Ensimmäinen työpäivä takana ja no fiilis ei ole ihan sen mukainen. Paljon tietoa, paljon muistettavaa, mutta työnkuva ei eroa edellisestä juuri nimeksikään (mitä nyt ei tarvitse ennustaa säätä ja povata onko junat myöhässä tänään vai ei), joten epäonnistumisen kauhu ei ole vallannut olotilaa mitenkään. Tosin yksi ongelma löytyi, nimittäin pukeutuminen.
Kiellettyä on sortsit ja lyhyet mekot. Ongelma tulee lähinnä siitä, ettei vaatekaapissani ole muitakun lyhyitä sortseja ja mekkoja/hameita. En omista yhtäkään hametta, joka ulottuisi polviin (ei yhtäkään!) ja minimivaatimus olisi peittää polvet. Tuossa nyt sitten makaa kasa farkkuja lattialla ja haaveilen jostain hiukan kevyemmistä housuista. Näin mekko ja hame ihmisenä, on avain järkyttävää pukea ne lantiosta piukat ja muualta pussittavat housut jalkaan. Mutta katsotaan mitä kaapista löytyy, mitään uutta en osta!
Onneksi mieltä kuitenkin lämmittää se, että viikonloppuna pääsin viettämään laadukasta laatuaikaa vanhempieni kanssa ja eksyimme Korkeasaareen (vaikka olisin mielelläni halunnut vapauttaa sieltä kaikki eläimet). Oli myös ihan mukava saada muistutus siitä, että vanhemmat on aina samoja ja yrittävät edelleen päästä halvimmalla ja huijata iästä pari vuotta. Harmi vain, että siitä kun viimeksi olin seitsemäntoista, on jo seitsemän vuotta eikä sitä ihan paria...
Vaikkakaan nyt en juniorilipulla enää suostunut kulkemaan, vaan ostin sen pari euroa kalliimman opiskelijalipun, ei päivä mennyt pilalle vaan illalla suuntasin jälleen roskalavoille. Kai tästä vielä muutun oikeaksi pro lavailijaksi, sillä nyt mukaani tarttui hiukan enemmän parempaa tavaraa mm. kulunut nahkalaukku, aito norjalainen villaneule, suolakivi (joka on varmasti ollut ennen pöytälamppu), reppu ja hyvin outo kirja.
Vaikka järkytyn siitä, kuinka paljon hyvää tavaraa porukka heittää menemään, on se toisen onni. Tässä asiassa ainakin vanha sananparsi toimii!
Sunnuntaina pääsin grillailemaan seitania (kyllä, älyttömän hyvää grillissä, sitä oli hyvä himoita koko päivän) ja kotimatkalla törmäsin laatikkoon täynnä hyviä uusia pokkareita. Siitä sitten napsin mukaani, kun joku ei niitä enää halunnut itsellään pitää.
Eli sanoisinko, että viikonloppu oli oikein huippu eikä maanantaissakaan ollut mitään vikaa. Voitin töissä kuusi (melko)kaunista kuppia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti