Half Right

Nyt on kutakuinkin vuosi kulunut, kun viimeksi olen istunut kampaajalla hiuksien leikkauksessa (ja värjäyksessä). Päätös olla enää menemättä kampaajalle, ennen kuin kriittiset viisi senttiä on kasvanut, tuntui raastavan pitkältä ajalta. Varsinkin, kun jouduin tämän päätöksen jälkeen, vielä leikkauttamaan purkaksi muuttunutta tukkaa.

Tämä projekti ei oikeastaan enää edes vaikuta projektilta, joten seuraavaksi ajattelin kokeilla hiusten vaalentamista ihan sitruunalla ja kamomillalla. Aurinkokin alkaa vihdoin paistaa, joten sen vaalentava vaikutus on parempi. Mene ja tiedä auttaako se oikeasti, mutta ihan kuriositeettina sitä voisi kokeilla.

Edes jotain jännitystä elämään!

Deep Sea Diver

Kevät on nyt ihan virallisesti täällä. Sitä toitottavat linnut ja minä sekä ensimmäiset sinivuokot!

Vappukin on ihan ovella (mihin hittoon tämä aika on mennyt?) ja nyt voi hiljalleen aloittaa panikoinnin siitä, että onnistuuko vappu, onko kivaa ja please voisiko se aurinko vihdoin osata paistaa oikeina päivinä.

Mutta sen sijaan, että lukisin tenttiin, päätän mieluummin katsoa yhden leffan ja popata poppareita. Koulu ei voisi enää hittoakaan kiinnostaa.

Quelqu'un M'a Dit

Yksinkertaisuudessaan hitaat aamut ovat ihania.

Yksi parhaimmista elokuvista on 500 days of Summer, ja vaikka sen katsoo kuinka monetta kertaa, siihen ei ikinä kyllästy.

Ja ehkä joskus elokuva loppuu muihinkin kuin kyyneliin. Itkupilli.

 

Someone You'd Admire

Toteutin pari leffakliseetä eli juoksin hulluna vesisateessa ja kylmetin itseni ja tietenkin otin kaiken jälkeen rauhoittavan kylvyn ja lauloin musiikin mukana.

Tänään ajattelin olla tekemättä mitään, joten katson leffoja (tiedoksi, Silver Linings Playbook on äärettömän huono leffa, jossa hahmot ovat yksinkertaisuudessaan todella ärsyttäviä, siinä meni nekin tunnit elämästäni enkä saa niitä takaisin...)

Syön viimeisetkin rippeet kauraomenapaistoksesta ja mietin olisiko sittenkin pitänyt syödä tänään jotain oikeaakin ruokaa.

Six Days at the Bottom of the Ocean

Tänään on niitä päiviä, kun olisin valmis vain katoamaan jonnekin kauas lämpimään. Sillä hymyillä ei voi liikaa, ja naurettavista tummista silmänalusista olisi hyvä päästä eroon.

Nukkuminen ei ole ikinä tuntunut niin paljon quilty pleasurelta kuin nyt.

Mutta aurinkoa kaipaan ja hymyjä ja jotain muuta kuin tätä päivää. 

Pace is the Trick

Suurinta herkkua on ehdottomasti omenakaurapaistos, joka on niin yksinkertainen, ettei se ikinä voi mennä pieleen.

Suurinta viihdettä taas on katsoa Eduskunnan lähetekeskustelua kansalaisaloitteen Turkistarhauksen kieltämiseksi. Nämä kaksi asiaa, kun yhdistää, on ehdottomasti tuloksena hyvä combo.

Tämä on historiallisesti myös tärkeä päivä (muuta kuin tämän kansalaisaloitteen takia), koska sain vihdoin tehtyä viimeisetkin koulutyöt (tältä vuodelta) eikä minulla roiku yhtäkään rästiä. Se tarkoittaa lähes stressitöntä elämää!

Mutta lisää vaniljakastiketta, sitäkään ei ikinä voi olla liikaa omenakaurapaistoksessa.  

Fire Horses

Kesäloma siintää edessä. Jäljellä koulusta on enää muutama tentti ja yksi säälittävä essee. Ja kai sitten on pakko hyväksyä, että kolmas opiskeluvuoteni on vihdoin pulkassa ja valmistuminen oikeasti aivan nurkan takana.

Lopulta tämäkin kouluvuosi oli melko kivuton (ei oikeasti), mutta ainakaan kursseja ei ole jäänyt ollenkaan rästiin (mikä on saavutus sinällään, sillä on niin helppoa jättää kurssi roikkumaan, jos vielä vuoden sen päättymisen jälkeen voi palauttaa kymmenensivuisia esseitä).

Kesälomaa en pääse pitämään tänäkään vuonna (ja tuskin pääsen pitämään sitä vielä monena muunakaan vuotena), sillä sain kesätöitä. Toisinaan taidan haukata liian suuria kakunpalasia, sillä äkkiseltään kesällä minun pitäisi tehdä töitä, kirjoittaa opparia ja suorittaa kesäopintoja yhdentoista opintopisteen verran. Aina ei voi oppia, edes tyhmäkään.

Kuitenkin mielessä pilkottaa pieni toivo, sillä vihdoin (monenmonenmonen vuoden odotusten jälkeen) voin varata ajan toiselle tatuoinnille ja toteuttaa omat suunnitelmani. Tosin ongelmaksi muodostuu se, minkä suunnitelmista menen toteuttamaan.

Kai vain tyydyn juomaan (jälleen kerran) suuren kupillisen vihreää teetä (päärynänmakuista, ihan parasta!) ja kirjoitan maanisesti säälittävän oppimispäiväkirjani loppuun, kurssista, josta en ole oikeasti oppinut mitään (muuta paitsi vihaamaan sitä).

Somewhere Between Waking and Sleeping

Luin alle päivässä Noora Shinglerin Marjoja ja Maskaraa - kirjan. Itse olen tunnetusti melko kriittinen lukija (ja varsinkin aiheessa, josta kirja kertoo), sain kuitenkin kirjasta paljon ja lukukokemus oli melko miellyttävä (jos nyt ei oteta huomioon minun ja kirjoittajan vahvoja eettisiä näkemyseroja).

Yksinkertaisesti suosittelen. Kirjassa käsitellään hyvin esimerkiksi se, miksi luonnonkosmetiikkaan kannattaa siirtyä kuin ostaa marketeista peruskosmetiikkaa, joiden INCI-luettelon purkaminen kestää varmasti miljoona vuotta. Ja vaikka olenkin samaa mieltä, että lehmänmaidon voi hyvin jättää kaupan hyllylle, johtuen enemmänkin eettisistä ja vegaanisista syistä kuin itse Shinglerin terveydelliset syyt, komppaan kirjoittajaa pääsääntöisesti (suosittelen kuitenkin myös niiden luomumaitojen jättämistä maitohyllylle). Tästä tietenkin voisin kirjoittaa ihan oman postauksenkin, mutta voi olla ettei siitä tulisi mitään ilman kiihtymistä. Kirjassa annettiin myös hyviä ideoita, joilla voisi vähentää sokeria, hiivaa, lihaa (mutta ei kalaa, koska... kalalla on juuret?)

Kirja antaa paljon, siis todella paljon, jos ei itse olisi jo perehtynyt asioihin tai olisi opiskellut kestävää kehitystä, sillä ainakin jo ensimmäisenä kouluvuotenani käsittelimme mm. kosmetiikkateollisuuden INCI:t ja todettiin, että kaikki luonnonmukainenkaan ei välttämättä ole terveellistä (onhan botuliini luonnonmukaista, mutta täyttä luonnon hermostomyrkkyä, silti sitä nämä vanhat naiset nuoruuden ihannoinnissaan tunkevat kasvoihinsa vapaaehtoisesti).

Pitää kuitenkin muistaa pitää järki kaikessa mukana, sillä vaikka itse siirryn koko ajan kohti luonnonkosmetiikkaa, en kuitenkaan heitä roskiin niitä kosmetiikan pahiksia järisyttävine INCI-luetteloineen. Lahjoitan pois tai käytän loppuun, sillä suurempi paha on mielestäni heittää ne roskiin, jos kosmetiikasta vielä jotain irtoaa.

Jos kirja olisi omani, antaisin sen ehdottomasti kiertoon ystävilleni, sillä oikeasti kosmetiikassa on älyttömän paljon kemikaaleja, joita me ihan vapaaehtoisesti tungemme itseemme: Keinotekoisia aineita, jotka eivät ole hyväksi luonnolle, joten miksi ne olisivat hyväksi meille? Kirjassa sivuttiin myös tutkimusta, jonka perussanoma oli, että raskaana olevien kannattaa vähentää (tai jättää kokonaan pois) kosmetiikka, sillä se tulee vaikuttamaan poikalasten siittiöihin myöhemmin. Tästä uutisointiin ihan mediassakin ja luin sen itse Hesarin nettisivuilta. Silti minua pidetään tärähtäneenä, kun vetoan tähän tutkimukseen. No tervemenoa vaan Tanskaan ja kuuntelemaan niiden lääkärien mielipidettä kosmetiikasta ja raskaudesta.

Ja vaikka itse yritänkin vähentää itseeni kohdistuvaa kemikaalikuormaa, on oikeasti mahdoton elää kemikaalittomasti, sillä kemikaaleja on ruoassa ja ilmassa, jota hengitämme. Mutta ainakin omilla valinnoillaan voi edes pienentää sitä kuormaa! Jos joudumme joka päivä kosketuksiin kemikaalien kanssa, tahtomattamme, miksi siis lisäisimme sitä ihan vapaaehtoisesti?

Tietenkin on jokaisen oma asia mitä itseensä tunkee, mutta kannattaa antaa luonnonkosmetiikalle mahdollisuus. Itse en ole mikään hippi, joka haisee, vaikka käytänkin luonnonkosmetiikkaa. Lopulta luonnonkosmetiikka saa ihan samoja ihmeitä aikaan, mutta vain ilman sitä suurta kemikaalien määrää. 

Vessel

Valitettavasti joka kevät on sama ongelma, eli motivaation puute suorittaa viimeisetkin koulutyöt pois alta.

Oikeasti, miten vaikeaa mukamas on tehdä pois kaksi esseetä ja yksi harjoitustyö? Ainakin yksi essee on jälleen pois alta, mutta on hiukan naurettavaa kuinka motivaatio ei vain riitä, vaikka toinen jäljellä olevista esseistä pohjautuu juuri yhteen tänään tehtyyn.

Toiveena olisi tietenkin säilyttää motivaatio koko vuoden, sitä kun ihan oikeasti oli jossain tässä kuluneen kouluvuoden aikana. Se tosin taitaa olla mahdottomuus.

Niinpä jään mieluumin tekemään kaikkea muuta hyödyllistä (kuin koulutöitä), koska juuri näillä kriittisillä hetkillä tekee mieli mieluummin: pestä vessa, imuroida, tiskata jäätävä tiskivuori, tehdä sämpylöitä ja tiskata uudestaan.

Goodbye Girl

Eilen elämääni kohtasi kaamea tragedia, jossa kallis shampooni oli valunut pari päivää pitkin ammeen reunaa, koska tietenkin pitää olla niin tyhmä, ettei osaa sulkea korkkia oikein.

Olen lykännyt uusien shampoiden ostamista, koska shampoot ovat vakava asia ja päätin, etten enää ikinä osta mitään huonoa. Mutta valitettavasti Paul Mitchellin älyttömän hyvät tuotteet ovat myös ihan älyttömän kalliita, joten tämän opiskelijan taskussa ei ole yllimääräistä viittäkymppiä shampooseen ja hoitoaineeseen. Enkä siis ole ajatellut, että ne voisivat loppua joskus (tai ainakaan tällaisella kaamealla tavalla!)

Noh, onneksi olen edes vähän haistellut ja tutkistellut aikaisemmin mitä tämä ongelmia tuottanut hiuspehkoni kaipaisi. Olen saanut sen vihdoin hyvään kuntoon ja tajusin sen vihdoin kiiltävän, kiilto on palannut eli se tarkoittaa myös sitä, että ne ovat ihan älyttömän liukkaat. Eivätkä ne enää veny, tipu ja katkeile.

Joten, jos sitä sitten uskaltaisi päästää irti tästäkin kemikaaleja sisältävästä shampoosta ja kokeilla jotain hyvää luonnonkosmetiikkaa. Tällä kertaa olen tehnyt hyvää taustatutkimusta!

Ja taidan ehkä silti rukoilla hieman, että hiukseni tajuaisivat pysyä päässäni.

Laura

Mikä loistava fiilis olla lenkillä yli puoli tuntia ja oikeasti jaksaa juosta! Sanottakoon, etten oikeasti juossut koko aikaa, vaan tein itselleni motivaattoriksi soittolistan, jossa joka toinen kappale oli nopea ja toinen hidas. Käytännössä jaksoin painaa nopeat kappaleet ja toivoa hitaiden kappaleiden saapumista, jotta pääsisin tasaamaan hengitystä.

Okei, on ihan pakko edelleen kaiken tämän rakastan liikuntaa hypetykseni jälkeen muistuttaa, että oikeasti  ennen tätä intoa - vihasin sitä kaikin voimin. Lintsasin lukiossa suurimman osan liikunnantunneista tai tein kaiken puoliteholla. Cooperin testiin en ole osallistunut sitten seiskaluokan jälkeen.

Mutta lopulta, jos vaihtoehtona on harrastaa liikuntaa ja venytellä tai kävellä alle viisikymppisenä kyttyräselkäisenä (ja rasvaniskana) voi hyvin päätellä kumman vaihtoehdon mieluummin valitsen.

Fiilis on edelleen huikea, vaikka lenkistä on kulunut jo monta tuntia. Miksi en vain aikaisemmin tajunnut, ettei liikuntaa ole syytä vihata?

Applesauce

Se fiilis, kun herää kuusi kolmekymmentä ja valmistautuu karvaasti yhteen työhaastatteluun ja miettii mielessään "Miksi, oi miksi pitää herätä näin aikaisin?" kunnes tajuaakin tunnin jälkeen, että haastattelu onkin puoli kaksitoista eikä puoli kymmenen. As if tekisi enää mieli mennä nukkumaan.

Tietenkin ainoaksi vaihtoehdoksi, millä ajan saisi kulumaan, on tehdä koulutöitä. Tämä on verrattain hälyyttävää, mutta kai lopulta halu valmistua tästä leikkikoulusta on ihan hyvä palo.

Vietin myös viikonloppuni Tampereella. Viikonloppuna Tampereella oli kivaa, koska pääsi kokeilemaan katuvalokuvausta, syömään älyttömän hyvää soppaa, sai tehtyä niin helppoa ja hyvää omena-raparperi-kaurapaistosta, tajusi vihdoin kevään jo melkein saapuneen, pääsi välillä poistumaan tämän kaupungin sisältä, näki ystävää ja oli vain kivaa.

Avasin eilen lenkkeilykauden ja pääsin vihdoin testaamaan uusia ja varmaan ensimmäisiä lenkkareita sitten ala-asteen, siis mitä? Mutta se oli ihanaa. Ja vaikka kunto on niin rapainen, kun vain entisellä liikunnanvihaajalla voi olla, oli älyttömän ihanaa huomata pystyvänsä juoksemaan edes pieniä pätkiä kerralla. Tosin ehkä olisin kaivannut yhtä hyvää kuntoa juoksussa kuin uimisessa, mutta ei kai kaikkea voikaan heti kerralla saada.

No Way Down

Avasin eilen kevätkauden, polttamalla vesipiippua parvekkeella (vaikka takana könötti sukset ja takapihalla oli mielettömät kinokset). Paistoihan muuten aurinko ja ainakin lasitetulla parvekkeella kesti istua pelkässä villatakissa.

Ehkä se kevät vielä sieltä tulee, ehkä. Tänään tuli hetkellisesti jotain lumentapaista taivaalta.

Vielä tähän järisyttävään väsymykseen pari kuppia teetä, sillä kahviin en koske enää uudestaan.

Love Out of Lust

Minulle tehtiin viime viikonloppuna ihan älyttömän hyvää ruokaa. Ja koska luulin kärsineeni alhaisesta hemoglobiinista ja pistin itseni rautakuurille, oli hyvä ruuassa olevan rautapitoista pinaattia ja kvinoaa. Ehkä sitten tämän ruuan ansiosta hemoglobiinini oli kerrankin hyvä (127!)

Toisinaan on ihanaa syödä toisten tekemää ruokaa, koska aina ei voi jaksaa tehdä sitä itse.

Pidän opinnäytetyöstäni aloitusseminaarin 3.5. ja valehtelisin, jos sanoisin etten jännitä sitä yhtään. C'mon! Siihen on kolme viikkoa, kolme viikkoa on kuin ikuisuus. Naurettavaa jännittää sitä jo nyt. Ehkä jännitän samalla myös omaa opponintiani, voi helvetti.

The End of the World Is Bigger Than Love

Googleen voi aina luottaa, ainakin silloin, kun lähtee googlettelemaan omia oireitaan. Kukas nyt väsymyksellä ja huonovointisuudella lähtisikään miettimään muuta kuin leukemiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kroonista väsymysoireyhtymää.

Onneksi on ihan hyvä kantaa hiukan tervettä järkeä, eikä lähteä tästä panikoitumaan, sillä lopulta oma ytiömäinen väsymys on luultavasti pahasti kytköksissä raudanpuutosanemiaan ja huonovointisuus kamalaan stressiin. Samoja oireita sain lukiossa (eikä niiden lähteeksi löydetty mitään), mutta kaikesta huolimatta saatan varata ajan lääkärille. Onneksi on ilmainen terveydenhuolto (no ainakin täällä Helsingissä).

On hyvä viilettää täältä - jälleen kerran, milloin tämä loppuu? - Forssaan ja nauraa itsensä kipeäksi tentissä, johon on valmistautunut yhtä hyvin kuin yllättävään maailmanloppuun.

Saapa ainakin yhden asian pois alta koulun To Do-listasta. Eihän niitä asioita ole enää kovin paljon. Voisiko tämä stressikin jo kadota?  

Sweet & Bitter

Tein viime perjantaina Yrttipurkin pitsapiirakkaa, sillä tällä hetkellä ruokahaluni on kadonnut ja into tehdä mitään ruokaa on täysi nolla. Tämä oli helppo ja yksinkertainen. Vaikka ohjeessa sanotaan, että aineet löytyvät aina kaapista, niin ei kyllä tämän talouden kaapista, joten jouduin hiukan soveltamaan ja käyttämään eri raaka-aineita. En edelleenkään ole mikään kattaaja tai hyvä esillepanija, mutta vihdoinkin kuvaa, ohhoh! Ohje siis on vegaaninen, yllätys.

Pitsapiirakka:

Pohja

3 dl kaurahiutaleita tai muita puurohiutaleita
1,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
2 tl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl vettä
4 rkl öljyä

Sekoita aineet keskenään, kunnes siitä tulee kiinteää. Koska tässä käytetään puurohiutaleita voi ulkonäkö muistuttaa hiukan puuroa. Levitä se kuitenkin voidellulle piirakkavuoalle tai vaihtoehtoisesti kakkuvuokaan (kokeiltu molemmilla). Taikina on melko levittyvää, vaikka jääkin tahmana kiinni käsiin tai veitseen.

Täyte

n. 2-3 dl soijarouhetta (kaksi ja puoli osoittautui melko kelvoksi määräksi)
mausteita maustamiseen esim.
soijakastiketta
grillimaustetta
paprikaa
valkosipulimaustetta
½-1 sipuli, miten paljon siitä sattuukin tykkäämään
Jotain tomaattipitoista esim.
tomaattipyrettä pari ruokalusikallista
tomaattimurskaa
ketsuppia (itse käytin tätä, koska muita ei ollut)
oikea tomaatti
vettä

Laita soijarouhe turpoamaan. Tämän voi tehdä pikana eli keittää vedenkeittimessä vettä ja sekoittaa sen haluttuun soijarouhemäärään (esim. 2 dl rouhetta tarvitsee n. 4dl vettä jne.) Kun rouhe on turvonnut voi sekoittaa siihen mausteet (mutta ne voi sekoittaa myös jo veteen ennen kuin soijarouhetta on sinne laitettu). Laita rouheeseen tomaattipitoinen aines, mitä nyt kaapista löytyykään ja pilko sipuli melko pieninä paloina joukkoon. Kaada valmis soijarouhe pohjan päälle.

"Juustoke"

2-2 ½ dl kaurakermaa
oluthiivahiutaleita maun mukaan pari ruokalusikallista voi olla jo melko sopiva määrä
suolaa hiukan
hyppysellinen kurkumaa antamaan väriä

Eli lämmitä kaurakerma levyllä, mutta sen ei tarvitse kiehua! Sekoita joukkoon oluthiivahiutaleet, suola ja kurkuma. Oluthiivahiutaleet antavat juustoisen maun ja samalla kyseinen aines jakaa mielipiteitä. Itse tykkään siitä kovin, joten laitoin sitä ihan reippaasti, mutten ihan muista paljon tarkalleen. Juustoketta kannattaa maistaa ja sen mukaan lisäillä hiutaleita (eli kuinka juustoisen aromin siihen haluaa tms.) Kurkumaa heitin sekaan ihan naurettavan vähän, sillä hiutaleetkin antavat keltaisen värin.

Paista piirakka uunissa 225 asteessa ja anna olla noin 5-15 minuuttia. Itse pidin vartin, jolloin  sipulit pehmenivät mukavasti, mutta silti vähän jäi purutuntumaa.      
        

In Every Direction

Haluaisin kiireiden jo helpottavan. Maaliskuu oli koulutöiden suhteen yhtä helvettiä, sillä töitä tuntui olevan ihan äärimmäisyyksiin asti. Jotenkin siitä kaikesta selvisi hokemalla itselleen "Kaikki helpottaa sitten ensi kuussa".

Miten ihanaa olikaan huomata nyt huhtikuussa (kun tätä kuukautta ollaan eletty vaivainen viikko) etteivät ne kiireet lopukaan. Ja hyvällä tuurilla kiireet helpottavat vasta, kun valmistun.

Kuka helvetti pisti mielessäni itämään ajatuksen, että valmistun neljän vuoden sijasta kolmessa ja puolessa vuodessa?

Mutta nyt taas jaksaa (ainakin yrittää) painaa täysillä, sillä takana on aivan ihana löysäilyviikonloppu, kun sai vain maata toisen kainalossa ja saada kaikessa rauhassa järisyttäviä mökötyskohtauksia.

Tarkoituksena on ainakin saada parit esseet tehtyä niin, että opintopisteet kertyvät kortistoon innoittamaan.

Esseen kirjoituksen lomassa on hyvä juoda teetä ja kuunnella Junipia.    

Mercury Man

Julistin tänään kevään peruuntuneeksi, sillä lunta sataa vaakatasossa ja lämpötila on kaukana plussasta. Eli tiedoksi: kesä ei tule tänä vuonna lainkaan.

Olen valmis pakkaamaan vähäisen omaisuuteni matkalaukkuihin ja muuttamaan jonnekin kuumaan ja aurinkoiseen maahan. Olen äärimmäisen kyllästynyt talveen, voisi oikeasti (vihdoin ja viimein) olla kevään vuoro astua näyttämölle.

En siis vieläkään jää haaveilemaan avokkaista ja kevättakista, vaan kaivan kaapista pölyttyneen pilkkihaalarin ja toppakengät.

For a Fool

Halu päästä Flow'hun talkoolaiseksi kasvaa päivä päivältä (tai ainakin silloin, kun uusia esiintyjiä ilmoitetaan). Au revoir Simonea ei olla vieläkään kiinnitetty (enkä edes usko sen ilmestyvänkään kiinnitettyihin artisteihin), mutta Grimes, Bat for Lashes ja My Bloody Valentine lämmittää sydäntä riittävästi. Lippujen ostaminen ei tule kysymykseenkään, sillä melkein kahdensadan euron liput ovat yksinkertaisuudessaan järkyttävän kalliit (ja täällä on yksi melko pennitön opiskelija).

Nyt toivotaan ihmeitä ja pidetään peukkuja, josko tämänpäiväinen työhaastattelu poikisi kesätyöpaikan.

Better Off

Ostin itselleni (vihdoin) pesupähkinöitä, sillä halusin viimein kokeilla niiden tehoa. Olen kuullut niistä sekä hyvää että huonoa palautetta, mutta tietenkin uteliaana ihmisenä minun on aivan pakko kokeilla niitä itse.

Äitini ensimmäinen kommentti oli "Nyt loppuu tuo humputus!" sillä näemmä maailman pelastaminen ja eläminen mahdollisimman ekologisesti on humpuukia. Mutta ei se humpuuki tähän lopu, valmistuttuani ja luettuani tarpeeksi pääsykokeisiin - johonkin oikeaan kouluun - aion varmasti mennä vapaaehtoistyöhön, jonnekin missä apuani tarvitaan. Jos pesupähkinät ovat äitini mielestä humpuukia, niin odotan sitä räjähdystä vapaaehtoistyöstä. Mutta kaikki aikanaan.

Tällä hetkellä tyydyn suurimpaan viihteeseeni eli vierailla eri ekokauppojen verkkokaupoissa ja vertailla erilaisia shampoita keskenään. Nyt vihdoin aion uskaltautua ostamaan itselleni uuden luonnonkosmetiikan shampoon, vaikka viime kokeilu teki hiuksistani hamppua ja tukkani venyi ja irtosi päästä. Mutta tietenkin tuohon kaikkeen voi olla syynä myös hiusten värjääminen, josta tajusin vihdoin luopua.

Koska aloitin päiväni poikkeuksellisesti kaakaolla, aion parkkeerata itseni ikkunan ääreen ja juon ison mukillisen vihreää teetä. Kai on vihdoin hyväksyttävä se tosiasia, että pitää lukea tenttiin.

Play Dead

Siinä vaiheessa voi todeta itsensä leikkivän vanhusta, kun miettii lempiartistejaan ja toteaa "Aloitin kuuntelemaan sitä kolmetoistavuotiaana. Siitä on jo kymmenen vuotta." Sitten loppuun on tietysti pakko ruikuttaa olevansa kauhean vanha, sillä tietenkin koko elämä oli käsissä kolmetoistavuotiaana, kun osti huonoja t-paitoja ja painoi niihin bändien logoja ja värjäsi tukkaansa pinkiksi.

Joistain ajoista on ihan hyväkin, että aika on vierähtänyt, sillä kuka sitä teinikapinaa enää kaipaakaan?

Mutta voin todeta olleeni ihan älyttömän: tyylitajuton, kapinoija (jonka suurimmat saavutukset olivat oppia juomaan alkoholia ja venytellä omia rajojaan) ja taidan edelleen olla yhtä ylimielinen oman musiikkimaun ylivertaisuudessaan.

Björk on edelleen ihanin nainen, joka tekee ihan älyttömän hyvää musiikkia. Sen takia on hyvä tykittää tätä syntisen lujalla.