Don't Swallow the Cap

Toisinaan tuntuu, että pakahdun. Synnyin kotiseutu ei ole enää sitä mitä se oli ja on enää vaikea samaistua siihen tyttöön, joka haaveili henkilöstä, joka vie minut täältä pois.

Mitään henkilöä ei lopulta tullut, vaan olen saanut itse itseni ikävistä paikoista pois. Se on tapahtunut neljästi ja ehkä toisiaan sanonta kolmas kerta toden sanoo, on aivan väärä (sillä asuisin joko Riihimäellä tai Forssassa).

Tervakoski on ollut sellainen turvapaikka monesti (mistä on lopulta nopeasti halunnut pois) ja enää niitä turvapaikkoja ei tarvita. Helsinki on enemmän koti ja kaupunki, jossa oikeasti osaan hengittää normaalisti.

En tiedä haluaisinko itkeä vai pakahtua. Mutta tämä paikka ei ole ollut koti enää vuosiin.

Keep Me Warm

Viisaudenhammas poistettiin tänään. Kivuilta ja säryiltä on vältytty, mutta voi johtua pääsääntöisesti siitä, että olen lääkinnyt itseäni särkylääkkeillä ja nukkunut, paljon.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun herää päiväunilta ja on kuolannut? Lisätkää siihen kuolaan vielä viisaudenhampaasta tihkuva veri, pökkerö ja valkoinen tyynyliina, niin varmasti katsotte tyynyä ensiksi pitkään ja pohtien (kunnes muistuu mieleen, että ainiin hammas poistettiin ja toinen toteamus on, että puudutus ei ole vieläkään lakannut) ja sitten välähtää ja yrität pelastaa valkoisen muumityynyliinan.

Jotenkin se taisi olla jännin hetkeni tänään (pestä veristä tyynyliinaa kylmän veden alla), vaikka olinhan aika kauhuissani, kun minut puudutettiin, annettiin hetki odottaa aineen vaikuttamista ja sitten peitetään liinalla ja hampaat kolajaa kauhusta yhteen.

No tiedän ainakin mitä odottaa lokakuussa, kun toinen viisaudenhampaani poistetaan. Tällä hetkellä olen hemmetin onnellinen siitä, että minulla oli viisaudenhampaat vain alhaalla eikä kaikkia neljää.

Ainakin on saanut syödä paljon jogurttia, pilttiä ja jäätelöä sekä tietää vihdoin miltä kavereista on tuntunut kun he kertovat puudutuksesta. Sekin kun tehtiin minulle tänään ensimmäistä kertaa elämässäni (eikä tunto ole ihan vielä palautunut normaaliksi).

Mutta kokemus ei ole mikään kamalin, mutta voi johtua lähinnä siitä, että minulta poistettiin vain yksi hammas. Kiinteää ruokaa kyllä kaipaan, jogurtilla ei oikein lähde nälkä ja vaikka kuinka syön tofujäätelöistä parhainta, ei sekään oikein lohduta. Haluan soijaleikkeitä!

I Have Nothing

Viisaudenhampaani tuli taas kipeäksi. Tällä kertaa päätin soittaa päivystykseen hiukan aikaisemmin ja sain viisaudenhampaan poiston huomiselle.

Kauhistuttaa, mutta olen huojentunut. Enää ei tarvitse kitkutella syyskuun puoliin ja toivoa, ettei uutta tulehdusta tule ja monia muita antibioottikuureja.

Uuden kuurin luultavasti saan, mutta ehkä sen kestän. Pääsee ainakin tuosta riesasta eroon.

Bright Lit Blue Skies

Viimeinen työpäivä on tänään ja aurinko paistaa ulkona, olo on kipeä, mutta aivan varmasti aion korkata jotain kuohuvaa ihan sen kunniaksi, että vihdoin voin olla vapaa.

Ehkä tänään pärjätään vähemmällä kahvilla (hah töissä odottaa vielä vaniljasoijamaidon jämät, kahvi ei ole ikinä maistunut niin hyvältä!) ja kulautan vielä kourallisen särkylääkkeitä kurkusta alas.

Ehkä tämän päivän vielä jaksaa. Kerrankos sitä, puoliteholla.

I Never Talk to Strangers

Huomenna on viimeinen työpäiväni ja ihmettelen miten hitaasti yksi vaivainen viikko voi kulua! Mutta viimeisiä viedään ja ehkä paniikin pitäisi vihdoin riipiä sisuksiin, sillä en ole tehnyt juuri mitään koulun eteen. Se ei jotenkaan ole yllätys.

Kaiken kukkuraksi, kun työni loppuvat (vihdoin) ja voisin matkustaa Savonlinnaan (ja pitää hauskaa) olen saanut jonkun pöpön, johon kaikki toimistolla tuntuvat sairastuneen. Tänks vaan.

Syytän osaksi tätä tautia tästä kamalasta olosta ja kaktuksesta, joka muutti kurkkuuni. Toinen syypää on väsymys, sillä vaikka olen juonut kolme kuppia kahvia vaniljasoijamaidolla (mind I say) väsymys ei ole mennyt mihinkään.

Joten ehkä se sitten on tämä tauti ja väsymys ja nälkä, kun on näin viluissaan ja kääriydyn jo kaksiin villasukkiin ja villapaitaan.

Syksy on vihdoin saapunut.

Human Condition

Epätoivoinen työnhakija täällä vaan hei. En edes muista kuinka moneen paikkaan laitoin hakemuksen, mutta toivotaan, että edes yksi vastaisi myöntävästi (sillä enempää ei vaadita).

Otan pettymykset ehkä nykyään vähän liian raskaasti, mutta tällaista se on, kun omistaa liikaa haaveita ja haluaisi edes jonkun niistä toteutuvan. Edes kerran.

Rome

Koska haaveilen vain tatuoinneista ja matkustelusta, päätän vihdoin ottaa härkää sarvista ja etsiä töitä vuoden loppuun. Jos sitä saisi edes muutaman tunnin väkertää viikossa töitä, kun loput väkertää opparia.

Jotenkin tuntuu, että haluan liikaa kaikkea. Mutta olen pakahtua tähän kaikkeen ikävään, kun haluaisin tuntea eläväni ja haluan hengittää vieraiden maiden tuulia. Onneksi edes tätä ikävää lievittää pakoloma Roomaan.

Pretty Visitors

Tällä hetkellä haluan niin paljon erilaisia asioita, joide pääraaka-aineena on raha. Unelmoin uudesta tatuoinnista, joka olisi laajuudeltaan vähän isompi kuin ensimmäiseni, vaikka yksittäisestä kohdasta ei ehkä niin iso.

Haluan myös reissailemaan ja paljon, mutta toisaalta reissu ja uusi tatuointi eivät mahdu tällä hetkellä samaan kaavaan. Joten ehkä hankin töitä opinnäytetyöni ohelle ja toivon hartaasti ja syvään, että saisin toteuttaa unelmani.

Mutta otan siis kynän käteen ja alan suunnittelemaan, sillä tatuoinnille saan aikaa varmasti vasta ensi vuodelle. Joten aikaa on. Ehkä saan joulupukilta joululahjaksi rahaa tatuointiin (as if, iskä köyttää minut kiinni bunkkeriin niin etten pääse vahingossakaan lisäämään ihooni lisää mustetta)

Toisinaan haaveet ja unelmat pitää toteuttaa. Ja nämä aion, jotenkin.

To the Grain

Huomenna alkaa Flow ja samalla ehkä elämäni pisin työrupeama yhdelle päivälle. En saanut kesätöistä vapaata festareiden ajaksi kuin perjantain sekä lauantain, joten huomisen työpäivän loputtua kiiruhdan talkoolaiseksi vaihtamaan lippuja rannekkeisiin Flow festareille. Joten kantsii moikata, jos poikkeaa vaihtamassa lippua juuri minun kohdallani!

8-23:30 ehkä huomisestakin päivästä selviydytään hengissä. Ainakin näin toivotaan.

Festarit tuli (jälleen) aivan out of no-where ja en ole kerennyt tehdä kriisiä siitä mitä puen ylipäätään päälle, koska Flow'ssa yleensä porukka on kauhean tälläytynyttä ja tunnen itseni aina jotenkin sellaiseksi etten kuulu joukkoon. Ehkä tämä kriisi koetaan jälleen itse alueen sisällä (kuten aikaisempinakin vuosina).

Mutta tärkeimmät asiat on kuitenkin tiedossa eli esiintyjät. Niitä on kytätty koko vuosi ja ympyröity jo aikataulusta ne must see esiintyjät.

Viikonloppu näyttää tältä:

PE 18:15 Satellite Stories 19:00 Rubik 19:45 Minä ja Ville Ahonen 21:40 Cat Power (Ellen satu olemaan juuri töissä illalla, jolloin oikeastaan kaikki ne esiintyjät, jotka haluan nähdä esiintyvät silloin)

LA 16:00 Aino Venna 18:45 Jens Lekman 21:30 My Bloody Valentine 22:30 Nick Cave and the Bad Seed 00:00 Beach House

SU 16:00 Husky Rescue 18:00 Godspeed You! Black Emperor 18:30 Haim 19:30 Of Monsters and Men 20:30 Junip 20:30 Bat For Lashes 22:50 Grimes (Ja täällä on pakko onnistua vierailla kahdella keikalla samaan aikaan!)

Mutta juuri Flow jaksaa antaa voimia kesätöiden päättymiselle, sillä kohda tämä viikko on eletty ja kymmenen päivää jäljellä (vaikkakin nämä kymmenen päivää tuntuvat jotenkin sietämättömältä ajatukselta)

Stay in the Shade

Enää neljötoista työpäivää jäljellä. Sitten koittaa vapaus ja kova aherrus ja ehkä olen taas askeleen lähempänä valmistumistani.

Aion nyt elää päivän kerrallaan ja hengittää tasaisesti. Flow on edessä ja silloin ei voi muuta kuin hymyillä.