Päivät kulkevat kovaa vauhtia ja kesä hujahtaa silmissä. Yritän nauttia auringosta ja sateesta ja päivistä ja elämästä. Vaikka toisinaan se tuntuu kamalan vaikealta, sillä jos ei saa nukutuksi ilman unilääkkeitä, on kamalan vaikea tuntea itseään virkeäksi. Keinotekoinen uni on keinotekoista.
Mutta juon liikaa kahvia maidolla tai ilman, ja yritän hymyillä mahdottoman paljon. Ilman hymyjä elämä olisi jotenkin kamalan synkkää ja harmaata.
Ja koska takana oli ihana viikonloppu (koska sain vieraakseni ihanan ystäväni), aion pitkittää tätä ihanaa viikonloppua aina seuraavaan, ja aion makoilla auringossa ja ostaa vihdoin ne ensimmäiset suomalaiset mansikat.
Haluan juoda skumppaa ja syödä mansikoita ja nauttia auringosta ja huomata saaneeni taas enemmän pisamia ja vain hengittää ja huomata, että ehkä minäkin kuljen ajan mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti