Pimeys Tuli Huoneeseen Taas

Minulla on tauti, joka joka toinen päivä helpottaa ja sitten taas pahenee. Niinpä juon paljon finrexiniä, kuuntelen musiikkia ja manaan tätä saatanan tautia muuttamaan johonkuhun muuhun.

Ehkä on vihdoin hyväksyttävä se fakta, että vuodelepo on parasta tällä hetkellä. Katson sitten Star Warsit, sisäinen nörttini hyväksyy. 

Mia

Aurinko taivaalla tarkoittaa pidempiä ja lämpimämpiä päiviä, aurinkolaseja ja tolkuttomasti hymyjä.

Ja vaikka Minä ja Ville Ahosen uusin levy Mia on hiukan synkähköä tällaisille aurinkoisille ja hymyjen täyttämille päiville, kolahtaa se silti täydellisesti. Vuoden paras levy.

Mutta on ihana parkkeerata itsensä ikkunan ääreen, juoda neljättä (isoa) kupillista teetä ja kuunnella musiikkia. Ehkä nämä ovat juuri ne lääkkeet tämän taudin häätämiseksi.  

Willie Deadwilder

Matkasin tänään bussilla Forssasta vanhempieni luokse viettämään pääsiäistä ja ehkä hiljalleen alan uskomaan kevään lähenevän. Taivas oli niin sininen ja aurinko paistoi ja on tulossa pääsiäinen ja koulun kiireet alkavat (vihdoin!) hiukan hellittämään. Enää pari tenttiä ja pari esseetä ja sitten ehkä voi ihan luvallisesti alkaa stressaamaan kesän a) harjoittelua tai sen olemattomuutta b) opinnäytetyötä.

Sain myös Bruyèren haasteen kertoa kymmenen asiaa itsestäni ja vastata muutamaan kysymykseen. No katsotaan mitä uutta irtoaa!

1. Opiskelen ammatikseni hipiksi eli Kestävää kehitystä. Nyt näyttää vähän siltä, että valmistun lähinnä kortistoon, joten hiljalleen täytyy katsoa jostain a) maisterin opintoja tai b) vaihtaa kokonaan pois AMK:sta ja kokeilla yliopistolla maantiedettä tai jotain muuta ympäristöalaa.
2. Olen aatelista sukua. Olin kuolla nauruun lukiossa, kun isomman pitäjän historian opettaja kehoitti menemään naimisiin meidän sukuhaaran kanssa, koska olemme rikkaita. Ei tuo raukka tiennyt, että meidän aateliselle suvulle tapahtui samalla tavalla kuin monelle Ranskan aateliselle: aatelisuus jäi, mutta rahat katosivat johonkin. Ihan tavallisia pulliaisia minun perheeni ja sukulaiseni ovat.
3. Puhun ja kirjoitan aina vähän liian pitkästi. Ehkä kokeilen jotain pienempää nippelitietoa.
4. Olen sataviisikymmentäkuusi senttiä pitkä ja jalkani koko on kolmekymmentäkuusi. 
5. Kirpputoreilta on tämän tähden vaikea löytää sopivan kokoisia vaatteita, sillä pelottavasti koko kolmekymmentäneljä on toisinaan liian suuri.
6. Minulla on kissa, sen nimi on Lucifer eikä veljeni tykkää siitä.
7. En tykkää suklaasta, mutta leivoksissa ja moussessa suklaa on oikein mainiota!
8. Salmiakki taas on aivan liian hyvää! Jos salmiakkia saisi kaikkialta olisi maailma lähempänä täydellistä.
9. Unelmoin valmistumisesta ja sen jälkeisestä reissaamisesta.
10. Minulla on oikeasti aika huono huumorintaju. Nauran väärissä paikoissa, nautin mustasta huumorista ja yleensä huomaan nauravani liikaa omille jutuilleni (koska kukaan muu ei naura).        

 Kymmenen kysymystä:

1. Mistä vuodenajasta pidät eniten? -Tällä hetkellä keväästä! Mutta se vaihtelee kyllästymisen tason mukaan. Talvi ei ole tällä hetkellä oikein suosiossa, mutta ensi talveen mennessä se varmasti on.
 
2. Kuinka monessa maassa olet ollut? -Olen reissannut (järjestyksessä) seuraavissa: Italia, Tanska, Portugali, Tsekit, Iso-Britannia (Englanti), Ruotsi, Thaimaa, Laos, Unkari, Itävalta, Saksa, Viro eli ainakin kahdessatoista maassa, mutta joidenkin paikkojen unohdus saattaa olla mahdollista. Muutamassa olen ollut kahdesti (Tsekit, Ruotsi ja Viro)

3. Mikä on viimeaikoina pyörinyt päässäsi eniten? -Koulu. Surullisen yksinkertaista. Toisena kakkosena tietenkin tulee reissaaminen ja Intia.
 
4. Montako kertaa olet muuttanut? -Eli ensiksi susirajalle, sieltä takaisin kotiin (karvas muisto!), työpaikan perässä ruttolaan, sieltä Forssaan ja sitten ihanaan Helsinkiin. Eli viisi.

5. Mikä on suosikkieläimesi? -Kissa! Kissat ovat ihania pieniä karvaisia palloja, jotka naukuvat!
 
6. Jos et saisi valita Suomea, missä maassa asuisit? -Saksassa, koska siellä kaikki on paremmin! Korkeammat palkat, halvempi ruoka, kierrätys pidemmällä kuin täällä sekä luomua ja luonnonkosmetiikkaa riittää. Tarvitseeko ekoihminen muuta? Valitettavasti en vain osaa saksaa sen enempää kuin sanoa "Sinä olet jännittävä sika."

7. Kuinka monta astetta ulkona on tällä hetkellä? Liian vähän ottaen huomioon minuakin suuremmat lumikinokset.

8. Mitä harrastat ja/tai haluaisit harrastaa? (myös epäviralliset "harrastukset" lasketaan) -Harrastan lukemista (viimeksi, kun piti lukea tentteihin oli aivan pakko lukea kaikki Harry Potterit, mikä neronleimaus!) ja käyn salilla sekä uimassa. Uinti on aivan ihanaa.

9. Miten vietät pääsiäisen vai vietätkö sitä ollenkaan? -Vietän pääsiäistä kotona porukoitteni luona, mutta luultavasti reissaan takaisin Helsinkiin ennen ensimmäistä pääsiäispäivää. Aivottomat perheleffat yleensä kuuluvat myös pääsiäisen antimiin ja minun huudahdukseni "Vitsi tää on ihan tyhmä! En kestä!"

10. Jos saisit 10 000 euroa etkä saisi säästää / sijoittaa niitä, mihin käyttäisit ne? -Onko opintolainan maksaminen pois sijoittamista? Tekisin sen, mutta sen jälkeen ehdottomasti menisin vapaaehtoiseksi Intiaan ja opettaisin lapsille ympäristökasvatusta.

Ehkä jotain uutta irtosi (tai sitten ei). Mutta keksin kysymykset seuraavalle myöhemmin (jos reikä päässäni ei ole kasvanut suuremmaksi). Menen rapsuttamaan kissoja, ihania kissoja ja hoitamaan kipeää viskibassoani juomalla teetä.

Light My Fire

Viime viikolla nauroin vaaroille ja uhosin etten ikinä tule kipeäksi.

Se on ehkä se karma, koska karma on betch. Tulin kipeäksi ja pyörin toisten nurkissa, huomenna odottaa vielä ympäristökasvatuksen tentti ja ulkona on kaunista ja lämmintä ja kaikkea ihanaa. Minun on sitten pitänyt ummehtua sisätiloissa, kärsiä huimauksesta (mikä on samanlaista kuin paska humala, kun silmissä pyörii ja voi pahoin) enkä sen tähden voi kunnolla edes sulkea silmiä ja yrittää nukkua, koska maailma pyörii.

Siispä yritän olla vieraanvarainen syöpäläinen, tiskaan, kuuntelen radiota ja pidän mahdollisimman pientä ääntä itsestäni. Juon toisten finrexit ja toivon, että huomisen ympäristökasvatuksen tenttiin osallistuminen onnistuu ilman suurempia ongelmia (juon itseni vaikka kipulääkkeiden avulla eheäksi).

