaisu.
Mutta tänne voisin jäädä, jos vuokraisäntä olisi mukavampi, paikka lähempänä keskustaa eikä kylpyhuoneen katossa olisi kamalaa vesivahinkoa. Ehkä kuitenkin kestän asua täällä seuraavat pari kuukautta.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Clash City Rockers
Olen aloittanut jälleen kahvin juomisen, ainakin silloin tällöin, koska kahvi vaniljasoijamaidolla on yksinkertaisesti sellaista ylellisyyttä ja parhautta, ettei kahvia voi olla juomatta (vaikka sitä ei tarvitsisikaan). Kahvi on edelleen syntinen keksintö, mutta niin kauan, kun pääsen siitä eroon sormia naksauttamalla, voin ehkä sallia tämän yhden aamuja piristävän asian elämääni.
Voin luultavasti antaa tänään anteeksi syksylle, sillä lopulta se on vain harmiton vuodenaika, joka vain sattumoisin vaikuttaa moneen ihmiseen hiukan melankolisesti. Mutta niin monesta hetkestä on selviydytty ja hymyilty kaiken jälkeen entistä leveämmin, etten yksinkertaisesti voi vain luovuttaa.
Tänään tuntuu siltä, kuin rakastaisin kaikkia ja kaikkea. Eikä siihen edes tarvittu auringonpaistetta, sillä ulkona on ehkä harmaampaa kuin pitkään aikaan.
Mutta tänään on muuttopäivä ja ehkä voisin vihdoin tehdä sen asian eteen jotain, että tänne asuntoon on tulossa (noin yhdeksän tunnin kuluttua) kolmannen henkilön tavarat.
Voin luultavasti antaa tänään anteeksi syksylle, sillä lopulta se on vain harmiton vuodenaika, joka vain sattumoisin vaikuttaa moneen ihmiseen hiukan melankolisesti. Mutta niin monesta hetkestä on selviydytty ja hymyilty kaiken jälkeen entistä leveämmin, etten yksinkertaisesti voi vain luovuttaa.
Tänään tuntuu siltä, kuin rakastaisin kaikkia ja kaikkea. Eikä siihen edes tarvittu auringonpaistetta, sillä ulkona on ehkä harmaampaa kuin pitkään aikaan.
Mutta tänään on muuttopäivä ja ehkä voisin vihdoin tehdä sen asian eteen jotain, että tänne asuntoon on tulossa (noin yhdeksän tunnin kuluttua) kolmannen henkilön tavarat.
perjantai 25. lokakuuta 2013
The Canals of Our City
Hiukan alle kuukausi siihen, että näen uuden tatuointini. Kaksi ja puoli kuukautta siihen, että se hakataan ihooni.
Nyt kun ihana syksy on loppunut ja tilalle on tullut märkä, harmaa ja kylmä syksy, odotan lunta ja kynttilöitä ja monia hetkiä, kun voi kääriytyä villapaitaan.
Koska elämä tapahtui, en tule valmistumaan joulukuuhun mennessä. Toivo kuitenkin on mukana, että valmistuisin kuitenkin tämän kouluvuoden aikana.
Mutta kai se vaan kuuluu elämään, että on niitä ihania hetkiä ja sitten niitä ikäviä asioita, joita kai voi kutsua alamäeksi.
Nyt kun ihana syksy on loppunut ja tilalle on tullut märkä, harmaa ja kylmä syksy, odotan lunta ja kynttilöitä ja monia hetkiä, kun voi kääriytyä villapaitaan.
Koska elämä tapahtui, en tule valmistumaan joulukuuhun mennessä. Toivo kuitenkin on mukana, että valmistuisin kuitenkin tämän kouluvuoden aikana.
Mutta kai se vaan kuuluu elämään, että on niitä ihania hetkiä ja sitten niitä ikäviä asioita, joita kai voi kutsua alamäeksi.
torstai 24. lokakuuta 2013
Hard Enough
Nyt kun saan tähän asuntoon toisen kämppiksen (jonka nyt Kela näkee avopuolisoksi), päätin tyhjentää kaappeja (ties kuinka monetta kertaa).
Jos saisin toteuttaa periaatetta nyt-saan-ostaa-niin-monta-uutta-vaatetta-kun-niitä-otan-pois, saisin ostaa itsellenikolme neljä isoa säkillistä.
Saa nähdä, kun täältä muutetaan pois, kuinka monen vaatteen noista huolin enää takaisin. Miten oikeasti voi olla noin paljon vaatetta ja vieläpä sellaista, joita ei ole käyttänyt vuoteen tai pariin.
Jos vielä jaksaisi kengät käydä läpi. Tiedän, että hamstraan ihan turhaan kengiä ja vaatteita kaapissani, vaikka tiedän etten tule niitä käyttämään. Kuka hemmetti keksi sanat mutta-tää-on-kuitenkin-niin-kiva!
Saa tulla katsomaan vaatteita! Paljon kokoa xs.
Jos saisin toteuttaa periaatetta nyt-saan-ostaa-niin-monta-uutta-vaatetta-kun-niitä-otan-pois, saisin ostaa itselleni
Saa nähdä, kun täältä muutetaan pois, kuinka monen vaatteen noista huolin enää takaisin. Miten oikeasti voi olla noin paljon vaatetta ja vieläpä sellaista, joita ei ole käyttänyt vuoteen tai pariin.
Jos vielä jaksaisi kengät käydä läpi. Tiedän, että hamstraan ihan turhaan kengiä ja vaatteita kaapissani, vaikka tiedän etten tule niitä käyttämään. Kuka hemmetti keksi sanat mutta-tää-on-kuitenkin-niin-kiva!
Saa tulla katsomaan vaatteita! Paljon kokoa xs.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Afterlife
Joskus mietin, että missä vaiheessa minusta tuli niin naurettava itkupilli hermoheikko.
Mutta itselleen on vain osattava antaa anteeksi. Yritän sitä kovasti.
Ainakin kissa on tuonut onnea. Ja tekee onnelliseksi. Vaikka välillä itkettääkin.
Mutta itselleen on vain osattava antaa anteeksi. Yritän sitä kovasti.
Ainakin kissa on tuonut onnea. Ja tekee onnelliseksi. Vaikka välillä itkettääkin.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Stopp
Yritän ajatella positiivisesti, sillä tänään ei paljoa ole hymyilyttänyt. Mutta olen kuitenkin onnellinen juuri adoptoidusta kuurosta kissasta, vaikka se yöllä haluaakin nukkua turhan lähellä.
Tällä tavoin yrittää kadottaa sen kamalan kivun, joka tällä hetkellä on muuttanut suuhuni, sillä ilmeisesti viisaudenhampaan poiston jälkeen suositeltu Corsodyl suuvesi on polttanut kieleni ja muuttanut alahuuleni veriseksi.
En oikeasti haluaisikaan syödä, vaikka en siihen kykenekään (saati juodakaan mitään) ja tämä oksettava olotilakin taitaa olla vain pelkkää placeboa.
Sanon vain: Ihmiset! Pysykää erossa tuosta kaameasta saatanan keksimästä aineesta, ellette halua menettää makuaistianne, saada suunne kipeäksi ettei voi syödä ja jos vain olette jostain syystä todella masokistisia.
Tällä tavoin yrittää kadottaa sen kamalan kivun, joka tällä hetkellä on muuttanut suuhuni, sillä ilmeisesti viisaudenhampaan poiston jälkeen suositeltu Corsodyl suuvesi on polttanut kieleni ja muuttanut alahuuleni veriseksi.
En oikeasti haluaisikaan syödä, vaikka en siihen kykenekään (saati juodakaan mitään) ja tämä oksettava olotilakin taitaa olla vain pelkkää placeboa.
Sanon vain: Ihmiset! Pysykää erossa tuosta kaameasta saatanan keksimästä aineesta, ellette halua menettää makuaistianne, saada suunne kipeäksi ettei voi syödä ja jos vain olette jostain syystä todella masokistisia.
torstai 17. lokakuuta 2013
What We Had
Adoptoin rescuekissan ja hyvällä tuurilla kissa pääsee kotiin jo huomenna. Huoli on ollut hankkeessa mukana, sillä ensiksi kissalla todettiin mahdollinen sydänvika. Lopulta huoli oli onneksi aiheeton.
Tiedän kissan olevan tähän elämäntilanteeseeni enemmän kuin toivottu ja en oikein enää jaksa odottaa sitä hetkeä, kun kissa on oikeasti täällä.
Onneksi tätä intoa vähän lepyttää tänään poistettu viisaudenhammas. Särkylääkkeitä ja jäätelöä tänään luvassa. Ja kuolausta, ikinä ei kannata unohtaa veristä kuolausta. Nam.
Tiedän kissan olevan tähän elämäntilanteeseeni enemmän kuin toivottu ja en oikein enää jaksa odottaa sitä hetkeä, kun kissa on oikeasti täällä.
Onneksi tätä intoa vähän lepyttää tänään poistettu viisaudenhammas. Särkylääkkeitä ja jäätelöä tänään luvassa. Ja kuolausta, ikinä ei kannata unohtaa veristä kuolausta. Nam.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Low Light Buddy of Mine
Yleensä en halua tuoda liiaksi omia ongelmiani esille, sillä jotenkin minulla on niitä aivan älyttömän paljon. Eikä todellakaan puhuta mistään sellaisista, että mitä puen aamulla päälle (vaikka toki joskus sellaisiakin ongelmia on), vaan oikeasti sellaisia ongelmia, joista iloisesti haluaisi jo laskea irti.
Kaksitoista vuotta olen kärsinyt jonkinlaisesta syömishäiriöstä, joka on joskus enemmän ja joskus vähemmän hallitsevassa osassa elämää. Ja tämän myötä minusta on myös tullut tunnesyöppö, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kun ei ole kivaa en syö juuri mitään. Ja jos olen yksin voin olla syömättä päiviä, mutta seurassa on aina älyttömän ihana syödä.
Pääsääntöisesti olen aika selvillä vesillä, mutta lopulta olen tullut siihen tulokseen, että syömishäiriö on mukana koko elämän ajan, kun siihen kerran on sairastanut. Voi olla jaksoja, jolloin oikeasti ruoka on hyvä ja ystävä, mutta sitten tulee aina välillä niitä jaksoja, kun kuvittelee olevansa kamalan iso ja painavansa liikaa ja voi herra jumala syönyt liikaa herkkuja.
En sano, ettenkö olisi ollut äärettömän huolissani, kun huomasin painavani enää 43 kiloa, mutta jossain syvällä tunsin myös jonkinlaista iloa. Ja jokainen ylimääräinen kilo on aina jotain aivan ristiriitaista, joko ihana asia tai järkyttävintä ikinä, toisinaan vielä nämä molemmat tunteet hyppivät päällä samanaikaisesti eikä oikein ikinä voi olla varma, mitä sitä oikeasti tunteekaan.
Enkä oikeastaan ole anorektikko, bulimikko tai sairasta ortoreksiaa. Painoni ja kokoni vain on ollut minulle pakkomielle. Syömisestä on tullut sairas ystävä ja paastoamisesta vieläkin sairaampi.
Mutta olen vihdoin oppinut lukemaan ja tuntemaan itseäni. Tiedän, että minun on pakko syödä, sillä kukaan ei jaksa ilman ruokaa. Painoa ei yksinkertaisesti saa antaa laskea, sillä aina on vaara päätyä oravanpyörään. Yritän syödä mahdollisimman paljon seurassa, sillä syömisestä tulee täten aina mukava tapahtuma. Samalla yritän nostaa lihasmassaani, sillä lopulta liikunta on aina hyväksi ja lisää ruokahalua (ja voi estää osteoporoosia). Ja oikeasti yritän painaa enemmän kuin 43 kiloa ja olen onnistunutkin saamaan melkein kaksi kiloa lisää!
Tiedän kyllä myös sen, että joudun ehkä vielä monia vuosia kamppailemaan siitä, miltä oikeasti näytän. Mutta syömishäiriöt eivät todellakaan ole mitään, millä halutaan saada huomio itseensä. Eikä syömishäiriöstä voi helpolla edes päästä irti, vaikka haluaisi miten parantua.
Täten oikeasti kehoitan tukemaan sellaisia ihmisiä, joilla on vaikeuksia syömisen kanssa. Tuki on aina tärkeää.
Kaksitoista vuotta olen kärsinyt jonkinlaisesta syömishäiriöstä, joka on joskus enemmän ja joskus vähemmän hallitsevassa osassa elämää. Ja tämän myötä minusta on myös tullut tunnesyöppö, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kun ei ole kivaa en syö juuri mitään. Ja jos olen yksin voin olla syömättä päiviä, mutta seurassa on aina älyttömän ihana syödä.
Pääsääntöisesti olen aika selvillä vesillä, mutta lopulta olen tullut siihen tulokseen, että syömishäiriö on mukana koko elämän ajan, kun siihen kerran on sairastanut. Voi olla jaksoja, jolloin oikeasti ruoka on hyvä ja ystävä, mutta sitten tulee aina välillä niitä jaksoja, kun kuvittelee olevansa kamalan iso ja painavansa liikaa ja voi herra jumala syönyt liikaa herkkuja.
En sano, ettenkö olisi ollut äärettömän huolissani, kun huomasin painavani enää 43 kiloa, mutta jossain syvällä tunsin myös jonkinlaista iloa. Ja jokainen ylimääräinen kilo on aina jotain aivan ristiriitaista, joko ihana asia tai järkyttävintä ikinä, toisinaan vielä nämä molemmat tunteet hyppivät päällä samanaikaisesti eikä oikein ikinä voi olla varma, mitä sitä oikeasti tunteekaan.
Enkä oikeastaan ole anorektikko, bulimikko tai sairasta ortoreksiaa. Painoni ja kokoni vain on ollut minulle pakkomielle. Syömisestä on tullut sairas ystävä ja paastoamisesta vieläkin sairaampi.
Mutta olen vihdoin oppinut lukemaan ja tuntemaan itseäni. Tiedän, että minun on pakko syödä, sillä kukaan ei jaksa ilman ruokaa. Painoa ei yksinkertaisesti saa antaa laskea, sillä aina on vaara päätyä oravanpyörään. Yritän syödä mahdollisimman paljon seurassa, sillä syömisestä tulee täten aina mukava tapahtuma. Samalla yritän nostaa lihasmassaani, sillä lopulta liikunta on aina hyväksi ja lisää ruokahalua (ja voi estää osteoporoosia). Ja oikeasti yritän painaa enemmän kuin 43 kiloa ja olen onnistunutkin saamaan melkein kaksi kiloa lisää!
Tiedän kyllä myös sen, että joudun ehkä vielä monia vuosia kamppailemaan siitä, miltä oikeasti näytän. Mutta syömishäiriöt eivät todellakaan ole mitään, millä halutaan saada huomio itseensä. Eikä syömishäiriöstä voi helpolla edes päästä irti, vaikka haluaisi miten parantua.
Täten oikeasti kehoitan tukemaan sellaisia ihmisiä, joilla on vaikeuksia syömisen kanssa. Tuki on aina tärkeää.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Every Weekday
Yritän elää tässä hetkessä.
Tällä hetkellä on hyvä asua Helsingissä ja Hesperian puisto oli niin kaunis kaikkine puista tippuneine keltaisine lehtineen. Eikä Töölön rantakaan olisi voinut kauniimmalta näyttää.
Enkä oikein osaisi kuvitella asuvani missään muualla, sillä mihinkään muuhun kaupunkiin en ole näin nopeasti tottunut. Olen asunut täällä nyt kuusitoista kuukautta. Se on vuosi ja neljä kuukautta.
Ja rakastan näitä kaikkia mahdollisuuksia, vaikka en niihin kaikkiin mahdollisuuksiin tartukaan. Mutta on hyvä tietää, että edessä on muutakin kuin tylsä ja harmaa kaupunki.
En kuitenkaan unohda sitä, että tulen maalta. Maallakin on mukavaa, mutta taidan kuitenkin olla enemmän se kaupungissa viihtyvä maalainen.
Tällä hetkellä on hyvä asua Helsingissä ja Hesperian puisto oli niin kaunis kaikkine puista tippuneine keltaisine lehtineen. Eikä Töölön rantakaan olisi voinut kauniimmalta näyttää.
Enkä oikein osaisi kuvitella asuvani missään muualla, sillä mihinkään muuhun kaupunkiin en ole näin nopeasti tottunut. Olen asunut täällä nyt kuusitoista kuukautta. Se on vuosi ja neljä kuukautta.
Ja rakastan näitä kaikkia mahdollisuuksia, vaikka en niihin kaikkiin mahdollisuuksiin tartukaan. Mutta on hyvä tietää, että edessä on muutakin kuin tylsä ja harmaa kaupunki.
En kuitenkaan unohda sitä, että tulen maalta. Maallakin on mukavaa, mutta taidan kuitenkin olla enemmän se kaupungissa viihtyvä maalainen.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Laura
Viikonloppuna lenkkeilin koiran kanssa ja onnistuin kaikkien vuosien jälkeen paikantamaan Otavan tähtitaivaalta.
Vaikka kaikki tuntuu täällä muuttuneen, on taivas edelleen samanlainen. Tuuli myös. Ja puut.
Valosaaste ei ole vielä yltänyt kahdeksankymmenen kilometrin päähän Helsingistä. Ehkä tämä on se paikka, joka pysyy kaikessa muutoksessaan muuttumattomana.
Niin kauan, kun pystyn löytämään Otavan nopeasti vanhasta kotipihastani, kaikki säilyy tässä maailmassa ennallaan.
Vaikka kaikki tuntuu täällä muuttuneen, on taivas edelleen samanlainen. Tuuli myös. Ja puut.
Valosaaste ei ole vielä yltänyt kahdeksankymmenen kilometrin päähän Helsingistä. Ehkä tämä on se paikka, joka pysyy kaikessa muutoksessaan muuttumattomana.
Niin kauan, kun pystyn löytämään Otavan nopeasti vanhasta kotipihastani, kaikki säilyy tässä maailmassa ennallaan.
lauantai 12. lokakuuta 2013
Pink Rabbits
Aamulla pellot olivat aamukasteesta aivan märät ja aurinko sai ne kimmeltämään.
Enkä oikein siinä vaiheessa osannut tulkita olinko surullinen vai vain nostalgiaa täynnä.
Syksy tekee niin useasti surulliseksi.
Mutta aina voi juoda teetä, kuunnella musiikkia ja kääriytyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Ehkä joskus syksy ei teekään surulliseksi.
Enkä oikein siinä vaiheessa osannut tulkita olinko surullinen vai vain nostalgiaa täynnä.
Syksy tekee niin useasti surulliseksi.
Mutta aina voi juoda teetä, kuunnella musiikkia ja kääriytyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Ehkä joskus syksy ei teekään surulliseksi.
perjantai 11. lokakuuta 2013
Humiliation
Kullankeltaiset puut näyttivät niin kauniilta sinistä taivasta vasten, kun auringonvalo osui niihin.
Ja muistin miksi pidänkään syksystä, juuri tästä syksystä, kun puut eivät ole vielä paljaita eikä aurinko ole paennut mihinkään etelään.
Enkä välitä siitä, että täytin pian melkein kuukausi sitten kaksviis, haluan silti hyppiä lehtikasoissa ja hymyillä ja rakastaa syksyä ja elämää.
Aika on kulunut hujauksessa. En edes tiedä missä vaiheessa kesä muuttui syksyksi.
Ja muistin miksi pidänkään syksystä, juuri tästä syksystä, kun puut eivät ole vielä paljaita eikä aurinko ole paennut mihinkään etelään.
Enkä välitä siitä, että täytin pian melkein kuukausi sitten kaksviis, haluan silti hyppiä lehtikasoissa ja hymyillä ja rakastaa syksyä ja elämää.
Aika on kulunut hujauksessa. En edes tiedä missä vaiheessa kesä muuttui syksyksi.
tiistai 8. lokakuuta 2013
All That We Had Is Lost
Välillä on ihana kuunnella musiikkia, minkä avulla pääsee lentoon.
Ja silloin on helppo huomata nauttivansa elämästä, rakastavansa sitä ja tällaisina hetkinä on ihana juoda teetä.
Syksyssä ihaninta on just tää, kun vaan saa juoda teetä, kuunnella ihaninta musiikkia ja polttaa kynttilöitä.
Ja silloin on helppo huomata nauttivansa elämästä, rakastavansa sitä ja tällaisina hetkinä on ihana juoda teetä.
Syksyssä ihaninta on just tää, kun vaan saa juoda teetä, kuunnella ihaninta musiikkia ja polttaa kynttilöitä.
Lost In the Supermarket
Viikko Roomassa oli ihana. Syksy on tullut viikon aikana hujauksessa ja nyt pitäisi kai viimein etsiä joululahjoja ja ehkä viimein saisin postitettua sen viime joulun joululahjan, joka on iloisesti istunut vaatekomerossani.
Jotenkin osaan arvostaa tätä kaunista väriloistoa nyt, kun on ollut hetken poissa lämpimässä. Ja vaikka kuinka olisin halunnut jäädä matkoilleni, on osittain erittäin ihanaa olla taas kotona.
Ehkä elämä hiljalleen alkaa painua takaisin raiteilleen. On kuitenkin ihana pukeutua villapaitaan.
Jotenkin osaan arvostaa tätä kaunista väriloistoa nyt, kun on ollut hetken poissa lämpimässä. Ja vaikka kuinka olisin halunnut jäädä matkoilleni, on osittain erittäin ihanaa olla taas kotona.
Ehkä elämä hiljalleen alkaa painua takaisin raiteilleen. On kuitenkin ihana pukeutua villapaitaan.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Disco 2000
En oikein vieläkään ole osannut sisäistää päähäni sitä tietoa, että lähden huomenna aamulennolla Roomaan.
Tässä juhlinnan jälkeisenä päivänä on aivan jäätävää lähteä pakkaamaan, sillä väsymys on jotain sanoinkuvaamatonta. Joskus toivoisin tasoittavien auttavan.
Minä ja mustelmaiset sääreni siis lähdemme Roomaan ja toivottavasti olen pakannut tarpeeksi kesävaatteita. Kesä kaksi, täältä tullaan!
Tässä juhlinnan jälkeisenä päivänä on aivan jäätävää lähteä pakkaamaan, sillä väsymys on jotain sanoinkuvaamatonta. Joskus toivoisin tasoittavien auttavan.
Minä ja mustelmaiset sääreni siis lähdemme Roomaan ja toivottavasti olen pakannut tarpeeksi kesävaatteita. Kesä kaksi, täältä tullaan!
torstai 26. syyskuuta 2013
A Letter to Elise
Suostuin yli vuoden kampaaja kieltoni jälkeen käväisemään kampaajan penkillä ja ehkä ensimmäistä kertaa kampaaja oikeasti kuunteli toiveitani!
Olin varautunut siihen, että hiuksiani jouduttaisiin leikkaamaan todella paljon, mutta kasvatettu tukkani olikin todella hyvässä kunnossa. Yllättäen värjätyt latvani eivät, mutta niistäkin leikattiin ehkä vain pari senttiä pois. Latvat ovat nyt skarpimmat ja suoremmat ja tämä lirutukkakin näyttää jo paljon paksummalta, kun aikoinaan kerroksittain leikattu tukka on edes vähän tasoittunut.
Nyt on hyvä viettää synttäreitä ja matkata ensi maanantaina Rooman auringon alle.
Sitten tämän lomailun ja liian kivan syyskuun jälkeen, voisin oikeasti paneutua täysillä koulun kimppuun.
Olin varautunut siihen, että hiuksiani jouduttaisiin leikkaamaan todella paljon, mutta kasvatettu tukkani olikin todella hyvässä kunnossa. Yllättäen värjätyt latvani eivät, mutta niistäkin leikattiin ehkä vain pari senttiä pois. Latvat ovat nyt skarpimmat ja suoremmat ja tämä lirutukkakin näyttää jo paljon paksummalta, kun aikoinaan kerroksittain leikattu tukka on edes vähän tasoittunut.
Nyt on hyvä viettää synttäreitä ja matkata ensi maanantaina Rooman auringon alle.
Sitten tämän lomailun ja liian kivan syyskuun jälkeen, voisin oikeasti paneutua täysillä koulun kimppuun.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Little Bird
Nyt tänään pitäisi tottua siihen, että täytän kaksi ja viisi. En juhli synttäreitäni mitenkään ihmeellisesti (teen opparia ja käyn leffassa), mutta viikonloppuna vietän niitä hiukan jälkikäteen, sillä oli hyvä yhdistää omat ja parisuhteen toisen osapuolen synttärit.
Mikäli minulle oltaisiin pari vuotta sitten sanottu, että juuri tänä vuonna olisin onnellinen parisuhteessa ja lopulta muuttaisin saman katon alle, olisin nauranut räkäisesti ja vannonut oman itsenäisyyteni perään ja todennut ettei sellaista yksinkertaisesti tapahdu, koska en vain halua.
Nyt olen ehkä hiukan kauhuissani (en oikeasti, ehkä jännittynyt) ja iloinen. Monet asiat helpottuvat ja muuttuvat, mutta lopulta niin monet asiat jäävät juuri ennalleen ja tutuiksi.
Kai kyse on vain siitä miten asioihin suhtautuu.
Mikäli minulle oltaisiin pari vuotta sitten sanottu, että juuri tänä vuonna olisin onnellinen parisuhteessa ja lopulta muuttaisin saman katon alle, olisin nauranut räkäisesti ja vannonut oman itsenäisyyteni perään ja todennut ettei sellaista yksinkertaisesti tapahdu, koska en vain halua.
Nyt olen ehkä hiukan kauhuissani (en oikeasti, ehkä jännittynyt) ja iloinen. Monet asiat helpottuvat ja muuttuvat, mutta lopulta niin monet asiat jäävät juuri ennalleen ja tutuiksi.
Kai kyse on vain siitä miten asioihin suhtautuu.
torstai 19. syyskuuta 2013
Minä Näen Sinussa Sen Mitä Rakastan
En ole mitenkään uskonnollinen henkilö. Enkä oikein edes tiedä mihin uskon. Mutta jotenkin haluan uskoa siihen, että joidenkin asioiden elämässä täytyy tapahtua.
Vaikka pari vuotta sitten oli koko elämä jotenkin täysin sekaisin ja pelkkää kaaosta, enkä tiennyt miten päin olla, olen tyytyväinen lopulta että se kaikki tapahtui. Katkeruutta tulee aina, mutta jos siitä osaa päästä irti, voi sanoa olevansa voitolla.
Jos en olisi ikinä valunut pohjalle, en olisi ikinä tutustunut muutamaan erittäin läheiseen ystävääni. Luultavasti en olisi oikeasti oppinut kertomaan, että nyt on paha olla ja näyttää tunteita. En luultavasti olisi koskaan muuttanut Helsinkiin, koska olin ennen tänne muuttoa vahvasti sitä mieltä, ettei Helsingissä voi yksinkertaisesti asua, ikinä.
En olisi ikinä tajunnut, että oikeasti osaan rakastaa ja voin sanoa toiselle rakastavani. En olisi välttämättä tajunnut, että on niitä huonoja ja hyviä miehiä. Tajusin, että parisuhteet voivat kestää ja olen vihdoin tajunnut millaista on oikeasti ja vilpittömästi olla onnellinen.
Vihaan jossittelua ja en lopulta tiedä mille uralle elämäni olisi mennyt, jos en olisi istunut tahtomattani vähän liiankin pitkäkestoisessa vuoristoradassa. Mutta uskon siihen, että näin kuului tapahtua.
En halua olla niin masentava, että sanon tätä sattumaksi. En yksinkertaisesti hyväksy sitä, että sattumalta opin rakastamaan.
Vaikka pari vuotta sitten oli koko elämä jotenkin täysin sekaisin ja pelkkää kaaosta, enkä tiennyt miten päin olla, olen tyytyväinen lopulta että se kaikki tapahtui. Katkeruutta tulee aina, mutta jos siitä osaa päästä irti, voi sanoa olevansa voitolla.
Jos en olisi ikinä valunut pohjalle, en olisi ikinä tutustunut muutamaan erittäin läheiseen ystävääni. Luultavasti en olisi oikeasti oppinut kertomaan, että nyt on paha olla ja näyttää tunteita. En luultavasti olisi koskaan muuttanut Helsinkiin, koska olin ennen tänne muuttoa vahvasti sitä mieltä, ettei Helsingissä voi yksinkertaisesti asua, ikinä.
En olisi ikinä tajunnut, että oikeasti osaan rakastaa ja voin sanoa toiselle rakastavani. En olisi välttämättä tajunnut, että on niitä huonoja ja hyviä miehiä. Tajusin, että parisuhteet voivat kestää ja olen vihdoin tajunnut millaista on oikeasti ja vilpittömästi olla onnellinen.
Vihaan jossittelua ja en lopulta tiedä mille uralle elämäni olisi mennyt, jos en olisi istunut tahtomattani vähän liiankin pitkäkestoisessa vuoristoradassa. Mutta uskon siihen, että näin kuului tapahtua.
En halua olla niin masentava, että sanon tätä sattumaksi. En yksinkertaisesti hyväksy sitä, että sattumalta opin rakastamaan.
William's Heart
Välillä kallistun siihen olettamukseen, että kahvin pois jättäminen aamupalasta oli suuri virhe. Ehkä kärsin vain suuresta univelasta, mutta on inhottavaa olla koko ajan väsynyt.
Käperryn kohta peiton alle ja teen pesän sinne. Saatan nousta sieltä pesästä vasta ensi keväänä. No ehkä tankkaan hiukan ruokaa joulupöydässä.
Käperryn kohta peiton alle ja teen pesän sinne. Saatan nousta sieltä pesästä vasta ensi keväänä. No ehkä tankkaan hiukan ruokaa joulupöydässä.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Parade
Ei haittaa, vaikka syksy on nyt ihan virallisesti täällä, sillä puin ensimmäistä kertaa kesällä ostetun parkatakin päälle.
On ihanaa tulla viimasta ja sateesta sisälle, juoda lakritsateetä ja kääriytyä ihanaan flanellipaitaan.
On ihanaa tulla viimasta ja sateesta sisälle, juoda lakritsateetä ja kääriytyä ihanaan flanellipaitaan.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Awakening
Koska itseään on toisinaan naurettavan vaikea pakottaa syömään, juon mieluummin paljon teetä ja luen kirjoja ja vuoraudun viltin uumeniin.
Haaveilen elämästä Indonesian saarella, jossa ei voi koskaan olla kylmä eikä hymyjä voi koskaan olla liikaa. Ja ruoka on aina hyvää, eikä ruokahalu katoa koskaan.
Haaveilen elämästä Indonesian saarella, jossa ei voi koskaan olla kylmä eikä hymyjä voi koskaan olla liikaa. Ja ruoka on aina hyvää, eikä ruokahalu katoa koskaan.
Seeing Other People
Viikonloppuna aurinko paistoi ja meri Hakaniemen lähellä oli niin sinistä, että oli vaikea kuvitella mitään ikävää ikinä.
Ja sai taas syödä mitä parasta vegaanista ruokaa ja juoda liikaa teetä ja pukeutua villatakkiin.
Syksy on täällä, mutta on paljon odotettavaa. Omat synttärit, Rooma ja uusi tatuointi. Elämä on tehty pienistä asioista, joten nautin niistä.
Miksi keskittyä niihin negatiivisiin asioihin, kun oikeasti kaikki haluavat mieluummin vain hymyillä.
Ja sai taas syödä mitä parasta vegaanista ruokaa ja juoda liikaa teetä ja pukeutua villatakkiin.
Syksy on täällä, mutta on paljon odotettavaa. Omat synttärit, Rooma ja uusi tatuointi. Elämä on tehty pienistä asioista, joten nautin niistä.
Miksi keskittyä niihin negatiivisiin asioihin, kun oikeasti kaikki haluavat mieluummin vain hymyillä.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Wasting My Time
Hiusten ihanne pituudesta puuttuu korkeintaan enää seitsemän senttiä. Sen kunniaksi päätin sitten varata ajan kampaajalle, sillä en ole leikannut hiuksiani yli vuoteen.
Latvat on juuri siinä kunnossa, että ne katkeilevat itsestään, joten on kai parempi napsasta pari senttiä pois ja päästä eroon kuihtuneista latvoista. Ja oma värikin on vihdoin selkiytynyt, en tiennyt sen oikeasti olevan näin vaalea.
Jos sitä ottaisi tavaksi, että kerran vuodessa käy kampaajalla. Se voisi olla ihan hyvä.
Latvat on juuri siinä kunnossa, että ne katkeilevat itsestään, joten on kai parempi napsasta pari senttiä pois ja päästä eroon kuihtuneista latvoista. Ja oma värikin on vihdoin selkiytynyt, en tiennyt sen oikeasti olevan näin vaalea.
Jos sitä ottaisi tavaksi, että kerran vuodessa käy kampaajalla. Se voisi olla ihan hyvä.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
The Way to There
En enää erota sitä, mikä on tapahtunut oikeasti ja mistä olen uneksinut. Voi olla, että viini on lopullisesti vaurioittanut muistiani tai sitten en syö tarpeeksi.
Kuvittelisi, että Mothers little helperit nostaisivat ruokahalua, mutta se on tainnut kadota kokonaan. On toisinaan tylsää syödä yksin tai tehdä ruokaa yksin. Ruokailu on paljon mieluisampaa jonkun kanssa.
Joinakin päivinä voisin nukkua koko päivän ohitse. Syksy on saapunut.
Kuvittelisi, että Mothers little helperit nostaisivat ruokahalua, mutta se on tainnut kadota kokonaan. On toisinaan tylsää syödä yksin tai tehdä ruokaa yksin. Ruokailu on paljon mieluisampaa jonkun kanssa.
Joinakin päivinä voisin nukkua koko päivän ohitse. Syksy on saapunut.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Säälittävä syksy
Vietin viime viikonloppuni Turussa ja join liikaa viiniä, söin liikaa pitsaa ja nautin auringosta.
Intiaanikesä on täällä ja nyt, vaikka sisätiloissa on kylmä ja pitää kääriytyä villapaitoihin.
Päivät Roomaan vähenevät.
Intiaanikesä on täällä ja nyt, vaikka sisätiloissa on kylmä ja pitää kääriytyä villapaitoihin.
Päivät Roomaan vähenevät.
lauantai 31. elokuuta 2013
Don't Swallow the Cap
Toisinaan tuntuu, että pakahdun. Synnyin kotiseutu ei ole enää sitä mitä se oli ja on enää vaikea samaistua siihen tyttöön, joka haaveili henkilöstä, joka vie minut täältä pois.
Mitään henkilöä ei lopulta tullut, vaan olen saanut itse itseni ikävistä paikoista pois. Se on tapahtunut neljästi ja ehkä toisiaan sanonta kolmas kerta toden sanoo, on aivan väärä (sillä asuisin joko Riihimäellä tai Forssassa).
Tervakoski on ollut sellainen turvapaikka monesti (mistä on lopulta nopeasti halunnut pois) ja enää niitä turvapaikkoja ei tarvita. Helsinki on enemmän koti ja kaupunki, jossa oikeasti osaan hengittää normaalisti.
En tiedä haluaisinko itkeä vai pakahtua. Mutta tämä paikka ei ole ollut koti enää vuosiin.
Mitään henkilöä ei lopulta tullut, vaan olen saanut itse itseni ikävistä paikoista pois. Se on tapahtunut neljästi ja ehkä toisiaan sanonta kolmas kerta toden sanoo, on aivan väärä (sillä asuisin joko Riihimäellä tai Forssassa).
Tervakoski on ollut sellainen turvapaikka monesti (mistä on lopulta nopeasti halunnut pois) ja enää niitä turvapaikkoja ei tarvita. Helsinki on enemmän koti ja kaupunki, jossa oikeasti osaan hengittää normaalisti.
En tiedä haluaisinko itkeä vai pakahtua. Mutta tämä paikka ei ole ollut koti enää vuosiin.
torstai 29. elokuuta 2013
Keep Me Warm
Viisaudenhammas poistettiin tänään. Kivuilta ja säryiltä on vältytty, mutta voi johtua pääsääntöisesti siitä, että olen lääkinnyt itseäni särkylääkkeillä ja nukkunut, paljon.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun herää päiväunilta ja on kuolannut? Lisätkää siihen kuolaan vielä viisaudenhampaasta tihkuva veri, pökkerö ja valkoinen tyynyliina, niin varmasti katsotte tyynyä ensiksi pitkään ja pohtien (kunnes muistuu mieleen, että ainiin hammas poistettiin ja toinen toteamus on, että puudutus ei ole vieläkään lakannut) ja sitten välähtää ja yrität pelastaa valkoisen muumityynyliinan.
Jotenkin se taisi olla jännin hetkeni tänään (pestä veristä tyynyliinaa kylmän veden alla), vaikka olinhan aika kauhuissani, kun minut puudutettiin, annettiin hetki odottaa aineen vaikuttamista ja sitten peitetään liinalla ja hampaat kolajaa kauhusta yhteen.
No tiedän ainakin mitä odottaa lokakuussa, kun toinen viisaudenhampaani poistetaan. Tällä hetkellä olen hemmetin onnellinen siitä, että minulla oli viisaudenhampaat vain alhaalla eikä kaikkia neljää.
Ainakin on saanut syödä paljon jogurttia, pilttiä ja jäätelöä sekä tietää vihdoin miltä kavereista on tuntunut kun he kertovat puudutuksesta. Sekin kun tehtiin minulle tänään ensimmäistä kertaa elämässäni (eikä tunto ole ihan vielä palautunut normaaliksi).
Mutta kokemus ei ole mikään kamalin, mutta voi johtua lähinnä siitä, että minulta poistettiin vain yksi hammas. Kiinteää ruokaa kyllä kaipaan, jogurtilla ei oikein lähde nälkä ja vaikka kuinka syön tofujäätelöistä parhainta, ei sekään oikein lohduta. Haluan soijaleikkeitä!
Tiedättekö sen fiiliksen, kun herää päiväunilta ja on kuolannut? Lisätkää siihen kuolaan vielä viisaudenhampaasta tihkuva veri, pökkerö ja valkoinen tyynyliina, niin varmasti katsotte tyynyä ensiksi pitkään ja pohtien (kunnes muistuu mieleen, että ainiin hammas poistettiin ja toinen toteamus on, että puudutus ei ole vieläkään lakannut) ja sitten välähtää ja yrität pelastaa valkoisen muumityynyliinan.
Jotenkin se taisi olla jännin hetkeni tänään (pestä veristä tyynyliinaa kylmän veden alla), vaikka olinhan aika kauhuissani, kun minut puudutettiin, annettiin hetki odottaa aineen vaikuttamista ja sitten peitetään liinalla ja hampaat kolajaa kauhusta yhteen.
No tiedän ainakin mitä odottaa lokakuussa, kun toinen viisaudenhampaani poistetaan. Tällä hetkellä olen hemmetin onnellinen siitä, että minulla oli viisaudenhampaat vain alhaalla eikä kaikkia neljää.
Ainakin on saanut syödä paljon jogurttia, pilttiä ja jäätelöä sekä tietää vihdoin miltä kavereista on tuntunut kun he kertovat puudutuksesta. Sekin kun tehtiin minulle tänään ensimmäistä kertaa elämässäni (eikä tunto ole ihan vielä palautunut normaaliksi).
Mutta kokemus ei ole mikään kamalin, mutta voi johtua lähinnä siitä, että minulta poistettiin vain yksi hammas. Kiinteää ruokaa kyllä kaipaan, jogurtilla ei oikein lähde nälkä ja vaikka kuinka syön tofujäätelöistä parhainta, ei sekään oikein lohduta. Haluan soijaleikkeitä!
keskiviikko 28. elokuuta 2013
I Have Nothing
Viisaudenhampaani tuli taas kipeäksi. Tällä kertaa päätin soittaa päivystykseen hiukan aikaisemmin ja sain viisaudenhampaan poiston huomiselle.
Kauhistuttaa, mutta olen huojentunut. Enää ei tarvitse kitkutella syyskuun puoliin ja toivoa, ettei uutta tulehdusta tule ja monia muita antibioottikuureja.
Uuden kuurin luultavasti saan, mutta ehkä sen kestän. Pääsee ainakin tuosta riesasta eroon.
Kauhistuttaa, mutta olen huojentunut. Enää ei tarvitse kitkutella syyskuun puoliin ja toivoa, ettei uutta tulehdusta tule ja monia muita antibioottikuureja.
Uuden kuurin luultavasti saan, mutta ehkä sen kestän. Pääsee ainakin tuosta riesasta eroon.
perjantai 23. elokuuta 2013
Bright Lit Blue Skies
Viimeinen työpäivä on tänään ja aurinko paistaa ulkona, olo on kipeä, mutta aivan varmasti aion korkata jotain kuohuvaa ihan sen kunniaksi, että vihdoin voin olla vapaa.
Ehkä tänään pärjätään vähemmällä kahvilla (hah töissä odottaa vielä vaniljasoijamaidon jämät, kahvi ei ole ikinä maistunut niin hyvältä!) ja kulautan vielä kourallisen särkylääkkeitä kurkusta alas.
Ehkä tämän päivän vielä jaksaa. Kerrankos sitä, puoliteholla.
Ehkä tänään pärjätään vähemmällä kahvilla (hah töissä odottaa vielä vaniljasoijamaidon jämät, kahvi ei ole ikinä maistunut niin hyvältä!) ja kulautan vielä kourallisen särkylääkkeitä kurkusta alas.
Ehkä tämän päivän vielä jaksaa. Kerrankos sitä, puoliteholla.
torstai 22. elokuuta 2013
I Never Talk to Strangers
Huomenna on viimeinen työpäiväni ja ihmettelen miten hitaasti yksi vaivainen viikko voi kulua! Mutta viimeisiä viedään ja ehkä paniikin pitäisi vihdoin riipiä sisuksiin, sillä en ole tehnyt juuri mitään koulun eteen. Se ei jotenkaan ole yllätys.
Kaiken kukkuraksi, kun työni loppuvat (vihdoin) ja voisin matkustaa Savonlinnaan (ja pitää hauskaa) olen saanut jonkun pöpön, johon kaikki toimistolla tuntuvat sairastuneen. Tänks vaan.
Syytän osaksi tätä tautia tästä kamalasta olosta ja kaktuksesta, joka muutti kurkkuuni. Toinen syypää on väsymys, sillä vaikka olen juonut kolme kuppia kahvia vaniljasoijamaidolla (mind I say) väsymys ei ole mennyt mihinkään.
Joten ehkä se sitten on tämä tauti ja väsymys ja nälkä, kun on näin viluissaan ja kääriydyn jo kaksiin villasukkiin ja villapaitaan.
Syksy on vihdoin saapunut.
Kaiken kukkuraksi, kun työni loppuvat (vihdoin) ja voisin matkustaa Savonlinnaan (ja pitää hauskaa) olen saanut jonkun pöpön, johon kaikki toimistolla tuntuvat sairastuneen. Tänks vaan.
Syytän osaksi tätä tautia tästä kamalasta olosta ja kaktuksesta, joka muutti kurkkuuni. Toinen syypää on väsymys, sillä vaikka olen juonut kolme kuppia kahvia vaniljasoijamaidolla (mind I say) väsymys ei ole mennyt mihinkään.
Joten ehkä se sitten on tämä tauti ja väsymys ja nälkä, kun on näin viluissaan ja kääriydyn jo kaksiin villasukkiin ja villapaitaan.
Syksy on vihdoin saapunut.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Human Condition
Epätoivoinen työnhakija täällä vaan hei. En edes muista kuinka moneen paikkaan laitoin hakemuksen, mutta toivotaan, että edes yksi vastaisi myöntävästi (sillä enempää ei vaadita).
Otan pettymykset ehkä nykyään vähän liian raskaasti, mutta tällaista se on, kun omistaa liikaa haaveita ja haluaisi edes jonkun niistä toteutuvan. Edes kerran.
Otan pettymykset ehkä nykyään vähän liian raskaasti, mutta tällaista se on, kun omistaa liikaa haaveita ja haluaisi edes jonkun niistä toteutuvan. Edes kerran.
Rome
Koska haaveilen vain tatuoinneista ja matkustelusta, päätän vihdoin ottaa härkää sarvista ja etsiä töitä vuoden loppuun. Jos sitä saisi edes muutaman tunnin väkertää viikossa töitä, kun loput väkertää opparia.
Jotenkin tuntuu, että haluan liikaa kaikkea. Mutta olen pakahtua tähän kaikkeen ikävään, kun haluaisin tuntea eläväni ja haluan hengittää vieraiden maiden tuulia. Onneksi edes tätä ikävää lievittää pakoloma Roomaan.
Jotenkin tuntuu, että haluan liikaa kaikkea. Mutta olen pakahtua tähän kaikkeen ikävään, kun haluaisin tuntea eläväni ja haluan hengittää vieraiden maiden tuulia. Onneksi edes tätä ikävää lievittää pakoloma Roomaan.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Pretty Visitors
Tällä hetkellä haluan niin paljon erilaisia asioita, joide pääraaka-aineena on raha. Unelmoin uudesta tatuoinnista, joka olisi laajuudeltaan vähän isompi kuin ensimmäiseni, vaikka yksittäisestä kohdasta ei ehkä niin iso.
Haluan myös reissailemaan ja paljon, mutta toisaalta reissu ja uusi tatuointi eivät mahdu tällä hetkellä samaan kaavaan. Joten ehkä hankin töitä opinnäytetyöni ohelle ja toivon hartaasti ja syvään, että saisin toteuttaa unelmani.
Mutta otan siis kynän käteen ja alan suunnittelemaan, sillä tatuoinnille saan aikaa varmasti vasta ensi vuodelle. Joten aikaa on. Ehkä saan joulupukilta joululahjaksi rahaa tatuointiin (as if, iskä köyttää minut kiinni bunkkeriin niin etten pääse vahingossakaan lisäämään ihooni lisää mustetta)
Toisinaan haaveet ja unelmat pitää toteuttaa. Ja nämä aion, jotenkin.
Haluan myös reissailemaan ja paljon, mutta toisaalta reissu ja uusi tatuointi eivät mahdu tällä hetkellä samaan kaavaan. Joten ehkä hankin töitä opinnäytetyöni ohelle ja toivon hartaasti ja syvään, että saisin toteuttaa unelmani.
Mutta otan siis kynän käteen ja alan suunnittelemaan, sillä tatuoinnille saan aikaa varmasti vasta ensi vuodelle. Joten aikaa on. Ehkä saan joulupukilta joululahjaksi rahaa tatuointiin (as if, iskä köyttää minut kiinni bunkkeriin niin etten pääse vahingossakaan lisäämään ihooni lisää mustetta)
Toisinaan haaveet ja unelmat pitää toteuttaa. Ja nämä aion, jotenkin.
tiistai 6. elokuuta 2013
To the Grain
Huomenna alkaa Flow ja samalla ehkä elämäni pisin työrupeama yhdelle päivälle. En saanut kesätöistä vapaata festareiden ajaksi kuin perjantain sekä lauantain, joten huomisen työpäivän loputtua kiiruhdan talkoolaiseksi vaihtamaan lippuja rannekkeisiin Flow festareille. Joten kantsii moikata, jos poikkeaa vaihtamassa lippua juuri minun kohdallani!
8-23:30 ehkä huomisestakin päivästä selviydytään hengissä. Ainakin näin toivotaan.
Festarit tuli (jälleen) aivan out of no-where ja en ole kerennyt tehdä kriisiä siitä mitä puen ylipäätään päälle, koska Flow'ssa yleensä porukka on kauhean tälläytynyttä ja tunnen itseni aina jotenkin sellaiseksi etten kuulu joukkoon. Ehkä tämä kriisi koetaan jälleen itse alueen sisällä (kuten aikaisempinakin vuosina).
Mutta tärkeimmät asiat on kuitenkin tiedossa eli esiintyjät. Niitä on kytätty koko vuosi ja ympyröity jo aikataulusta ne must see esiintyjät.
Viikonloppu näyttää tältä:
PE 18:15 Satellite Stories 19:00 Rubik 19:45 Minä ja Ville Ahonen 21:40 Cat Power (Ellen satu olemaan juuri töissä illalla, jolloin oikeastaan kaikki ne esiintyjät, jotka haluan nähdä esiintyvät silloin)
LA 16:00 Aino Venna 18:45 Jens Lekman 21:30 My Bloody Valentine 22:30 Nick Cave and the Bad Seed 00:00 Beach House
SU 16:00 Husky Rescue 18:00 Godspeed You! Black Emperor 18:30 Haim 19:30 Of Monsters and Men 20:30 Junip 20:30 Bat For Lashes 22:50 Grimes (Ja täällä on pakko onnistua vierailla kahdella keikalla samaan aikaan!)
Mutta juuri Flow jaksaa antaa voimia kesätöiden päättymiselle, sillä kohda tämä viikko on eletty ja kymmenen päivää jäljellä (vaikkakin nämä kymmenen päivää tuntuvat jotenkin sietämättömältä ajatukselta)
8-23:30 ehkä huomisestakin päivästä selviydytään hengissä. Ainakin näin toivotaan.
Festarit tuli (jälleen) aivan out of no-where ja en ole kerennyt tehdä kriisiä siitä mitä puen ylipäätään päälle, koska Flow'ssa yleensä porukka on kauhean tälläytynyttä ja tunnen itseni aina jotenkin sellaiseksi etten kuulu joukkoon. Ehkä tämä kriisi koetaan jälleen itse alueen sisällä (kuten aikaisempinakin vuosina).
Mutta tärkeimmät asiat on kuitenkin tiedossa eli esiintyjät. Niitä on kytätty koko vuosi ja ympyröity jo aikataulusta ne must see esiintyjät.
Viikonloppu näyttää tältä:
PE 18:15 Satellite Stories 19:00 Rubik 19:45 Minä ja Ville Ahonen 21:40 Cat Power (Ellen satu olemaan juuri töissä illalla, jolloin oikeastaan kaikki ne esiintyjät, jotka haluan nähdä esiintyvät silloin)
LA 16:00 Aino Venna 18:45 Jens Lekman 21:30 My Bloody Valentine 22:30 Nick Cave and the Bad Seed 00:00 Beach House
SU 16:00 Husky Rescue 18:00 Godspeed You! Black Emperor 18:30 Haim 19:30 Of Monsters and Men 20:30 Junip 20:30 Bat For Lashes 22:50 Grimes (Ja täällä on pakko onnistua vierailla kahdella keikalla samaan aikaan!)
Mutta juuri Flow jaksaa antaa voimia kesätöiden päättymiselle, sillä kohda tämä viikko on eletty ja kymmenen päivää jäljellä (vaikkakin nämä kymmenen päivää tuntuvat jotenkin sietämättömältä ajatukselta)
maanantai 5. elokuuta 2013
Stay in the Shade
Enää neljötoista työpäivää jäljellä. Sitten koittaa vapaus ja kova aherrus ja ehkä olen taas askeleen lähempänä valmistumistani.
Aion nyt elää päivän kerrallaan ja hengittää tasaisesti. Flow on edessä ja silloin ei voi muuta kuin hymyillä.
Aion nyt elää päivän kerrallaan ja hengittää tasaisesti. Flow on edessä ja silloin ei voi muuta kuin hymyillä.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Lost Symphony
Hevoskuuri viisaudenhampaaseeni (kaksi eri antibioottia, yksi tabletti kumpaakin kolmesti päivässä, kahdeksan tunnin välein) taitaa olla minulle hiukan liikaa.
Tai ainakaan en usko asiakkaiden olevan kovin innoissaan sanoista "Anteeksi soitan teille uudestaan. Nyt täytyy kyllä oksentaa tässä välissä, sillä antibiootit yksinkertaisesti saavat minut voimaan pahoin".
On äärimmäisen ällöttävää ja kamalaa joutua syömään kolmesti päivässä lääkkeitä, jotka aiheuttavat pahoinvointia (ja lukeepa haittavaikutuksessa myös oksentelu, oikeasti? ei ihmekään, jos pahoinvointi kasvaa joka lääkkeen oton yhteydessä).
Yleensä nauran haittavaikutuksille, sillä en ikinä saa niitä (paitsi reseptivapaista lääkkeistä, kuten ihan perinteinen hiivatulehduslääke ja maitohappobakteerit, go figure) mutta ehkä haittavaikutusten mahdollisuus kasvaa, jos molemmissa lääkkeissä on samat haittavaikutukset.
No sormet ristiin, vielä en ole oksentanut ja toivon sen pysyvänkin niin. Tosin matkaa siihen ei taida olla kovinkaan paljoa, toivottavasti tämä hevoskuuriviikko menee nopeasti ohitse.
Tai ainakaan en usko asiakkaiden olevan kovin innoissaan sanoista "Anteeksi soitan teille uudestaan. Nyt täytyy kyllä oksentaa tässä välissä, sillä antibiootit yksinkertaisesti saavat minut voimaan pahoin".
On äärimmäisen ällöttävää ja kamalaa joutua syömään kolmesti päivässä lääkkeitä, jotka aiheuttavat pahoinvointia (ja lukeepa haittavaikutuksessa myös oksentelu, oikeasti? ei ihmekään, jos pahoinvointi kasvaa joka lääkkeen oton yhteydessä).
Yleensä nauran haittavaikutuksille, sillä en ikinä saa niitä (paitsi reseptivapaista lääkkeistä, kuten ihan perinteinen hiivatulehduslääke ja maitohappobakteerit, go figure) mutta ehkä haittavaikutusten mahdollisuus kasvaa, jos molemmissa lääkkeissä on samat haittavaikutukset.
No sormet ristiin, vielä en ole oksentanut ja toivon sen pysyvänkin niin. Tosin matkaa siihen ei taida olla kovinkaan paljoa, toivottavasti tämä hevoskuuriviikko menee nopeasti ohitse.
Round and Round
Sain viisaudenhampaaseeni kahdet antibiootit, sillä se oli ilmeisesti hyvin tulehtunut (eikä sitä siis poistettu). Puhuminen sattuu aina jossain vaiheessa päivää ja samoin tuntuu kuin ientä poltettaisiin. Mutta aion kestää syyskuuhun asti, sillä silloin tämä vihuliainen mukahammas poistetaan.
Siihen asti joudun käyttämään suuvettä, joka polttelee kieltä. Ja tähän pahimpaan särkyyn aion syödä tolkuttomasti särkylääkkeitä.
Oikeasti toivoisin, ettei suuhuni nuo kapistukset olisi ikinä tulleetkaan. Onneksi ne kuitenkin ovat vain alhaalla, joten tätä kipua ja särkyä ei tarvitse kokea kuin maksimissaan kaksi kertaa.
Siihen asti joudun käyttämään suuvettä, joka polttelee kieltä. Ja tähän pahimpaan särkyyn aion syödä tolkuttomasti särkylääkkeitä.
Oikeasti toivoisin, ettei suuhuni nuo kapistukset olisi ikinä tulleetkaan. Onneksi ne kuitenkin ovat vain alhaalla, joten tätä kipua ja särkyä ei tarvitse kokea kuin maksimissaan kaksi kertaa.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Brother Sport
Viisaudenhampaani temppuilee jälleen ja syömisestä tai nielemisestä ei tule mitään (ainakaan ilman kipuja). Mielenkiinnolla jään odottamaan poistetaanko temppuileva hammas huomenna vai pitääkö vielä elää sen kanssa.
Olen enemmänkin kauhuissani.
