On ihana juoda aamukahvia ja antaa auringon lämmittää, vaikka minun ei ehkä edes pitäisi juoda kahvia lainkaan.
Kevät on tullut tänne vihdoin ja auriko on hemmotellut, lämmittänyt ja hymyilyttänyt jo monta päivää. Se tuntuu jotenkin äärimmäisen uskomattomalta. Se, että on vihdoin valoisaa, päivä on pidempi eikä enää tunnu olevan koko ajan äärimmäisen väsynyt.
On uskomatonta, että on ihanaa nauttia yksinketaisesti vain tästä päivästä. Siitä, että on nykyisyys ja tämä hetki auringon kanssa. Olen oppinut jättämään menneisyyteni taakseni enkä halua palata sinne lainkaan, sillä yksinkertaisesti siihen ei ole tarvetta. Olen löytänyt onnen nykyisyydestä, joten on turha katsella mennyttä. Tulevaisuus taitaa pelottaa sen verran paljon, että on helpompi elää ja hengittää tätä hetkeä.
En tiedä miksi se on ollut aina niin vaikeaa elää hetkissä, sillä lopulta on vaikea olla oikeasti onnellinen, jos ei ole elä juuri siinä hetkessä. Enkä oikeastaan edes tiedä, miksi se oli niin vaikea käsittää aikaisemmin.
Nyt aion vain nauttia siitä, että aurinko lämmittää, on kevät ja että tästä hetkestä ei voi olla oikeasti nauttimatta.