Kun palailen kotiin ja oman rakkaan koneen ääreen (tai edes syömään vanhempieni kaapit tyhjiksi ruuasta) teen saamani haasteen! Oho! 

Yesterday

Perjantaina osallistuin elämäni ensimmäisiin Siseihin ja olot seuraavana päivänä olivat juuri sen mukaiset. Samalla jouduin perseen kourinnan kohteeksi ja pariin otteeseen jouduin miesten iskulinjalle (mikä helvetti siinä on, ettei miehet ymmärrä sanoja "Anteeks, mutta ei kiinnosta ja sitä paitsi seurustelen.") ja turha tarjota juomia, sillä lahjoitan ne kuitenkin ystävilleni.

Lauantaina lähinnä makasin x-asennossa karvamatolla ja join holittomia, lisäksi koin hevimusiikista valaistuksen. Ensinnäkin valikoima on laaja ja toiseksi, kaikki hevi ei ole perseestä.

Mutta koska olen lähinnä piirrellyt maankäytön suunnittelussa Pereen asuinrakennuksia ja miettinyt minne laitan viheralueita, on huomiseen tenttiin lukeminen jäänyt täysin nollille. Ehkä siis ensimmäistä kertaa elämässä tämäkin pitää kokea, että pitää mennä tenttiin lukematta.

Lopppuun kai pitäisi sanoa, heihei rakas päiväkirja, sisältö näyttää olevan melkein sen tasoista.

No Girl So Sweet

Vielä kun voin, nautin tolkuttomasti teetä ja olen hiukan saamaton ja hidas. Pakata ehtii vielä hiukan myöhemmin.

Seuraavan viikon lojun toisten nurkissa ja verestän muistoja Forssassa, kunnes matkaan yhden päivän aikana vähän liikaakin ja pakenen pääsiäiseksi vanhempieni luokse paijaamaan kissoja.

Äitini on vihdoin luvannut tehdä minulle ruokaa! Kuudentoista vanhana äitini sanoi, että saan ryhtyä kasvissyöjäksi kunhan itse teen ruokani. Siitä asti olen tehnyt ruokani itse ja tullut ihan hyväksikin kokiksi. Nyt kun kehuin toisten äitien vegaanista ruokaa, äitini tunsi olonsa uhatuksi ja monien vuosien jälkeen suostuu vihdoin tekemään minulle ruokaa (ja suostuu vielä leipomaan vegaanisen juustokakun, oho!) On siinä yksi suuri syy viettää pääsiäistä kotona.

Mutta vielä juon liikaa teetä ja nautin auringosta.   

Merry Go Round

On uskomatonta, kuinka nopeasti kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on kerännyt allekirjoituksia. Itse olin mukana keräämässä - face to face allekirjoituksia - turkistarhauksen kieltoa koskevassa kansalaisaloitteessa ja se oli hienoa, kun aloite sai kuudessa kuukaudessa yli 70 000 allekirjoitusta. Mutta tämän aloitteen allekirjoitusten määrä on huikea ja olen oikeasti onnellinen siitä, että täällä on järkeviä tasa-arvoa kannattavia ihmisiä.

Tasa-arvoinen avioliittolaki kansalaisaloite on saanut alle vuorokaudessa yli 100 000 allekirjoitusta. Eduskunta ei voi ottaa tätä mitenkään muutein kuin tärkeänä asiana.

Itsehän en suostu mennä avioon ennen kuin jokaisella ihmisellä on siihen samanlaiset juridiset oikeudet. Tein sen päätöksen vielä silloin, kun asuin Forssassa, tasa-arvoisesta avioliittolaista ollut tietoakaan ja en edes sattumoisin seurustellut silloin (ja ystäväni olivat sitä mieltä, että päätös oli helppo tehdä). Mutta pysyn samassa kannassa edelleen, vaikka onnellisesti seurustelen. Eihän minulla nyt muutenkaan mikään into koko avioliittoa kohtaan ole ollutkaan, mutta tasa-arvoa kannatan!

Mutta jos nyt se ihme pääsee tapahtumaan, että joskus vanhoilla päivilläni päätän mennä naimisiin, en tasan ota mieheni sukunimeä. Tässä asiassa en väisty!

The Voiceless

Tänään tuli mahdollisuus allekirjoittaa kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, jonka menin allekirjoittamaan, sillä on käsittämätöntä miten nykyään voidaan loukata näin pahasti ihmisoikeuksia ja vieläpä Suomessa.

Toivon hartaasti, että tämä kansalaisaloite pääsee eduskunnan käsittelyyn ja että se oikeasti otetaan vakavasti.

Samalla, kun allekirjoitin tämän kansalaisaloitteen täältä, tulin selanneeksi muita vireillä olevia kansalaisaloitteita, joista suuren naurunremakan sai kansalaisaloite "Vaadimme, että Suomen suurpetokanta rajoitettava niin pienelle tasolle, että se ei uhkaa maaseudun ja haja-asutusalueiden elinkeinoja, porotaloutta, metsästyskoiraharrastusta, luonnon monimuotoisuutta eikä ole turvallisuusriski ihmisille. * Ihmisiä pelkäämättömät suurpedot poistettava populaatiosta."

Ensinnäkin kansalaisaloitteen nimi on aika hirviö, kuka oikeasti muistaa nimen sanasta sanaan? Tuskin edes kansalaisaloitteen vireillepanijat. Toiseksi tässä kansalaisaloitteessa on suuri ristiriita, sillä ei tietenkään suurpetokantojen pienentäminen naurettavan pienelle tasolle edistä luonnon monimuotoisuutta, sillä tietenkin jokainen elävä olento (Suomen luontoon kuuluva, ei vieraslajit) edistävät luonnon monimoutoisuutta eikä minkään lajin tuhoaminen edistä sitä. Sillä on vaikea uskoa, että esim. sudet saavat olla rauhassa oli niitä kymmenen tai sata. Lopulta kävisi kuitenkin niin, ettei täällä ole suden sutta ja vitsi sehän edistäisi luonnon monimuotoisuutta oikein roimasti!

Koko kansalaisaloitteen taustalla tuntuu olevan järjettömiä ihmisiä, joiden pitäisi oikeasti käydä yksi kurssi Ekosysteemin toiminnasta tai opiskella AMK-tasolla vaikkapa Kestävää kehitystä, niin voisivat ehkä tajutakin jotain luonnon monimuotoisuudesta.

Muutenkin suurpetojen pitäisi normaaleissa olosuhteissa säännöstellä mm. hirvi- ja valkohäntäpeurakantoja (joista jälkimmäinen muuten on tuotu vieraslaji, pahimmassa tapauksessa vieraslajit valtaavat oman ekolokeron ja vievät tilaa heikommalta alkuperäislajistolta, jolloin luonnon monimuotoisuus vähenee), mutta tällä hetkellä mm. susikanta on niin pientä, ettei sen saalistaminen juuri järkytä suuntaan tai toiseen hirvikantoja.

Pääsinpäs taas pätemään ja kiihtymään, joten ehkä on parempi asettaa silmälasit paremmin nenälle ja painua juomaan litrakaupalla teetä.    
 

Revelation Blues

Hain kesätöihin ehkä parhaimmasta mahdollisesta oman alan yrityksestä, ja olen innoissani ja vielä enemmän innoissani.

Ehkä on ihan typerää olla näin innoissaan ja uskoa mahdollisuuksiini, mutta minkäs unelmoija sille mitään voi. Ehkä vihdoin kiitän aikaisempaa työkokemustani samalta alalta.

Voin tehdä harjoitteluni myöhemmin syksyllä. On inhottavaa olla rahaton opiskelija. Toivottakaa onnea! 

Goodbye, Goodbye

Pääsääntöisesti olen ollut sitä mieltä, että teetä ei koskaan voi olla liikaa. Ajatus oli silloinkin sama, kun join lähinnä useita kuppeja kahvia päivässä enkä edes koskenut teehen.

