Toivon ajan kulkevan nopeasti, sillä mitä nopeammin se kulkee, sen nopeammin pääsen pois.
Voisin nukkua vuorokausia, sillä väsymykselle ei näytä tulevan loppua. Kahvi on osoittautunut säälittävän huonoksi apukeinoksi eikä kymmenen tunnin yöunet riitä mihinkään.
Parhaita kavereitani ovat kahvi ja kasa särkylääkkeitä, sillä päänsäryt ovat kietoutuneet tiiviisti otsalohkooni.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
torstai 27. kesäkuuta 2013
With a Wonder and a Wild Desire
Työpäivä ei ole ikinä tuntunut yhtä pitkältä ja kamalalta ja ikävältä ja äärettömän hirveältä, kuin tänään. Enkä ole tainnut ikinä haaveilla näin paljon tämän kaiken taakse jättämistä.
Haaveilen elämästä jossain muualla. Palo päästä täältä haistelemaan toisen maan tuulia on sietämätön. Haluan hymyillä vieraille ihmisille ja sanoa etten ymmärrä, puhutko englantia.
Haluan kerrankin valehdella tulevani jostain muusta maasta, esittää olevani muu kuin suomalainen, valehdella nimeni ja luoda kokonaan uuden identiteetin, elämän, naurun, hymyn.
Haluan leikkiä, ettei mikään tai kukaan jää taakseni ja että voisin ylpein askelin poistua katsomatta taakseni ollenkaan.
Haaveilen elämästä jossain muualla. Palo päästä täältä haistelemaan toisen maan tuulia on sietämätön. Haluan hymyillä vieraille ihmisille ja sanoa etten ymmärrä, puhutko englantia.
Haluan kerrankin valehdella tulevani jostain muusta maasta, esittää olevani muu kuin suomalainen, valehdella nimeni ja luoda kokonaan uuden identiteetin, elämän, naurun, hymyn.
Haluan leikkiä, ettei mikään tai kukaan jää taakseni ja että voisin ylpein askelin poistua katsomatta taakseni ollenkaan.
Every Weekday
Odotan
viikkovapaita. Niitä vapaita, kun voi kävellä kaupungilla ja antaa
auringon lämmittää ja voi eksyä kirjaston hyllyrivien väliin. Levittää
viltin ihanan tuoksuiselle nurmelle ja lukea kirjaa, joka pitäisi
ehdottomasti lukea ennen kuin kuolen.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Supreme
Ikävöin nykyään paljon vähemmän kuin ennen, vaikka kai pitäisi osata ikävöidä enemmän. Olen onnellinen omasta ajastani, jonka voin hyödyntää askareisiin, joista nautin. On ihana hymyillä ystävien seurassa ja paistatella auringossa ja vitsailla omasta syvästä rusketuksesta (ihan oikeasti, kyllä jotain päivetystä on havaittavissa!)
Olen ollut erossa monista ihanista ihmisistä niin kauan, että ikävöinti on lopulta turhaa. Aina lopulta tavataan ja hymyillään yhdessä. Ehkä en vain osaa ikävöidä paljoa niitä ihmisiä, joiden tiedän palaavan. Enemmänkin ikävöin niitä ihmisiä, jotka ovat oikeastaan jo kadonneet elämästäni, koska toisinaan ihmisistä on vaikea luopua. Mutta sekin ikävä helpottaa joskus.
Niin ikävällä on aina tapana.
Olen ollut erossa monista ihanista ihmisistä niin kauan, että ikävöinti on lopulta turhaa. Aina lopulta tavataan ja hymyillään yhdessä. Ehkä en vain osaa ikävöidä paljoa niitä ihmisiä, joiden tiedän palaavan. Enemmänkin ikävöin niitä ihmisiä, jotka ovat oikeastaan jo kadonneet elämästäni, koska toisinaan ihmisistä on vaikea luopua. Mutta sekin ikävä helpottaa joskus.
Niin ikävällä on aina tapana.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Seventeen Seconds
Maalaisjuhannuksen jälkeen sain kesän ehdottomasti kauneimmat sääret, sillä mikäs muukaan on kauniimpi yhdistelmä, kun lisääntyvät mustelmat jaloissa ja miljoonat punaiset paiseet (eli ne niin kutsutut itikoiden puremat)
En voi muuta sanoa kuin, että näytän ihmiseltä joka on sairastunut paiseruttoon. Olen joutunut myös korvaraiskauksen uhriksi, sillä jouduin kuuntelemaan töissä kahdeksan ja puoli tuntia radiota ja ihan varmasti joka tunti soi Cheek.
Jos en tietäisi, että sydämeni lyö vielä, epäilisin joutuneeni helvetttiin.
En voi muuta sanoa kuin, että näytän ihmiseltä joka on sairastunut paiseruttoon. Olen joutunut myös korvaraiskauksen uhriksi, sillä jouduin kuuntelemaan töissä kahdeksan ja puoli tuntia radiota ja ihan varmasti joka tunti soi Cheek.
Jos en tietäisi, että sydämeni lyö vielä, epäilisin joutuneeni helvetttiin.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Juhannus
Juhannusaattona istuin illan ison nuotion ääressä ja lämmittelin loimussa. Nauroin pitkälle yöhön ja lohdutin ja nauroin taas. Nukuin lämpimässä makuupussissa teltassa, ja nukahdin haapojen havinaan.
Juhannuspäivänä poljin uimarannalle, uin jäätävässä vedessä ja pesin hiukset järvivedessä. Paistattelin auringon alla ja mietin, että tätä on kesä, elämä, hymyt ja onni.
Toisinaan juuri tällaisia päiviä tarvitaan. Kun on tässä ja nyt ja aina.
Juhannuspäivänä poljin uimarannalle, uin jäätävässä vedessä ja pesin hiukset järvivedessä. Paistattelin auringon alla ja mietin, että tätä on kesä, elämä, hymyt ja onni.
Toisinaan juuri tällaisia päiviä tarvitaan. Kun on tässä ja nyt ja aina.
torstai 20. kesäkuuta 2013
Born on a Different Cloud
Törmäsin listaan 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaasi ja koska huomasin lukeneeni tältä listalta sattumalta jo seitsemäntoista kirjaa, niin tietenkinhän oli sitten pakko saada päähänsä lukea tältä listalta kaikki kirjat. Koska taidan vain olla tyhmä.
Mutta samalla saisin siis sivistettyä itseäni suomalaisella kirjallisuudella, sillä pääsääntöisestihän olen ollut sitä mieltä, että suomalainen kirjallisuus on melko huonoa (tosin olen sitä mieltä, että suomalainen musiikki ja elokuvat ovat huonoja, joten vika taitaa olla enemmänkin minussa). Ja olen livistänyt Kalevalan lukemiselta (okei, luin Suomen lasten Kalevalan, mutta sitäkään ei olisi pitänyt oikeasti lukea) enkä ikinä ole lukenut Täällä pohjantähden alla saati mitään Aleksis Kiven tuotantoa. Meillä vain taisi olla lukiossa äidinkielenopettajana sellainen henkilö, joka luuli liikoja meidän vuosikurssista.
Mutta luettavana siis on vain 83 kirjaa ja se on melko vähän! Yksikin kirja listalta on puolittain luettuna, siitä voisi sitten vaikka jatkaa!
Mutta samalla saisin siis sivistettyä itseäni suomalaisella kirjallisuudella, sillä pääsääntöisestihän olen ollut sitä mieltä, että suomalainen kirjallisuus on melko huonoa (tosin olen sitä mieltä, että suomalainen musiikki ja elokuvat ovat huonoja, joten vika taitaa olla enemmänkin minussa). Ja olen livistänyt Kalevalan lukemiselta (okei, luin Suomen lasten Kalevalan, mutta sitäkään ei olisi pitänyt oikeasti lukea) enkä ikinä ole lukenut Täällä pohjantähden alla saati mitään Aleksis Kiven tuotantoa. Meillä vain taisi olla lukiossa äidinkielenopettajana sellainen henkilö, joka luuli liikoja meidän vuosikurssista.
Mutta luettavana siis on vain 83 kirjaa ja se on melko vähän! Yksikin kirja listalta on puolittain luettuna, siitä voisi sitten vaikka jatkaa!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Take the Right One
En sitten opi millään, vaikka kuinka lupailen itselleni, etten leikkuuta tukkaani.
No siinä meni sitten otsatukka uusiksi, koska jostain syystä sain päähäni suoran otsatukan olevan enemmän kuin kiva (koska hei, olihan se silloin joskus) ja unohdin sen faktan, että tulen kyllästymään siihen luultavasti jo huomenna.
No siinä sen sitten itse saksin, koska en tietenkään voinut odottaa ja varata aikaa kampaajalle (joka leikkaisi oikeasti suoraa linjaa eikä vähän sinne päin). Ilmeisesti minulla oli liikaa aikaa ennen työvuoroni alkamista.
Mutta ainakaan juurikasvu ei erotu enää! Tai sitten olen vain tottunut, projekti tosin jatkuu (läpi elämän).
No siinä meni sitten otsatukka uusiksi, koska jostain syystä sain päähäni suoran otsatukan olevan enemmän kuin kiva (koska hei, olihan se silloin joskus) ja unohdin sen faktan, että tulen kyllästymään siihen luultavasti jo huomenna.
No siinä sen sitten itse saksin, koska en tietenkään voinut odottaa ja varata aikaa kampaajalle (joka leikkaisi oikeasti suoraa linjaa eikä vähän sinne päin). Ilmeisesti minulla oli liikaa aikaa ennen työvuoroni alkamista.
Mutta ainakaan juurikasvu ei erotu enää! Tai sitten olen vain tottunut, projekti tosin jatkuu (läpi elämän).
Hard Believer
Haluaisin karata jonnekin kauas kauas kauas. On jotenkin kovin surkuhupaisaa, että taivas on äärettömän sininen ja on lämmintä ja vihreää ja voisi olla ihanaa.
Taidan vain pakahtua ja tulla kovin onnettomaksi eikä ikinä tj 59 ole tuntunut raskaammalta. Ei pitäisi olla paha, mutta taidan vain tukehtua töihin, joista en ehkä niinkään välitä, joita en niinkään osaa ja tunnen itseni enemmän kuin ikinä vangituksi ja teljetyksi.
Ajatus vapaudesta ja muista maista ei helpota. Liika tehtävää, joista koulu on priroteetti.
Taidan vain pakahtua ja tulla kovin onnettomaksi eikä ikinä tj 59 ole tuntunut raskaammalta. Ei pitäisi olla paha, mutta taidan vain tukehtua töihin, joista en ehkä niinkään välitä, joita en niinkään osaa ja tunnen itseni enemmän kuin ikinä vangituksi ja teljetyksi.
Ajatus vapaudesta ja muista maista ei helpota. Liika tehtävää, joista koulu on priroteetti.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
There You Go
Sain itseni vihdoin lääkäriin. Lääkäri ei nauranut tai käskenyt muuttaa ruokavaliotani, kun kerroin monta vuotta jatkuneesta huimauksesta tai kun kysyin verikokeita, joista otettaisiin rauta-arvot sekä B12-vitamiinin taso.
Ja vaikka lääkäri kertoi, että huimaukseni voisi hyvinkin johtua alhaisesta verenpaineestani, sain silti lähetteen labraan ja ties mihin verikokeisiin. Ihan vain sen takia, koska olen kärsinyt tästä vaivasta niin kauan ja koska olen vegaani.
Kerrankin oikeasti tuntui siltä, että lääkäri kuunteli minua eikä tuominnut tai puuttunut omiin valintoihini.
Ja vaikka lääkäri kertoi, että huimaukseni voisi hyvinkin johtua alhaisesta verenpaineestani, sain silti lähetteen labraan ja ties mihin verikokeisiin. Ihan vain sen takia, koska olen kärsinyt tästä vaivasta niin kauan ja koska olen vegaani.
Kerrankin oikeasti tuntui siltä, että lääkäri kuunteli minua eikä tuominnut tai puuttunut omiin valintoihini.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Youth Knows No Pain
Aamulla oli niin suuri kooma ja väsymys ja maailma kaatuu niskaan fiilis, että kuvittelin ainoaksi vaihtoehdoksi kahvin syanidilla.
Onneksi sitten kuuden tunnin jälkeen, kun kahvia oli keretty juomaan kolme suurta kuppia, väistyi koomaisuus sivuun ja aivot vastaanottivat informaatiota muussakin muodossa kuin error.
Ehkä kesä ei vaikuta kovin lupaavalta, jos kaksi viikkoa töiden alkamisesta tuntuu, että hukkuu tehtävien alle. Tällä kertaa taisin haukata vähän isomman palan mitä kuvittelin, mutta ehkä tämäkin tästä muuttuu muuksi kuin suureksi väsymykseksi ja aivojen sulamiseksi.
Onneksi sitten kuuden tunnin jälkeen, kun kahvia oli keretty juomaan kolme suurta kuppia, väistyi koomaisuus sivuun ja aivot vastaanottivat informaatiota muussakin muodossa kuin error.
Ehkä kesä ei vaikuta kovin lupaavalta, jos kaksi viikkoa töiden alkamisesta tuntuu, että hukkuu tehtävien alle. Tällä kertaa taisin haukata vähän isomman palan mitä kuvittelin, mutta ehkä tämäkin tästä muuttuu muuksi kuin suureksi väsymykseksi ja aivojen sulamiseksi.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Wuthering Heights
Haaveilen paikasta, missä aina voi olla onnellinen. Olen menettänyt vapauttani päivä päivältä ja siinä missä se on tehnyt onnelliseksi se tekee toisina hetkinä surulliseksi.
Ikävöin omaa itsenäisyyttäni.
Ikävöin omaa itsenäisyyttäni.
Kamikaze
Olen onnistunut saamaan (jälleen) kurkun kipeäksi ja mietin milloin viimeksi olen ollut näin useasti kipeänä.
Sen kunniaksi juon aamukahvia sekä teetä, koska kipeänä pitää aina juoda teetä (eikä aamukahvia voi vaan jättää pois, en pysy hereillä töissä!)
Sen kunniaksi juon aamukahvia sekä teetä, koska kipeänä pitää aina juoda teetä (eikä aamukahvia voi vaan jättää pois, en pysy hereillä töissä!)
tiistai 11. kesäkuuta 2013
A Time to Be So Small
Haluaisin nukkua vuorokauden, sillä unta ei näinä päivinä voi olla liikaa, kun uni on liian harsoa.
Kahvi on palannut elämääni julmana rakastajana, joka ei jaksa lämmittää päivän ollessa jo puolessa.
Kahvi on palannut elämääni julmana rakastajana, joka ei jaksa lämmittää päivän ollessa jo puolessa.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
I Should Live in Salt
Viime perjantaina pyöräilykypäräni sanoi itsensä irti. Ensiksi se oli melko pientä "puristan aivosi pihalle, jos vielä uskallatkin käyttää minua", kunnes tilanne muuttui "päätin mennä kiristysnauhasta rikki ja enpäs mahdu enää päähäsi, lälläslää".
Koska pari vuotta sitten tapahtui pieni accident ja sain onneksi vain tikit leukaani (sekä kauniin arven leuan alle, muistuttamaan tästä tragikoomisesta illasta), päätin vihdoin suhtautua pyöräilyyn kunnioittavasti (eli pelkäsin ihan perhanasti). Pyörän selkään ei ollut asiaa ilman kypärää, joten kypärä oli pakko ostaa ennen seuraavaa työpäivää eli maanantaita.
Olen pieni (vaikka omasta mielestäni 156 pilkku yksi! on ihan älyttömän paljon, pääkin osuu aina kattoon ja pitää kumarrella, haha!), joten yleensä vaatteiden sekä kenkien ostaminen ei ole aivan helppoa (kengissä kokoa 36 ei aina edes ole ja on naurettavaa huomata, että pienin koko 34 tai XS saattavat olla liian suuria). Kypärän ostaminen aiheutti paljon harmaita hiuksia. Tulin sovittaneeksi jokaista aikuisten kypärää ja jokainen niistä oli liian suuri.
Lopulta jouduin ostamaan kypäräni lasten puolelta. Eli käytännössä minä kaksneljävee ja sitten se naapurin pikku Maija (viisvee) pyöräillään samanlaisella apinakoristeisella pyöräilykypärällä. Tunnelma on katossa!
Eli se ison näköinen lapsi apinapyöräilykypärällä ei välttämättä ole lapsi vaan minä.
Koska pari vuotta sitten tapahtui pieni accident ja sain onneksi vain tikit leukaani (sekä kauniin arven leuan alle, muistuttamaan tästä tragikoomisesta illasta), päätin vihdoin suhtautua pyöräilyyn kunnioittavasti (eli pelkäsin ihan perhanasti). Pyörän selkään ei ollut asiaa ilman kypärää, joten kypärä oli pakko ostaa ennen seuraavaa työpäivää eli maanantaita.
Olen pieni (vaikka omasta mielestäni 156 pilkku yksi! on ihan älyttömän paljon, pääkin osuu aina kattoon ja pitää kumarrella, haha!), joten yleensä vaatteiden sekä kenkien ostaminen ei ole aivan helppoa (kengissä kokoa 36 ei aina edes ole ja on naurettavaa huomata, että pienin koko 34 tai XS saattavat olla liian suuria). Kypärän ostaminen aiheutti paljon harmaita hiuksia. Tulin sovittaneeksi jokaista aikuisten kypärää ja jokainen niistä oli liian suuri.
Lopulta jouduin ostamaan kypäräni lasten puolelta. Eli käytännössä minä kaksneljävee ja sitten se naapurin pikku Maija (viisvee) pyöräillään samanlaisella apinakoristeisella pyöräilykypärällä. Tunnelma on katossa!
Eli se ison näköinen lapsi apinapyöräilykypärällä ei välttämättä ole lapsi vaan minä.
torstai 6. kesäkuuta 2013
Menopause Man
Siinä vaiheessa, kun on istunut töissä kahdeksan tuntia ja kirjoittanut kotona vielä esseen Rachel Carsonin kirjasta Äänetön kevät, voi taputtaa itseään olkapäälle ja kehua hienosta työstä.
Ehkä vähän väsyttää, mutta onneksi pian on tulossa viikonloppu ja lepääminen on ansaittua. Paitsi tietenkin viikonloppuna pitää kirjoittaa vielä yksi essee sanataiteesta, mutta ehkä sen lomaan mahtuu vähän lepoa.
Voisiko joku kiltisti muistuttaa miksi teen tätä kamalaa rääkkiä niin, etten oikeasti ole nähnyt tänään yhtäkään elollista olentoa (paitsi työkavereita)? Ai niin, valmistuminen. Haista leipäpitko.
Toisinaan opiskelustani saa sellaisen kuvan, että olisin kovinkin ahkera. Oikeasti jätän vain kaiken siihen ihanaan rakkaaseen eli viime tippaan. Sitten sitä täytyy kirjoittaa kiireesti, mutta aina niin perfektionistisesti, essee kolmessa tunnissa.
Ehkä vähän väsyttää, mutta onneksi pian on tulossa viikonloppu ja lepääminen on ansaittua. Paitsi tietenkin viikonloppuna pitää kirjoittaa vielä yksi essee sanataiteesta, mutta ehkä sen lomaan mahtuu vähän lepoa.
Voisiko joku kiltisti muistuttaa miksi teen tätä kamalaa rääkkiä niin, etten oikeasti ole nähnyt tänään yhtäkään elollista olentoa (paitsi työkavereita)? Ai niin, valmistuminen. Haista leipäpitko.
Toisinaan opiskelustani saa sellaisen kuvan, että olisin kovinkin ahkera. Oikeasti jätän vain kaiken siihen ihanaan rakkaaseen eli viime tippaan. Sitten sitä täytyy kirjoittaa kiireesti, mutta aina niin perfektionistisesti, essee kolmessa tunnissa.
Kissing the Lipless
Eilinen työpäivä oli niin hirveä, että olisin halunnut tehdä itkupotkuraivarit ja heittää hanskat tiskiin ja sanoa "Pitäkää lafkanne, mä häivyn. Hyvästi!" Sen sijaan nauroin maanisesti ja yritin saada apua työkavereilta. Jotenkin eilen tuntui, ettei minusta vain ole auttajaksi missään huoltoon liittyvissä asioissa, mutta sitten tajusin: Jos opin myymään junalippuja, opin tämänkin.
Joten tänään aion positiivisin mielin polkea töihin ja odottaa, että kahdeksan tuntinen työpäivähirviö on ohitse (vain, jotta pääsisin tekemään kotona esseen Carsonin kirjasta Äänetön kevät)
Mutta yritän tässä jo manailla pahaa päivää jonnekin Siperiaan, ja otan toisen kupin kahvia (shame on me, shame on me!), muistan ottaa töihin soijamaidon mukaan (jotta saisin juotua sen kolmannen, neljännen, viidennen kupin kahvia) ja vain toivon, että aivoni eivät sula tästä kaikesta uudesta tiedosta.
Parit hyvänmielen musiikit taitaa olla paikallaan. Pakokauhu riipii.
Joten tänään aion positiivisin mielin polkea töihin ja odottaa, että kahdeksan tuntinen työpäivähirviö on ohitse (vain, jotta pääsisin tekemään kotona esseen Carsonin kirjasta Äänetön kevät)
Mutta yritän tässä jo manailla pahaa päivää jonnekin Siperiaan, ja otan toisen kupin kahvia (shame on me, shame on me!), muistan ottaa töihin soijamaidon mukaan (jotta saisin juotua sen kolmannen, neljännen, viidennen kupin kahvia) ja vain toivon, että aivoni eivät sula tästä kaikesta uudesta tiedosta.
Parit hyvänmielen musiikit taitaa olla paikallaan. Pakokauhu riipii.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Candy
Pyöräilin töihin ja osasin vihdoin suojata pääni kypärällä. Vaikka fiilis oli kuin viisivuotiaalla (koska selässäni oli reppu) oli todella mahtava fiilis kulkea paikasta toiseen pyörällä eikä bussi + ratikka tai bussi + juna yhdistelmällä. Voitin myös pelkoni pyöräilyä kohtaan (ei oikeasti kannata kaatua pyörällä ja hommata leukaan tikkejä, ei se ole kivaa), vaikkakin liikenteen seassa on todella pelottava polkea. Se vaikka itse osaisinkin liikennesääntöjä ja olisin tarkkaavainen liikenteessä, niin se kahden vuoden takainen accident surmasi tyystin luottoni toisten liikennevaistoon. Joten nyrkkisääntö on: Älä missään nimessä luota kehenkään, kehenkään!, liikenteessä (paitsi ehkä itseesi, hyvässä tapauksessa).
Helteet ovat tuoneet myös ongelman nimeltä piilolinssit (ja mistä helvetistä saa opiskelija-alennusta!). Tietenkin vaihtoehtona on räjäyttää omat lasit ja päättää ettei niitä tarvita. Toisaalta räjäyttämisen sijasta voisi harkita silmäleikkausta (jos nyt sattuisi olemaan kroisos)
Ehkä hillitsen itseni, otan särkylääkettä takataskuun ja toivon saavani käsiini edes jotkut piilolinssit edes jostain! Aurinko on liian kirkas ilman aurinkolaseja.
Helteet ovat tuoneet myös ongelman nimeltä piilolinssit (ja mistä helvetistä saa opiskelija-alennusta!). Tietenkin vaihtoehtona on räjäyttää omat lasit ja päättää ettei niitä tarvita. Toisaalta räjäyttämisen sijasta voisi harkita silmäleikkausta (jos nyt sattuisi olemaan kroisos)
Ehkä hillitsen itseni, otan särkylääkettä takataskuun ja toivon saavani käsiini edes jotkut piilolinssit edes jostain! Aurinko on liian kirkas ilman aurinkolaseja.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
These Riots Are Just the Beginning
Ensimmäinen työpäivä takana ja no fiilis ei ole ihan sen mukainen. Paljon tietoa, paljon muistettavaa, mutta työnkuva ei eroa edellisestä juuri nimeksikään (mitä nyt ei tarvitse ennustaa säätä ja povata onko junat myöhässä tänään vai ei), joten epäonnistumisen kauhu ei ole vallannut olotilaa mitenkään. Tosin yksi ongelma löytyi, nimittäin pukeutuminen.
Kiellettyä on sortsit ja lyhyet mekot. Ongelma tulee lähinnä siitä, ettei vaatekaapissani ole muitakun lyhyitä sortseja ja mekkoja/hameita. En omista yhtäkään hametta, joka ulottuisi polviin (ei yhtäkään!) ja minimivaatimus olisi peittää polvet. Tuossa nyt sitten makaa kasa farkkuja lattialla ja haaveilen jostain hiukan kevyemmistä housuista. Näin mekko ja hame ihmisenä, on avain järkyttävää pukea ne lantiosta piukat ja muualta pussittavat housut jalkaan. Mutta katsotaan mitä kaapista löytyy, mitään uutta en osta!
Onneksi mieltä kuitenkin lämmittää se, että viikonloppuna pääsin viettämään laadukasta laatuaikaa vanhempieni kanssa ja eksyimme Korkeasaareen (vaikka olisin mielelläni halunnut vapauttaa sieltä kaikki eläimet). Oli myös ihan mukava saada muistutus siitä, että vanhemmat on aina samoja ja yrittävät edelleen päästä halvimmalla ja huijata iästä pari vuotta. Harmi vain, että siitä kun viimeksi olin seitsemäntoista, on jo seitsemän vuotta eikä sitä ihan paria...
Vaikkakaan nyt en juniorilipulla enää suostunut kulkemaan, vaan ostin sen pari euroa kalliimman opiskelijalipun, ei päivä mennyt pilalle vaan illalla suuntasin jälleen roskalavoille. Kai tästä vielä muutun oikeaksi pro lavailijaksi, sillä nyt mukaani tarttui hiukan enemmän parempaa tavaraa mm. kulunut nahkalaukku, aito norjalainen villaneule, suolakivi (joka on varmasti ollut ennen pöytälamppu), reppu ja hyvin outo kirja.
Vaikka järkytyn siitä, kuinka paljon hyvää tavaraa porukka heittää menemään, on se toisen onni. Tässä asiassa ainakin vanha sananparsi toimii!
Sunnuntaina pääsin grillailemaan seitania (kyllä, älyttömän hyvää grillissä, sitä oli hyvä himoita koko päivän) ja kotimatkalla törmäsin laatikkoon täynnä hyviä uusia pokkareita. Siitä sitten napsin mukaani, kun joku ei niitä enää halunnut itsellään pitää.
Eli sanoisinko, että viikonloppu oli oikein huippu eikä maanantaissakaan ollut mitään vikaa. Voitin töissä kuusi (melko)kaunista kuppia!
Kiellettyä on sortsit ja lyhyet mekot. Ongelma tulee lähinnä siitä, ettei vaatekaapissani ole muitakun lyhyitä sortseja ja mekkoja/hameita. En omista yhtäkään hametta, joka ulottuisi polviin (ei yhtäkään!) ja minimivaatimus olisi peittää polvet. Tuossa nyt sitten makaa kasa farkkuja lattialla ja haaveilen jostain hiukan kevyemmistä housuista. Näin mekko ja hame ihmisenä, on avain järkyttävää pukea ne lantiosta piukat ja muualta pussittavat housut jalkaan. Mutta katsotaan mitä kaapista löytyy, mitään uutta en osta!
Onneksi mieltä kuitenkin lämmittää se, että viikonloppuna pääsin viettämään laadukasta laatuaikaa vanhempieni kanssa ja eksyimme Korkeasaareen (vaikka olisin mielelläni halunnut vapauttaa sieltä kaikki eläimet). Oli myös ihan mukava saada muistutus siitä, että vanhemmat on aina samoja ja yrittävät edelleen päästä halvimmalla ja huijata iästä pari vuotta. Harmi vain, että siitä kun viimeksi olin seitsemäntoista, on jo seitsemän vuotta eikä sitä ihan paria...
Vaikkakaan nyt en juniorilipulla enää suostunut kulkemaan, vaan ostin sen pari euroa kalliimman opiskelijalipun, ei päivä mennyt pilalle vaan illalla suuntasin jälleen roskalavoille. Kai tästä vielä muutun oikeaksi pro lavailijaksi, sillä nyt mukaani tarttui hiukan enemmän parempaa tavaraa mm. kulunut nahkalaukku, aito norjalainen villaneule, suolakivi (joka on varmasti ollut ennen pöytälamppu), reppu ja hyvin outo kirja.
Vaikka järkytyn siitä, kuinka paljon hyvää tavaraa porukka heittää menemään, on se toisen onni. Tässä asiassa ainakin vanha sananparsi toimii!
Sunnuntaina pääsin grillailemaan seitania (kyllä, älyttömän hyvää grillissä, sitä oli hyvä himoita koko päivän) ja kotimatkalla törmäsin laatikkoon täynnä hyviä uusia pokkareita. Siitä sitten napsin mukaani, kun joku ei niitä enää halunnut itsellään pitää.
Eli sanoisinko, että viikonloppu oli oikein huippu eikä maanantaissakaan ollut mitään vikaa. Voitin töissä kuusi (melko)kaunista kuppia!
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Far Away
Jouduin jättämään hetkeksi pois teksturoidut soijatuotteet, sillä niiden syömisen jälkeen aloin voida hieman huonosti ja kadotin ruokahaluni tyystin, sillä pelkäsin jokaisen ruokailun jälkeen voivani taas erittäin huonosti.
Elän siis ihmiskoetta, jossa katson auttaako niiden pois jättäminen siihen huonovointisuuteen. Nyt kun olen elänyt peräti kaksi (2) päivää ilman soijarouhetta tai muita teksturoituja tuotteita, voin todeta ettei ruokailun jälkeen ole pakottavaa tunnetta kurkkuuni tullut. Tosin ajattelin tehdä kokeilun kunnolla ja olen kieltänyt itseltäni teksturoidut tuotteet kuukaudeksi.
Onneksi soijamaito on ollut vielä ystävällinen (samoin vanukkaat ja jogurtit), joten niitä en turhaksi jätä pois (mitä minä sitten laittaisin kahviini, kauramaito ei vain ole niin hyvää!) Tofukaan ei ole suljettu pois, sillä se valmistetaan eri tavalla kuin soijarouheet yms. eikä siis ole niin allergisoivaa (teksturoiduille tuotteille voi helposti kehittyä yliherkkyyllä)
Toivon tietenkin, että tämä ikävä vaiva johtuu muusta kuin soijasta, sillä pidän paljon soijapaloista ja -suikaleista. Mutta turvaudun seitanin voimaan, kun kerrankin gluteenijauhoja on oikeasti helppo saada käsiini!
Elän siis ihmiskoetta, jossa katson auttaako niiden pois jättäminen siihen huonovointisuuteen. Nyt kun olen elänyt peräti kaksi (2) päivää ilman soijarouhetta tai muita teksturoituja tuotteita, voin todeta ettei ruokailun jälkeen ole pakottavaa tunnetta kurkkuuni tullut. Tosin ajattelin tehdä kokeilun kunnolla ja olen kieltänyt itseltäni teksturoidut tuotteet kuukaudeksi.
Onneksi soijamaito on ollut vielä ystävällinen (samoin vanukkaat ja jogurtit), joten niitä en turhaksi jätä pois (mitä minä sitten laittaisin kahviini, kauramaito ei vain ole niin hyvää!) Tofukaan ei ole suljettu pois, sillä se valmistetaan eri tavalla kuin soijarouheet yms. eikä siis ole niin allergisoivaa (teksturoiduille tuotteille voi helposti kehittyä yliherkkyyllä)
Toivon tietenkin, että tämä ikävä vaiva johtuu muusta kuin soijasta, sillä pidän paljon soijapaloista ja -suikaleista. Mutta turvaudun seitanin voimaan, kun kerrankin gluteenijauhoja on oikeasti helppo saada käsiini!
This Old Routine
Ehkä uni on sitten aivan liian yliarvostettua ja vajaat viiden tunnin yöunet toisinaan tarvittavia. Toivottavasti sitten tällä tämän päiväisellä en-millään-saa-enää-unta-ja-yönikin-nukuin-äärettömän-huonosti lupailee normaaliin unirytmiin siirtymistä. Se olisi enemmän kuin suotavaa, sillä maanantaina pitäisi oikeasti mennä oikeisiin töihin.
Katselen sitten Muumeja, koska mitä muutakaan voisi tehdä aamulla ennen kuutta? On ehkä kuitenkin aivan liian aikaista tehdä mitään oikeasti luovaa.
Luultavasti päivä tulee kuitenkin kääntymään liian moneen kuppiin kahvia ja seuraaviin huonosti nukuttuihin öihin. Ehkä yritän kuitenkin juoda koko päivän vain teetä, tee on hyvästä.
Katselen sitten Muumeja, koska mitä muutakaan voisi tehdä aamulla ennen kuutta? On ehkä kuitenkin aivan liian aikaista tehdä mitään oikeasti luovaa.
Luultavasti päivä tulee kuitenkin kääntymään liian moneen kuppiin kahvia ja seuraaviin huonosti nukuttuihin öihin. Ehkä yritän kuitenkin juoda koko päivän vain teetä, tee on hyvästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)