Olen enemmänkin kauhuissani.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Rave On
Olin eilen Lintsillä ja jonotin laitteisiin yhtä innokkaasti, kuin reippaasti viisitoistavuotta nuoremmat.
Lapsena, kun kiljui kauhusta ja jännityksestä, kaksnelosena huutaa kirosanoja "Hui saatana. Voi helvetin helvetti" ja oli ehkä ihan hyvä, ettei vieressäni istunut yhtäkään lasta.
Eikä vanhuus vain taida tulla yksin, sillä lopulta kaiken iltahuvin selättäjä oli Kieppi. En ole eläissäni voinut niin pahoin kuin Kiepissä, ja siinä etovassa olossa (enkä edes syönyt hattaraa, karkkeja tai yhtään mitään, vaikka lapsena söi noita kaikkia eikä ikinä voinut pahoin) meni ohi pari todella jännittävää laitetta, sillä yksinkertaisesti olin vain oksentaa!
Olo oli kuin paskassa humalassa, en pystynyt kävelemään ja voi vain pahoin. Ehkä seuraavalla kerralla osaan välttää Kiepin ja menen kaikkiin muihin kivoihin laitteisiin.
Mutta oli ihana hymyillä ja nauraa niin paljon ja vain tuntea itsensä oikeasti vapaaksi ja iloiseksi ja onnelliseksi. Eikä Suomen kesä ikinä voi olla ihanampi, kun voi viettää aikaa ystävien seurassa ja Helsingistä on muodostunut koti, josta en yksinkertaisesti vain halua muuttaa muualle (paitsi ehkä isompaan kaupunkiin ulkomaille).
Lapsena, kun kiljui kauhusta ja jännityksestä, kaksnelosena huutaa kirosanoja "Hui saatana. Voi helvetin helvetti" ja oli ehkä ihan hyvä, ettei vieressäni istunut yhtäkään lasta.
Eikä vanhuus vain taida tulla yksin, sillä lopulta kaiken iltahuvin selättäjä oli Kieppi. En ole eläissäni voinut niin pahoin kuin Kiepissä, ja siinä etovassa olossa (enkä edes syönyt hattaraa, karkkeja tai yhtään mitään, vaikka lapsena söi noita kaikkia eikä ikinä voinut pahoin) meni ohi pari todella jännittävää laitetta, sillä yksinkertaisesti olin vain oksentaa!
Olo oli kuin paskassa humalassa, en pystynyt kävelemään ja voi vain pahoin. Ehkä seuraavalla kerralla osaan välttää Kiepin ja menen kaikkiin muihin kivoihin laitteisiin.
Mutta oli ihana hymyillä ja nauraa niin paljon ja vain tuntea itsensä oikeasti vapaaksi ja iloiseksi ja onnelliseksi. Eikä Suomen kesä ikinä voi olla ihanampi, kun voi viettää aikaa ystävien seurassa ja Helsingistä on muodostunut koti, josta en yksinkertaisesti vain halua muuttaa muualle (paitsi ehkä isompaan kaupunkiin ulkomaille).
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Desire Lines
Päivät kulkevat kovaa vauhtia ja kesä hujahtaa silmissä. Yritän nauttia auringosta ja sateesta ja päivistä ja elämästä. Vaikka toisinaan se tuntuu kamalan vaikealta, sillä jos ei saa nukutuksi ilman unilääkkeitä, on kamalan vaikea tuntea itseään virkeäksi. Keinotekoinen uni on keinotekoista.
Mutta juon liikaa kahvia maidolla tai ilman, ja yritän hymyillä mahdottoman paljon. Ilman hymyjä elämä olisi jotenkin kamalan synkkää ja harmaata.
Ja koska takana oli ihana viikonloppu (koska sain vieraakseni ihanan ystäväni), aion pitkittää tätä ihanaa viikonloppua aina seuraavaan, ja aion makoilla auringossa ja ostaa vihdoin ne ensimmäiset suomalaiset mansikat.
Haluan juoda skumppaa ja syödä mansikoita ja nauttia auringosta ja huomata saaneeni taas enemmän pisamia ja vain hengittää ja huomata, että ehkä minäkin kuljen ajan mukana.
Mutta juon liikaa kahvia maidolla tai ilman, ja yritän hymyillä mahdottoman paljon. Ilman hymyjä elämä olisi jotenkin kamalan synkkää ja harmaata.
Ja koska takana oli ihana viikonloppu (koska sain vieraakseni ihanan ystäväni), aion pitkittää tätä ihanaa viikonloppua aina seuraavaan, ja aion makoilla auringossa ja ostaa vihdoin ne ensimmäiset suomalaiset mansikat.
Haluan juoda skumppaa ja syödä mansikoita ja nauttia auringosta ja huomata saaneeni taas enemmän pisamia ja vain hengittää ja huomata, että ehkä minäkin kuljen ajan mukana.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Atlantis
Olen sortunut jälleen kahviin. En tiedä mikä näissä kesissä aina on, mutta on jotenkin naurettavaa kärsiä unettomuudesta juuri kesäisin ja juoda tolkuttomasti kahvia.
En tiedä, mutta uskon vajonneeni jo melko alas tässä kahvin täyttämässä elämässäni, sillä kuinka useasti olenkaan juonut pelkkää mustaa kahvia, sillä töihin on niin vaikea muistaa viedä soijamaitoa.
Ja mustaan kahviin laitan sokeria. Olen ikuisesti vannonut mustan kahvin olevan jotain järisyttävän kamalaa ja sokeri ei kuulu kahviin ei sitten millään. Mutta kai sitten tajusin, että jos ei soijamaitoa saa niin sokeria saa.
Mutta onneksi en sentään pilaa kahviani sokerilla muulloin kuin juodessani sen mustana. Ehkä uskaltaudun kokeilemaan niin hullua ajatusta, kuin oikeasti juoda kahvi mustana. Ilman sokeria.
Ehkä se sitten saisi minut irti koko saatanallisesta aineesta (luojan kiitos en polta tupakkaa, olisin siihen varmasti koukussa!)
En tiedä, mutta uskon vajonneeni jo melko alas tässä kahvin täyttämässä elämässäni, sillä kuinka useasti olenkaan juonut pelkkää mustaa kahvia, sillä töihin on niin vaikea muistaa viedä soijamaitoa.
Ja mustaan kahviin laitan sokeria. Olen ikuisesti vannonut mustan kahvin olevan jotain järisyttävän kamalaa ja sokeri ei kuulu kahviin ei sitten millään. Mutta kai sitten tajusin, että jos ei soijamaitoa saa niin sokeria saa.
Mutta onneksi en sentään pilaa kahviani sokerilla muulloin kuin juodessani sen mustana. Ehkä uskaltaudun kokeilemaan niin hullua ajatusta, kuin oikeasti juoda kahvi mustana. Ilman sokeria.
Ehkä se sitten saisi minut irti koko saatanallisesta aineesta (luojan kiitos en polta tupakkaa, olisin siihen varmasti koukussa!)
torstai 18. heinäkuuta 2013
Restless Feet
Löysin vihdoin sen täydellisen takin. Sen takin, joka on tarpeeksi pitkä lyhyiden hameiden ja sortsien kanssa. On vihreä ja hupullinen ja siinä on jopa irrotettava vuori. Ja se on parka.
Olen ollut täysin sitä mieltä, ettei lyhyille sovi parkatakki. Lähinnä olen siis joutunut sovittamaan takkeja, jotka näyttävät säälittävän suurilta jätesäkeiltä päälläni. Ja salaa kadehtinut niitä, joiden päällä se näyttää juuri niin ihanan huolettomalta, mutta silti tyylikkäältä.
Ja nyt vihdoin löysin sellaisen itselleni. Tätä täydellistä istuvuutta luultavimmin selittää se, että se on suunnattu juuri tällaisille pienille alle satakuusikymmentäsenttisille ihmisille.
Nyt voi oikeasti hyväksyä, että kesän jälkeen tulee syksy ja talvi.
Olen ollut täysin sitä mieltä, ettei lyhyille sovi parkatakki. Lähinnä olen siis joutunut sovittamaan takkeja, jotka näyttävät säälittävän suurilta jätesäkeiltä päälläni. Ja salaa kadehtinut niitä, joiden päällä se näyttää juuri niin ihanan huolettomalta, mutta silti tyylikkäältä.
Ja nyt vihdoin löysin sellaisen itselleni. Tätä täydellistä istuvuutta luultavimmin selittää se, että se on suunnattu juuri tällaisille pienille alle satakuusikymmentäsenttisille ihmisille.
Nyt voi oikeasti hyväksyä, että kesän jälkeen tulee syksy ja talvi.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Heysátan
Kun muut menevät tulevana viikonloppuna Joensuuhun Ilosaarirockiin, päätin sitten ostaa liput Tallinnaan. Vain koska voin (ja koska Ilosaaressa olisi ollut vain yksi esiintyjä, Sigur Rós, jonka olisin halunnut nähdä, tuli halvemmaksi paeta vain maasta pois)
Toivon siis aurinkoista ja lämmintä säätä, sillä edessä on melkein pidempi viikonloppu, sillä pääsen huomenna jopa kahdelta töistä. Mothers little helperitkään eivät voi surettaa, sillä lopulta niiden ansiosta jaksan olla jälleen virkeä.
Toivon siis aurinkoista ja lämmintä säätä, sillä edessä on melkein pidempi viikonloppu, sillä pääsen huomenna jopa kahdelta töistä. Mothers little helperitkään eivät voi surettaa, sillä lopulta niiden ansiosta jaksan olla jälleen virkeä.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Train to Pluton
Vietin eilen äärettömän ihanan päivän, johon mahtui paljon hymyjä ja aurinkoa ja surku oli tiessään, koska kuka nyt voisi olla suruissaan, kun menee Linnanmäen vanhaan vuoristorataan ja ihan varmasti on lentämässä korkealla.
Eikä englanninkieleni ollut mennyt ruosteeseen, enkä antanut sen häiritä, ettei väsyneenä puhumisesta tullut mitään, koska pitkästä aikaa tunsin itseni väsyneeksi ilman mitään lääkkeitä.
Maailma pyörii edelleen omalla radallaan ja minä sen mukana. Siihen alkaa ehkä hiljalleen tottua, siihen uuteen kulkusuuntaan.
Eikä englanninkieleni ollut mennyt ruosteeseen, enkä antanut sen häiritä, ettei väsyneenä puhumisesta tullut mitään, koska pitkästä aikaa tunsin itseni väsyneeksi ilman mitään lääkkeitä.
Maailma pyörii edelleen omalla radallaan ja minä sen mukana. Siihen alkaa ehkä hiljalleen tottua, siihen uuteen kulkusuuntaan.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Facing That
Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä omenaviinietikka hiushuuhtelua shampoon jälkeen. Tarpeekseni, kun olin lueskellut kuinka shampoon jälkeen pitäsi saada omenaviinietikalla hiussuomut suljettua, päätin kokeilla.
Tunnen itseni hipimmäksi kuin ikinä, ja siinä pää alaspäin taivutettuna ja omenaviinietikkavettä hiuksiini kaataessa mietin, mitä kaikkea olen oikeasti valmis kokeilemaan.
Voin sanoa, että sen jälkeen hiukset haisevat viinietikalle (mikä on oikeastaan aika etovaa) enkä todellakaan vielä tiedä tuleeko hiuksista kauniin kiiltävät ja kimmoisat. Sen tosin voin varmaksi sanoa, että seuraavalla kerralla laitan oikein tuhdisti seokseen eteeristäölyä, sillä viinietikka on yksinkertaisuudessaan hajuna jotain aivan järkyttävää.
Toivon hartaasti, että se ei oikeasti haise hiuksissa kuivana.
Tunnen itseni hipimmäksi kuin ikinä, ja siinä pää alaspäin taivutettuna ja omenaviinietikkavettä hiuksiini kaataessa mietin, mitä kaikkea olen oikeasti valmis kokeilemaan.
Voin sanoa, että sen jälkeen hiukset haisevat viinietikalle (mikä on oikeastaan aika etovaa) enkä todellakaan vielä tiedä tuleeko hiuksista kauniin kiiltävät ja kimmoisat. Sen tosin voin varmaksi sanoa, että seuraavalla kerralla laitan oikein tuhdisti seokseen eteeristäölyä, sillä viinietikka on yksinkertaisuudessaan hajuna jotain aivan järkyttävää.
Toivon hartaasti, että se ei oikeasti haise hiuksissa kuivana.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Skying High
Vietin tänään hermolomapäivän Helsingin Kalasatamassa ja Ihanassa Kahvilassa.
Koska aurinkoa ei koskaan voi vain olla liikaa, on ihana nauttia merituulesta ja auringosta ja katsella merelle. Vaikka Ihana Kahvila on jossain hornassa keskellä rakennustyömaata, se on ehdottomasti kahvila, missä Helsinsingissä pitää käydä.
Koska siellä saa katsella merelle, istua säkkituolissa ja haistaa merituulta.
Koska aurinkoa ei koskaan voi vain olla liikaa, on ihana nauttia merituulesta ja auringosta ja katsella merelle. Vaikka Ihana Kahvila on jossain hornassa keskellä rakennustyömaata, se on ehdottomasti kahvila, missä Helsinsingissä pitää käydä.
Koska siellä saa katsella merelle, istua säkkituolissa ja haistaa merituulta.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
We Raise Our Hearts
Kun tuntuu, että maailma kaatuu niskaan, on aina hyvä hengittää syvään ja rauhoittua. Onneksi on aina ihania ystäviä, jotka osaavat kulkea pienenä Samu Sirkkana olkapäällä.
Ei se maailma kaatunutkaan, ihan samalla liikeradalla se on. Ja hiljalleen kyyneleiden jälkeen osataan hymyillä ja nautia musiikista, koska sen kanssa on aina yhtä.
Ei se maailma kaatunutkaan, ihan samalla liikeradalla se on. Ja hiljalleen kyyneleiden jälkeen osataan hymyillä ja nautia musiikista, koska sen kanssa on aina yhtä.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
How Will I Know / All That We Had Is Lost
Koska on ilta, itkeneet silmät ja melankolia. Kaikki tiivistyy tähän ja haaveisiin ja bändiin, joka on melkein kuin M83.
Choking
Onnellisuus on aivan pienistä asioista kiinni. Ei aina, mutta toisinaan.
Sen tähden onkin niin vaikea tehdä suuria päätöksiä, mitä onnellisuuteen tulee, sillä pitäisi tietää mitä oikeasti haluaa.
Enkä oikein tiedä mitä haluan, paitsi sen, että omistan liian vähän omaa aikaa ja saan nukuttua ihan liian vähän.
Mutta aurinko jaksaa edelleen hymyilyttää ja haluan uskoa siihen, kun itse sulkee jonkun oven, on aivan varmasti unohtanut jonkun ikkunan raolleen.
Sen tähden onkin niin vaikea tehdä suuria päätöksiä, mitä onnellisuuteen tulee, sillä pitäisi tietää mitä oikeasti haluaa.
Enkä oikein tiedä mitä haluan, paitsi sen, että omistan liian vähän omaa aikaa ja saan nukuttua ihan liian vähän.
Mutta aurinko jaksaa edelleen hymyilyttää ja haluan uskoa siihen, kun itse sulkee jonkun oven, on aivan varmasti unohtanut jonkun ikkunan raolleen.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Nothing That Has Happened So Far Has Been Anything We Could Control
Toivon ajan kulkevan nopeasti, sillä mitä nopeammin se kulkee, sen nopeammin pääsen pois.
Voisin nukkua vuorokausia, sillä väsymykselle ei näytä tulevan loppua. Kahvi on osoittautunut säälittävän huonoksi apukeinoksi eikä kymmenen tunnin yöunet riitä mihinkään.
Parhaita kavereitani ovat kahvi ja kasa särkylääkkeitä, sillä päänsäryt ovat kietoutuneet tiiviisti otsalohkooni.
Voisin nukkua vuorokausia, sillä väsymykselle ei näytä tulevan loppua. Kahvi on osoittautunut säälittävän huonoksi apukeinoksi eikä kymmenen tunnin yöunet riitä mihinkään.
Parhaita kavereitani ovat kahvi ja kasa särkylääkkeitä, sillä päänsäryt ovat kietoutuneet tiiviisti otsalohkooni.
torstai 27. kesäkuuta 2013
With a Wonder and a Wild Desire
Työpäivä ei ole ikinä tuntunut yhtä pitkältä ja kamalalta ja ikävältä ja äärettömän hirveältä, kuin tänään. Enkä ole tainnut ikinä haaveilla näin paljon tämän kaiken taakse jättämistä.
Haaveilen elämästä jossain muualla. Palo päästä täältä haistelemaan toisen maan tuulia on sietämätön. Haluan hymyillä vieraille ihmisille ja sanoa etten ymmärrä, puhutko englantia.
Haluan kerrankin valehdella tulevani jostain muusta maasta, esittää olevani muu kuin suomalainen, valehdella nimeni ja luoda kokonaan uuden identiteetin, elämän, naurun, hymyn.
Haluan leikkiä, ettei mikään tai kukaan jää taakseni ja että voisin ylpein askelin poistua katsomatta taakseni ollenkaan.
Haaveilen elämästä jossain muualla. Palo päästä täältä haistelemaan toisen maan tuulia on sietämätön. Haluan hymyillä vieraille ihmisille ja sanoa etten ymmärrä, puhutko englantia.
Haluan kerrankin valehdella tulevani jostain muusta maasta, esittää olevani muu kuin suomalainen, valehdella nimeni ja luoda kokonaan uuden identiteetin, elämän, naurun, hymyn.
Haluan leikkiä, ettei mikään tai kukaan jää taakseni ja että voisin ylpein askelin poistua katsomatta taakseni ollenkaan.
Every Weekday
Odotan
viikkovapaita. Niitä vapaita, kun voi kävellä kaupungilla ja antaa
auringon lämmittää ja voi eksyä kirjaston hyllyrivien väliin. Levittää
viltin ihanan tuoksuiselle nurmelle ja lukea kirjaa, joka pitäisi
ehdottomasti lukea ennen kuin kuolen.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Supreme
Ikävöin nykyään paljon vähemmän kuin ennen, vaikka kai pitäisi osata ikävöidä enemmän. Olen onnellinen omasta ajastani, jonka voin hyödyntää askareisiin, joista nautin. On ihana hymyillä ystävien seurassa ja paistatella auringossa ja vitsailla omasta syvästä rusketuksesta (ihan oikeasti, kyllä jotain päivetystä on havaittavissa!)
Olen ollut erossa monista ihanista ihmisistä niin kauan, että ikävöinti on lopulta turhaa. Aina lopulta tavataan ja hymyillään yhdessä. Ehkä en vain osaa ikävöidä paljoa niitä ihmisiä, joiden tiedän palaavan. Enemmänkin ikävöin niitä ihmisiä, jotka ovat oikeastaan jo kadonneet elämästäni, koska toisinaan ihmisistä on vaikea luopua. Mutta sekin ikävä helpottaa joskus.
Niin ikävällä on aina tapana.
Olen ollut erossa monista ihanista ihmisistä niin kauan, että ikävöinti on lopulta turhaa. Aina lopulta tavataan ja hymyillään yhdessä. Ehkä en vain osaa ikävöidä paljoa niitä ihmisiä, joiden tiedän palaavan. Enemmänkin ikävöin niitä ihmisiä, jotka ovat oikeastaan jo kadonneet elämästäni, koska toisinaan ihmisistä on vaikea luopua. Mutta sekin ikävä helpottaa joskus.
Niin ikävällä on aina tapana.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Seventeen Seconds
Maalaisjuhannuksen jälkeen sain kesän ehdottomasti kauneimmat sääret, sillä mikäs muukaan on kauniimpi yhdistelmä, kun lisääntyvät mustelmat jaloissa ja miljoonat punaiset paiseet (eli ne niin kutsutut itikoiden puremat)
En voi muuta sanoa kuin, että näytän ihmiseltä joka on sairastunut paiseruttoon. Olen joutunut myös korvaraiskauksen uhriksi, sillä jouduin kuuntelemaan töissä kahdeksan ja puoli tuntia radiota ja ihan varmasti joka tunti soi Cheek.
Jos en tietäisi, että sydämeni lyö vielä, epäilisin joutuneeni helvetttiin.
En voi muuta sanoa kuin, että näytän ihmiseltä joka on sairastunut paiseruttoon. Olen joutunut myös korvaraiskauksen uhriksi, sillä jouduin kuuntelemaan töissä kahdeksan ja puoli tuntia radiota ja ihan varmasti joka tunti soi Cheek.
Jos en tietäisi, että sydämeni lyö vielä, epäilisin joutuneeni helvetttiin.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Juhannus
Juhannusaattona istuin illan ison nuotion ääressä ja lämmittelin loimussa. Nauroin pitkälle yöhön ja lohdutin ja nauroin taas. Nukuin lämpimässä makuupussissa teltassa, ja nukahdin haapojen havinaan.
Juhannuspäivänä poljin uimarannalle, uin jäätävässä vedessä ja pesin hiukset järvivedessä. Paistattelin auringon alla ja mietin, että tätä on kesä, elämä, hymyt ja onni.
Toisinaan juuri tällaisia päiviä tarvitaan. Kun on tässä ja nyt ja aina.
Juhannuspäivänä poljin uimarannalle, uin jäätävässä vedessä ja pesin hiukset järvivedessä. Paistattelin auringon alla ja mietin, että tätä on kesä, elämä, hymyt ja onni.
Toisinaan juuri tällaisia päiviä tarvitaan. Kun on tässä ja nyt ja aina.
torstai 20. kesäkuuta 2013
Born on a Different Cloud
Törmäsin listaan 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaasi ja koska huomasin lukeneeni tältä listalta sattumalta jo seitsemäntoista kirjaa, niin tietenkinhän oli sitten pakko saada päähänsä lukea tältä listalta kaikki kirjat. Koska taidan vain olla tyhmä.
Mutta samalla saisin siis sivistettyä itseäni suomalaisella kirjallisuudella, sillä pääsääntöisestihän olen ollut sitä mieltä, että suomalainen kirjallisuus on melko huonoa (tosin olen sitä mieltä, että suomalainen musiikki ja elokuvat ovat huonoja, joten vika taitaa olla enemmänkin minussa). Ja olen livistänyt Kalevalan lukemiselta (okei, luin Suomen lasten Kalevalan, mutta sitäkään ei olisi pitänyt oikeasti lukea) enkä ikinä ole lukenut Täällä pohjantähden alla saati mitään Aleksis Kiven tuotantoa. Meillä vain taisi olla lukiossa äidinkielenopettajana sellainen henkilö, joka luuli liikoja meidän vuosikurssista.
Mutta luettavana siis on vain 83 kirjaa ja se on melko vähän! Yksikin kirja listalta on puolittain luettuna, siitä voisi sitten vaikka jatkaa!
Mutta samalla saisin siis sivistettyä itseäni suomalaisella kirjallisuudella, sillä pääsääntöisestihän olen ollut sitä mieltä, että suomalainen kirjallisuus on melko huonoa (tosin olen sitä mieltä, että suomalainen musiikki ja elokuvat ovat huonoja, joten vika taitaa olla enemmänkin minussa). Ja olen livistänyt Kalevalan lukemiselta (okei, luin Suomen lasten Kalevalan, mutta sitäkään ei olisi pitänyt oikeasti lukea) enkä ikinä ole lukenut Täällä pohjantähden alla saati mitään Aleksis Kiven tuotantoa. Meillä vain taisi olla lukiossa äidinkielenopettajana sellainen henkilö, joka luuli liikoja meidän vuosikurssista.
Mutta luettavana siis on vain 83 kirjaa ja se on melko vähän! Yksikin kirja listalta on puolittain luettuna, siitä voisi sitten vaikka jatkaa!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Take the Right One
En sitten opi millään, vaikka kuinka lupailen itselleni, etten leikkuuta tukkaani.
No siinä meni sitten otsatukka uusiksi, koska jostain syystä sain päähäni suoran otsatukan olevan enemmän kuin kiva (koska hei, olihan se silloin joskus) ja unohdin sen faktan, että tulen kyllästymään siihen luultavasti jo huomenna.
No siinä sen sitten itse saksin, koska en tietenkään voinut odottaa ja varata aikaa kampaajalle (joka leikkaisi oikeasti suoraa linjaa eikä vähän sinne päin). Ilmeisesti minulla oli liikaa aikaa ennen työvuoroni alkamista.
Mutta ainakaan juurikasvu ei erotu enää! Tai sitten olen vain tottunut, projekti tosin jatkuu (läpi elämän).
No siinä meni sitten otsatukka uusiksi, koska jostain syystä sain päähäni suoran otsatukan olevan enemmän kuin kiva (koska hei, olihan se silloin joskus) ja unohdin sen faktan, että tulen kyllästymään siihen luultavasti jo huomenna.
No siinä sen sitten itse saksin, koska en tietenkään voinut odottaa ja varata aikaa kampaajalle (joka leikkaisi oikeasti suoraa linjaa eikä vähän sinne päin). Ilmeisesti minulla oli liikaa aikaa ennen työvuoroni alkamista.
Mutta ainakaan juurikasvu ei erotu enää! Tai sitten olen vain tottunut, projekti tosin jatkuu (läpi elämän).
Hard Believer
Haluaisin karata jonnekin kauas kauas kauas. On jotenkin kovin surkuhupaisaa, että taivas on äärettömän sininen ja on lämmintä ja vihreää ja voisi olla ihanaa.
Taidan vain pakahtua ja tulla kovin onnettomaksi eikä ikinä tj 59 ole tuntunut raskaammalta. Ei pitäisi olla paha, mutta taidan vain tukehtua töihin, joista en ehkä niinkään välitä, joita en niinkään osaa ja tunnen itseni enemmän kuin ikinä vangituksi ja teljetyksi.
Ajatus vapaudesta ja muista maista ei helpota. Liika tehtävää, joista koulu on priroteetti.
Taidan vain pakahtua ja tulla kovin onnettomaksi eikä ikinä tj 59 ole tuntunut raskaammalta. Ei pitäisi olla paha, mutta taidan vain tukehtua töihin, joista en ehkä niinkään välitä, joita en niinkään osaa ja tunnen itseni enemmän kuin ikinä vangituksi ja teljetyksi.
Ajatus vapaudesta ja muista maista ei helpota. Liika tehtävää, joista koulu on priroteetti.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
There You Go
Sain itseni vihdoin lääkäriin. Lääkäri ei nauranut tai käskenyt muuttaa ruokavaliotani, kun kerroin monta vuotta jatkuneesta huimauksesta tai kun kysyin verikokeita, joista otettaisiin rauta-arvot sekä B12-vitamiinin taso.
Ja vaikka lääkäri kertoi, että huimaukseni voisi hyvinkin johtua alhaisesta verenpaineestani, sain silti lähetteen labraan ja ties mihin verikokeisiin. Ihan vain sen takia, koska olen kärsinyt tästä vaivasta niin kauan ja koska olen vegaani.
Kerrankin oikeasti tuntui siltä, että lääkäri kuunteli minua eikä tuominnut tai puuttunut omiin valintoihini.
Ja vaikka lääkäri kertoi, että huimaukseni voisi hyvinkin johtua alhaisesta verenpaineestani, sain silti lähetteen labraan ja ties mihin verikokeisiin. Ihan vain sen takia, koska olen kärsinyt tästä vaivasta niin kauan ja koska olen vegaani.
Kerrankin oikeasti tuntui siltä, että lääkäri kuunteli minua eikä tuominnut tai puuttunut omiin valintoihini.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Youth Knows No Pain
Aamulla oli niin suuri kooma ja väsymys ja maailma kaatuu niskaan fiilis, että kuvittelin ainoaksi vaihtoehdoksi kahvin syanidilla.
Onneksi sitten kuuden tunnin jälkeen, kun kahvia oli keretty juomaan kolme suurta kuppia, väistyi koomaisuus sivuun ja aivot vastaanottivat informaatiota muussakin muodossa kuin error.
Ehkä kesä ei vaikuta kovin lupaavalta, jos kaksi viikkoa töiden alkamisesta tuntuu, että hukkuu tehtävien alle. Tällä kertaa taisin haukata vähän isomman palan mitä kuvittelin, mutta ehkä tämäkin tästä muuttuu muuksi kuin suureksi väsymykseksi ja aivojen sulamiseksi.
Onneksi sitten kuuden tunnin jälkeen, kun kahvia oli keretty juomaan kolme suurta kuppia, väistyi koomaisuus sivuun ja aivot vastaanottivat informaatiota muussakin muodossa kuin error.
Ehkä kesä ei vaikuta kovin lupaavalta, jos kaksi viikkoa töiden alkamisesta tuntuu, että hukkuu tehtävien alle. Tällä kertaa taisin haukata vähän isomman palan mitä kuvittelin, mutta ehkä tämäkin tästä muuttuu muuksi kuin suureksi väsymykseksi ja aivojen sulamiseksi.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Wuthering Heights
Haaveilen paikasta, missä aina voi olla onnellinen. Olen menettänyt vapauttani päivä päivältä ja siinä missä se on tehnyt onnelliseksi se tekee toisina hetkinä surulliseksi.
Ikävöin omaa itsenäisyyttäni.
Ikävöin omaa itsenäisyyttäni.
Kamikaze
Olen onnistunut saamaan (jälleen) kurkun kipeäksi ja mietin milloin viimeksi olen ollut näin useasti kipeänä.
Sen kunniaksi juon aamukahvia sekä teetä, koska kipeänä pitää aina juoda teetä (eikä aamukahvia voi vaan jättää pois, en pysy hereillä töissä!)
Sen kunniaksi juon aamukahvia sekä teetä, koska kipeänä pitää aina juoda teetä (eikä aamukahvia voi vaan jättää pois, en pysy hereillä töissä!)
tiistai 11. kesäkuuta 2013
A Time to Be So Small
Haluaisin nukkua vuorokauden, sillä unta ei näinä päivinä voi olla liikaa, kun uni on liian harsoa.
Kahvi on palannut elämääni julmana rakastajana, joka ei jaksa lämmittää päivän ollessa jo puolessa.
Kahvi on palannut elämääni julmana rakastajana, joka ei jaksa lämmittää päivän ollessa jo puolessa.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
I Should Live in Salt
Viime perjantaina pyöräilykypäräni sanoi itsensä irti. Ensiksi se oli melko pientä "puristan aivosi pihalle, jos vielä uskallatkin käyttää minua", kunnes tilanne muuttui "päätin mennä kiristysnauhasta rikki ja enpäs mahdu enää päähäsi, lälläslää".
Koska pari vuotta sitten tapahtui pieni accident ja sain onneksi vain tikit leukaani (sekä kauniin arven leuan alle, muistuttamaan tästä tragikoomisesta illasta), päätin vihdoin suhtautua pyöräilyyn kunnioittavasti (eli pelkäsin ihan perhanasti). Pyörän selkään ei ollut asiaa ilman kypärää, joten kypärä oli pakko ostaa ennen seuraavaa työpäivää eli maanantaita.
Olen pieni (vaikka omasta mielestäni 156 pilkku yksi! on ihan älyttömän paljon, pääkin osuu aina kattoon ja pitää kumarrella, haha!), joten yleensä vaatteiden sekä kenkien ostaminen ei ole aivan helppoa (kengissä kokoa 36 ei aina edes ole ja on naurettavaa huomata, että pienin koko 34 tai XS saattavat olla liian suuria). Kypärän ostaminen aiheutti paljon harmaita hiuksia. Tulin sovittaneeksi jokaista aikuisten kypärää ja jokainen niistä oli liian suuri.
Lopulta jouduin ostamaan kypäräni lasten puolelta. Eli käytännössä minä kaksneljävee ja sitten se naapurin pikku Maija (viisvee) pyöräillään samanlaisella apinakoristeisella pyöräilykypärällä. Tunnelma on katossa!
Eli se ison näköinen lapsi apinapyöräilykypärällä ei välttämättä ole lapsi vaan minä.
Koska pari vuotta sitten tapahtui pieni accident ja sain onneksi vain tikit leukaani (sekä kauniin arven leuan alle, muistuttamaan tästä tragikoomisesta illasta), päätin vihdoin suhtautua pyöräilyyn kunnioittavasti (eli pelkäsin ihan perhanasti). Pyörän selkään ei ollut asiaa ilman kypärää, joten kypärä oli pakko ostaa ennen seuraavaa työpäivää eli maanantaita.
Olen pieni (vaikka omasta mielestäni 156 pilkku yksi! on ihan älyttömän paljon, pääkin osuu aina kattoon ja pitää kumarrella, haha!), joten yleensä vaatteiden sekä kenkien ostaminen ei ole aivan helppoa (kengissä kokoa 36 ei aina edes ole ja on naurettavaa huomata, että pienin koko 34 tai XS saattavat olla liian suuria). Kypärän ostaminen aiheutti paljon harmaita hiuksia. Tulin sovittaneeksi jokaista aikuisten kypärää ja jokainen niistä oli liian suuri.
Lopulta jouduin ostamaan kypäräni lasten puolelta. Eli käytännössä minä kaksneljävee ja sitten se naapurin pikku Maija (viisvee) pyöräillään samanlaisella apinakoristeisella pyöräilykypärällä. Tunnelma on katossa!
Eli se ison näköinen lapsi apinapyöräilykypärällä ei välttämättä ole lapsi vaan minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)