Lopulta teekaappini räjähti. Kun muutin Helsinkiin minulla oli yli kaksikymmentä pakettia teetä. Muutamat paketit olivat sellaisia "Vitsi tää on varmasti tosi hyvää!" ja osoittautuivat kuitenkin kauheaksi kuraksi.

Lopulta tulin siihen tulokseen, etten osta yhtäkään uutta pakettia teetä, vaan juon vanhat pois. Tie oli pitkä ja kivinen - joidenkin teelaatujen kohdalla - mutta matkalla opin rakastamaan vihreää teetä.

Tällä hetkellä teekaapissani on seitsemän pakettia teetä. Pakko myöntää, että yhden vanhan teen heitin pois, sillä se oli a) Liptonia ja b) vuodelta 2009, ja muutamat lahjoitin suosiolla pois, koska en olisi niitä kuitenkaan saanut juotua ilman itkupotkuraivareita.

Nyt kaappi alkaa näyttää kutakuinkin siltä, että annan itselleni luvan ostaa vain hyviä teelaatuja ja panostamaan oikeasti hyviin teemerkkeihin (Twinnigs ja Lipton te teemaailman saatanat). 

Ja tuskin enää palaan pussiteen helppoon maailmaan, koska irtotee on niin paljon ihanampaa. Jatkossa panostan suoraan laatuun, se ei ikinä voi olla huonoa.   

Go Slow

Jään odottamaan kesää, sillä haaveeni vihdoin toteutui ja löysin kirpputorilta vesipiipun.

En voi muuta kuin hymyillä, kun takana on ihanat arkipäivät kavereiden kanssa, paljon kirpputoreja ja roskalavoilta dyykattuja hyväkuntoisia vaatteita.

Mikä siinä on, että ihmiset heittävät hyvää tavaraa roskalavoille muuton yhteydessä? No samapa se, parempi minulle.

Juokseva Mies

Nostalgia.

Kun itse muutin pois opiskelupaikkakunnalta, se ei ollut mitään. Sillä olin vapaa ja edessä oli onni ja vapaus, vapaus, vapaus!

Vuosi 2010 ja etsin asuntoa Forssasta. Vuotta aikaisemmin olin saanut tietää, että pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan Kestävää kehitystä. Päivä, jolloin menin katsomaan ihanaa ensimmäistä vuokra-asuntoa (jossa myöhemmin tunsin itseni onnellisimmaksi ikinä ja jonka seinien sisällä vietin monta kamalaa päivää, mutta se oli koti) olin ostanut uudet korkokengät, aurinko porotti ja olin itsevarma.

Ja täältä löysin onnen. Olin onnellisempi kuin ikinä, opiskelin sitä mitä halusin ja minulla oli tärkeitä ystäviä, otin äkkilähdöllä busseja Hämeenlinnaan ja hymyilin, hymyilin, hymyilin.

Toisena vuotena biletin. Biletin lisää ja join vähän viiniä siinä välissä. Tein monia pakomatkoja, kävin Laosissa, karkasin, hymyilin ja nauroin, itkin välissä, olin onnettoman onnellinen.

 Nyt kun monet luokkalaiset muuttavat pois - paikkakunnalta, jota en edes ole tuntenut kodikseni muutamaan vuoteen - tajuan vihdoin, että pitäisi aikuistua. Ja haikeus on tullut. Valmistuminen on hyvällä tuurilla jo tänä vuonna ja opiskelut pulkassa (paitsi ehkä haen vielä yliopistoon). Mutta opiskelijaelämä taisi kuolla vuoden 2012 loputtua. Tässä pitäisi oikeasti osata olla pian aikuinen.

Enkä taida osata olla aikuinen. Mutta aikuisuus on termi ja ehkä olen vain elinikäinen opiskelija, ihan vain siksi ettei tarvitse kahliutua sanan aikuisen alle.

Mutta vielä saan haaveilla reissaamisesta ja auringosta ja olla haikea.

Hazy Shade of Winter

Olen opetellut ryhdikkyyttä, sillä sunnuntaina hierojalla käynti herätti tietoisuuteni. Minulla on naurettavan huono ryhti hatioissa ja niskassa (eikä se selkäkään koskaan kovin ryhdissä ole pysynyt, mutta selän kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia).

Ajatus rasvaniskasta ja kyttyrästä selässä, herätti uskon siihen, että saan korjattua ryhtini liikunnalla ja venytyksillä. Myöskään ainaiset kivut lapaluissa jo pelkästä niiden liikuttamisesta saati nukkumisella kyljellä, ei oikein tuntunut houkuttelevalta. Niinpä, hierojan pienoisten pelottelujen sysäämänä, päätän oikeasti korjata ryhtini.

Ja helvetti se tekee kipeää. En tiedä kuinka monta vuotta olen kulkenut hartioiden ollessa aivan vääräsässä asennossa (ollen noin pari senttiä! eteenpäin kallella). Kipua voi verrata melkeimpä siihen, kun jalka on murtunut, ollut monta kuukautta käyttämättömänä ja kipsissä, kun vihdoin tulee aika saada kipsi pois ja kävellä sillä jalalla, se tekee kipeää (been there done that). Kipu on nyt aivan samanlaista, pientä särkyä koko ajan, kun hartiat eivät ole tottuneet olla niin.

Mutta mieluummin kärsin nyt pienistä säryistä ja korjaan niiden asentoa, kuin odotan vanhenevani ja kärsiväni lisää (sillä onhan ne koko ajan olleet kipeät).

Suosittelen ryhdikkyyttä. Onhan se myös paljon kauniimpaa kuin olla ryhditön. Tunnen itseni paljon ylevämmäksi (ja uskokaa pois pidemmäksi, ehkä tämä sataviisikymmentäkuusi senttiä on saanut lisää ego senttejä?)   

Don't Save Me

Kevät ei tule ja jos tulee, se tulee makuuni aivan liian hitaasti.

En ole saanut tarpeekseni auringosta ja se paistaa aivan liian vähän. Puhumattakaan siitä, että haluaisin jo maata nurmikolla ja syödä kevään ensimmäiset mansikat. Kuka hemmetti sanoi, että odottaminen on malttia ja odotus palkitaan?

Paskat sanon minä, koska toinen nimeni ei ole kärsivällisyys, kyräilen siis talvea ja lunta ja haaveilen siitä ajasta, kun on lämmintä eikä sisällä palele.

Nautitaan sitten liikaa teetä. Ei tässä muukaan auta.

 

Falling

Kesän odotetuin festari on ehdottomasti Flow. 

Beach House, Haim, Godspeed You! Black Emperor, Nick Cave, Of Monsters and Men, Minä ja Ville Ahonen, Rubik.

Ehkä uskallan vielä salaa toivoa Au Revoir Simonea ja Sigur Rósia. Ei turha haaveilu voi olla pahasta!

Ja opparinkin aihe vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, hyväksyttiin ja ohjaajakin on tiedossa. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvä päivä! 

Savanni Nukahtaa

Joskus täytyy vajota maailmantuskaan. Mutta seuraavana päivänä paistaa aina ihana aurinko ja usko keväästä on vahvempi kuin moneen päivään.

Vaikka haluankin lomailemaan ja viettämään päiväni kuumottavan auringon alla, on tällä hetkellä pakko hyväksyä tieto, että on jumiutunut keväiseen Helsinkiin. Usko valmistumisesta ja vapaudesta kuitenkin säilyy.

Jos ei nyt, niin myöhemmin. Myöhemmin reissailen kuumottavan auringon alla.

Daylight Robbery

Maailmantuska. 

Haaveilen maailmasta, jossa jokainen on tasa-arvoinen lain edessä. Haaveilen myös maailmasta, jossa jokaisella elävällä olennolla on oikeus omaan elämäänsä. Haaveilen maailmasta, jossa toisten hyväksikäyttöä paheksuttaisiin ja elämää arvostettaisiin enemmän.

Inhoan tätä kaikkea mitä tässä elämässä tunnutaan pitävän itsestäänselvyytenä. Ruoka on mahdollisimman pakattua, kukaan ei halua tietää mitä jauhenliha on ollu aikaisemmin tai millainen eläin turkiksen takana on.

Mammat laittavat vihaista viestiä, kun näkevät televisiossa kanin nylkemisen (koska eihän heidän pienokaisten tarvitse tietää mistä liha tulee, minkälainen eläin sen takana on). Fundamentalistit luterilaiset pauhaavat tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, vain koska tuntevat itsensä uhatuiksi (vaikka kyseessä on tasa-arvoisuus lain edessä, homoparit eivät saa yhteistäsukunimeä tai adoptoida)

On jotenkin sairasta asua yhteiskunnassa, jossa raha ja vanhoilliset arvot menevät kaiken edelle. Mikäs siinä, että joku on lain edessä epätasa-arvoinen, kunhan itse ei sitä ole. Mitäs sitten, vaikka lahdataan turkin vuoksi kasoittain eläimiä, sillä enhän itse ole kärsinyt tuskallisesti koko elämääni. Minä en ole asunut pienessä häkissä koko elämääni ja odottanut kuolemaa. Tai joutunut synnyttämään uudestaan ja uudestaan, vain jotta toinen laji tulisi ja veisi lapsesi, maitosi ja kaiken jälkeen ampuisi sinut, koska et ole tarpeeksi tuottava.

Raha ja itsekeskeisyys ovat tässä valttia ja toivottuja ominaisuuksia. Empatia on enemmänkin sairaus ja ominaisuus, joka täytyy kitkeä pois. Elän maailmassa, jossa moraalilla ei ole merkitystä ja ihmiset ovat kylmiä itsekkäitä kusipäitä.

Kingdom of Doom

Päätin sitten nousta, kun olin ollut sängyssä valveilla parisen tuntia. Kukapa nyt olisikaan myöhemmin halunnut herätä, sillä lopulta ennen neljää herääminen on vallan ihastuttavaa.

Menetin toivoni kevään suhteen (niin kuin aina tähän aikaan vuodesta) ja siirsin kevään tulon suosiolla vasta ensi kuun alkuun. Turha sitä on odotella aikaisemmin, varsinkaan kun viime päivinä lunta on satanut vaakatasossa ja lämpö on valahtanut lähemmäs absoluuttista nollapistettä. Hulluhan olin toivoessani kevään tulevan jo maaliskuussa!

Oli myös hullua luulla nukkuvansa vihdoin myöhään. Unihan on aivan liian yliarvostettua. Ärsyttää, mutta mikäs siinä, koko päivä aikaa olla vihainen nainen.

New Party

Viikonloppuna reissasin Turkuun ja juhlin synttäreitä, leivoin kakun ja söin itseni kipeäksi Kirjakahvilan brunssilla.

Saldona kaikesta kivasta jäi järisyttävät univelat. Juuri sellaiset tekisipä-mieli-juoda-kahvia-tähän-kamalaan-väsymykseen -univelat. Koska en ole juonut kahvia ehkä neljään tai viiteen kuukauteen, voisin periaatteessa sallia itselleni yhden kupin aivan järisyttävän hyvää kahvia soijakaakaojuomalla terästettynä.

Kaikkein mieluiten painuisin takaisin sänkyyn nukkumaan (sillä en ole vieläkään herännyt kunnolla), mutta ehkä tässä pitäisi opiskelijana hiukan ryhdistäytyä ja kirjoittaa säälittävä essee ympäristötaloustieteestä.

Taidan sitten sortua kahviin.

M79

Tänään alkoi kevät. Maaliskuu on aina ollut rehellisesti ensimmäinen kevään kuukausi. Vaikkakin odotan kauhulla pakollista takatalvea, kahdenkymmenen sentin lumikinoksineen, olen äärettömän onnellinen siitä tiedosta, että linnut laulavat enemmän ja aurinko on palannut taivaalle.

Eikä haittaa yhtään, vaikka heräsin unesta, jossa matkailin ympäri maailmaa. Siellä paistaa aurinko ja juon ties kuinka monetta kuppia vihreää teetä. Täydellinen aamu.