We Used to Vacation

On aina ihana huomata stressaavansa kaikesta niin paljon, että migreeni iskee.

Joten kiitos Kela tästä mukavasta läksiäisestä.

Joka tapauksessa yritän olla stressaamatta lomasta (sillä ei siitä yksinkertaisesti saa stressata) ja tukahdutan jo hiukan hiipuvan migreenin lukuisten täsmälääkkeiden alle.

Menen sinne minne kuulun. Auringon alle lämpimään ja palaan (tai ainakin yritän) jälleen Suomi sydämessäni.

Endless Blue

Rakkauteni Kelaan on ja pysyy, täysin muuttumattomana. Se on yhtä vankkumaton kuin itkumuuri.

Ja taisin valehdella etten vihaa ketään. Kela pääsi tähän nollalistaani ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle sijalle. 

Asfaltti Polttaa

Kun pitkät jää pahasti päälle, rientää kahvi pelastajaksi. Henkilökohtainen vapahtajani.

On kuitenkin melko säälittävää, ettei kahvilakkoni kestänyt kolmea päivää pidemmälle.

Oceans Burning

Sateisten ja ikävien päivien vakio on: minttuteetä, hyvä kirja ja musiikkia.

Ei sitä juuri kaipaa muuta, sillä lopulta Oceans Burning pelastaa ja tee lämmittää mukavasti.

 

Something Good Can Work

Kuka olisi arvannut, että pikkukaupunkisyndroomasta kärsivä voi oikeasti päästä siitä eroon?

Enkä jaksa välittää siitä, että lähipiirissäni ollaan yllättyneitä siitä, että oikeasti tykkään Helsingistä ja etten ihan heti ole muuttamassa mihinkään pieneen kaupunkiin.

Mutta, koska on aina kärsittävä jostain syndroomasta, bussisyndroomani on kasvanut astetta pahemmaksi. Ei ole aina mukava torkahtaa bussiin, varsinkaan silloin, kun sitä täytyy käyttää useasti päivän aikana.

A Letter to Elise

Se on aina yhtä hienoa huomata aamulla kävelleensä unissaan, sillä lopulta mustelmat polvissa ovat lisääntyneet ja vaatteet on viikattu kauniisti tuolille.

Reissuun on toki äärimmäisen ihana mennä, mutta olisin mielissäni ennemmin siitä, että pakkaan silloin kun muistaisin siitä jotain.

Summer Skin

Koska täytyy olla näitä päivä, kun ulkona sataa vettä, muistaa millainen oli silloin kuusitoistavuotiaana, pinkkitukkaisena, Bush-vastaisena (pinssit ja kaikki) ja huulilla kareili huudot "Turkis on turha, turkis on murha!"

Ja silloin kuvitteli maailman olevan yksin ja vain minun. Eikä sitä kapinaa voinut pidätellä mikään ja kuljin koppavasti pitkin käytäviä, sillä jokainen tielleni osuva oli täysi kusipää.

Ehkä suurin kusipää taisin olla minä, leikkien toisten tunteilla ja katumatta osui askel toisen eteen. Mutta nyt monta vuotta viisastuneena (Ramonesin, The Curen ja The Clashin tähdittämänä) rakastan sitä pehmeyttä ja lempeyttä, mikä täällä nykyään asustaa.

The Lucky One

Enkä taida koskaan kyllästyä Helsingin hehkuttamiseen, sillä täällä asuminen on ehkä parhautta.

Sillä lopulta, on ihana käydä Herttoniemessä ja katsella laivoja ja merta ja todeta kesän olevan täällä ja nyt.

Ja toisaalta täytyy viettää päivä katsellen Muumeja, koska voi (ja on ihanaa palata lapsuuteen ja osata vuorosanat ulkoa).

Off to the Races

Eikä tästä kesästä voi tulla mitään muuta kuin parasta ikinä (ja onnellisin ikinä), sillä luultavimmin lähemmäs kuuteen vuoteen vietän kesälomaa ihan oikeasti koko kuukauden (ja heinäkuussa, oho!) ja lähden reilaamaan.

Niinpä ensi viikon torstaina lennän halvasti Budapestiin, lähden reilaten Bratislavaan ja sieltä Zagrebiin ja viimein Ljubljanaan (tai Ljubljana-Zagreb). Ja takaisin Suomeen palataan Saksa-Tanska-Ruotsi väylää.

Eeppinen reili-road trip siis luvassa ja lupaan olla maailman onnellisin ja hymyillä enemmän kuin ikinä.

One Good Reason

Ja toisinaan olen se ihminen, joka hymyilee sähköposteja lukiessani, sillä oikeasti täällä on älyttömän ihania ja mukavia ihmisiä.

Tänään ei kuljeta pitkät päällä ja voisi yrittää juoda vähän vähemmän kahvia.

Summertime Sadness

Koska toisinaan kesällä täytyy kuunnella vähemmän energistä musiikkia. Ja vaikkei Summertime sadness vaivaa, voi nauttia silti melankolisesta musiikista (koska voi).

Diet Mountain Dew

Kuluneen vuoden uudet ohjenuorat:

• vähennä kahvin juontia (ja paljon)
• suorista kieroutunut päivärytmi
• haaveille enemmän ja toteuta ne
• anna mahan tippua vähän vähemmän rajusti
• hymyile entistä leveämmin kaikille ja kaikelle

Song in a Box

Tämän hetkisiä uusia (hetkeksi kadotettuja) rakkauksia: Iiris, Bombay Bicycle Club, Au Revoir Simone, Two Door Cinema Club.

Toisinaan ne mitä kuunneltiin viime talvena toimivat yllättävän hyvin nyt myös kesällä.

Ja on jotenkin äärettömän naurettavaa kuinka hidas olen näkemään tiettyjä asioita elämässä.

Merman

Suuntavaistoni on olematon, sitä ei yksinkertaisesti ole.

Huomasin suuntavaistottomuuteni ala-asteen ensimmäisellä luokalla, kun eksyin hiihtoreissulla. Se joka sanoo, ettei seitsemänvuotias lapsi voi eksyä hiihtäessään ympyrää on väärässä. Tai ei yksinkertaisesti ole tavannut minua.

Niinpä niin, eksyin seitsemänvuotiaana kouluni takapihalle. Yksinkertaisesti piti hiihtää ympyrää, takanani hiihtivät liian hitaasti ja edessä liian nopeasti, joten jäin nopeasti täysin yksin. Jostain sain älynväläyksen, ettei tehtävä voi olla niin yksinkertainen kuin hiihtää ympyrää (ja luoja olin väärässä, seitsemänvuotiaita pidetään niin typerän yksinkertaisina!) ja lähdin tarpomaan jonnekin hiton metsään (sillä maastohiihto on paljon mielekkäämpää kuin ympyrässä kulkeminen) ja hiihdin naapurikunnan liepeille.

Rehtorini joutui lopulta hakemaan minut, kun olin päässyt suojaan ihanille (valitettavasti myös luokkalaiseni) isovanhempien luokse. Eksymisen seurauksena sain mielettömän kuumeen, mutta pieni mieleni ei vaurioitunut sen enempää.

Ja siitä lähtien olen eksynyt kaikkialle, karttaa lukien tai ohjeita noudattaen.

Lopulta on mielettömän helppoa tarpoa Konalassa auringon alla tunti etsien määränpäätä ja eksyä rakennuksen eteiseen, sillä viidestä ovesta on vaikea muistaa mistä tuli sisään.

You're Not Stubborn

On ehkä hiukan ironista, kuinka viime vuoden melko suureksi kasvanut unettomuus on vaihtunut krooniseen väsymykseen ja yltiömäiseen kahvin juomiseen.

Unessa

Kulunut viikko on ollut äärettömän ihana (vaikka kärsin saatanallisesta migreenistä pari päivää).

Sillä lopulta on saanut hymyillä niin leveästi, tuntea onnellisuuden ja rakastaa Helsinkiä koko sydämestä.

Go By

Siinä vaiheessa voi todeta olevansa aika epätoivoinen kahvinarkkari, kun lämmittää eiliset kahvin jämät mikrossa.

Oikea tapa juoda kahvia ja alkoholia olisi olla juomatta niitä lainkaan, harmi vain etten juuri kuuntele järkeä.

Let's Get Lost

Se on jo aika naurettavaa kuinka mestarillisesti osaan eksyä, nousta vääriin busseihin tai juniin, kompastua omiin jalkoihini ja tiputtaa kengän jalasta keskelle suojatietä.

Eikä kiireessä koskaan kannata juosta bussiin, sillä lopulta huomaat matkaavasi Siltasaareen Kampin sijasta, huomaat sen ihan liian myöhään, vaihdat busseja ties kuinka monetta kertaa ja lopulta päädyt Elielille. Tästä kauniista bussirumbasta jo varoitteli Elliott Smith, joka korvissa lauloi Let's get lost kappaleellaan.

Se sitten siitä, että kerrankin olisin mennyt Kamppiin ja nopeasti Annankadulle. Ei tainnut ihan mennä nappiin, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun kompastut miljoona kertaa omiin jalkoihin (sillä jalkojen nostaminen on taitolaji) ja päädyt leikkimään Tuhkimoa keskellä Annankatua ja tiputtaa kengän suojatielle.

Ehkä kahvi auttaa tähän krooniseen väsymykseen. Ehkä salaa toivon, että se auttaisi myös tähän krooniseen säheltämiseen.

Shuffle

Rakastan auringonlaskua ja tätä kesää, tässä ja nyt. Rakastan sitä kuinka Siperiani on sulanut ja jäätävyys on poissa.

Kaikki Nuoret Tyypit

Siinä vaiheessa, kun myyjä kysyy ikää, järkyttyy etten olekaan viisitoista vaan kaksikymmentäkolme, voi nostaa itselleen hattua.

Ei siinä mitään, muuten vain olin ostamassa alusvaatteita enkä alkoholia.

What Do You Go Home To?

Eikä tämän jälkeen helvetillinen muutto ollutkaan niin perseestä. Ja jos joku sanoo, ettei eriparillisia verhoja saa olla, niin saa. Se on nyt minun kotini.

Päivät Valuvat

Kulkiessani Elieliltä kotiin Konalaan, tajusin kesän oikeasti olevan täällä. Ehkä asiaan auttoi Regina, jonka olen kaivanut vihdoin esille.

Regina tuo kesän. Niin myös käveleminen vesisateessa, auringon paistaessa horisontissa.

Somebody That I Used to Know

Sanoin, etten ikinä aloita kahvin juomista, sillä se on äärimmäisen pahaa. Nykyään kahvista on tullut se vetävä voima, joka saa pidettyä hereillä.

Helmikuussa koko kuukausi Laosissa ilman kahvia oli no big deal. Salmiakin kanssa ei ollut niin helppoa ja ehkä hiukan säälin matkatovereita, jotka joutuivat kuulemaan ruikutustani siitä kuinka ylevää salmiakki on. 

Nyt pelkään reissussa juoksevani kahvin (soijamaidolla) ja salmiakin perässä. Siitä luultavasti tulee yhtä naurettavaa, kuin vuonna 2009, kun Tanskassa salmiakin vieroitusoireet alkoivat kaksi päivää maahan saapumiseni jälkeen.

Maniac

Kun Mother's little helperit toimivat toisinaan niinkin hyvin, ettei väsymyksestä tule loppua, saapuu pelastajaksi kahvi.

Tänään on siis kansainvälinen juo kahvia päivä, koska et osaa nousta bussista silloin, kun bussi on seisonut päätepysäkillään jo vartin.

Kahvitärinöitä odotellessa, ajattelin juoda vielä neljännen kupin kahvia.

Night Majestic

Eikä ole epäilystäkään, ettenkö rakastaisi tätä kaupunkia, musiikkia, vihreyttä, kesää, aurinkoa, lämpöä.

Ja toisinaan täytyy vaihtaa tyystin kaupunkia, muuttaa helvetillisesti kolme päivää, kunnes löytyy rauha. Ja toisinaan täytyy etsiä se loput kymmenen prosenttia onnellisuutta jostain muualta, miksi tyytyä yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, kun voisi saavuttaa sata muuttamalla muualle.
 
Eikä mitään kaunaa Forssaa kohtaan, se ei vain ole sitä mitä kaipaan.

Born Again

Vaikka kotona on täysi kaaos, seinät ovat valkoisemman kuin ikinä ja pitäisi tehdä, tehdä, tehdä kaikkea, päätän vihdoin hengähtää.

Ja ehkä olen kironnut tätä muuttoa toisinaan syntisenkin paljon ja vaipunut useaan otteeseen epätoivoon (miten tavaraa voi olla näin paljon?),  pidän tästä asunnosta. Tämä on koti jo nyt.

Ja on kesä, valoisaa, aurinkoista ja (melko) lämmintä.

Unique Tree

Eikä muuttaminen ole yhtään inhottavaa, ainakaan siinä vaiheessa, kun tavarat on paikallaan ja uusi koti on mieletömän ihana.

In a Bar

Ala-asteella pidin yläasteelaisia isoina ja aikuisina. Yläasteella suurin auktoriteetti oli lukiolaiset ja se kuinka pitkiä, vanhoja ja aikuisia he olivat. Lukiossa kaksikolmoset ja sitä vanhemmat olivat aikuisia ja elämää kokeneita, jotka perustavat perheitä ja ovat niin viisaita.

Kaksikolmosena olen menettänyt uskoni aikuisiin. Aikuiset ovat vain satuolentoja. Olemme vain suuriksi kasvaneita pentuja, joiden jumaliksi on syntyneet raha, maine ja menestys.