Pääsääntöisesti olen ollut sitä mieltä, että teetä ei koskaan voi olla liikaa. Ajatus oli silloinkin sama, kun join lähinnä useita kuppeja kahvia päivässä enkä edes koskenut teehen.
Lopulta teekaappini räjähti. Kun muutin Helsinkiin minulla oli yli kaksikymmentä pakettia teetä. Muutamat paketit olivat sellaisia "Vitsi tää on varmasti tosi hyvää!" ja osoittautuivat kuitenkin kauheaksi kuraksi.
Lopulta tulin siihen tulokseen, etten osta yhtäkään uutta pakettia teetä, vaan juon vanhat pois. Tie oli pitkä ja kivinen - joidenkin teelaatujen kohdalla - mutta matkalla opin rakastamaan vihreää teetä.
Tällä hetkellä teekaapissani on seitsemän pakettia teetä. Pakko myöntää, että yhden vanhan teen heitin pois, sillä se oli a) Liptonia ja b) vuodelta 2009, ja muutamat lahjoitin suosiolla pois, koska en olisi niitä kuitenkaan saanut juotua ilman itkupotkuraivareita.
Nyt kaappi alkaa näyttää kutakuinkin siltä, että annan itselleni luvan ostaa vain hyviä teelaatuja ja panostamaan oikeasti hyviin teemerkkeihin (Twinnigs ja Lipton te teemaailman saatanat).
Ja tuskin enää palaan pussiteen helppoon maailmaan, koska irtotee on niin paljon ihanampaa. Jatkossa panostan suoraan laatuun, se ei ikinä voi olla huonoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti