This Orient

Kuluttaminen määrittää ihmisen. Me määrittelemme itsemme ja toisemme sillä, mitä ostamme ja kulutamme.

Ja kuitenkaan se ei kerro meistä ihmisistä juuri mitään. Se ei kerro, millaisia ihmisiä me olemme luonteeltamme, kuinka rakastavaisia ja lempeitä me olemme, se ei kerro myöskään sitä millaisia aatteita toinen kantaa, millaista musiikkia toinen kuuntelee, se ei kerro minkä väriset silmät toisella on, kuinka ihana hymy saattaa olla.

Kuitenkin määrittelemme itsemme kuluttamisen kautta. Koska se on helppoa. On helpompaa lähteä määrittelemään itsensä sen kautta, mitä valintoja kaupassa tekee. Lopulta se ei kerro lainkaan yhtään mitään, jos toinen ostaa kaupasta lihaa ja toinen soijatuotteita. Se ei kerro niistä ihmisistä mitään.

On jotenkin naurettavaa lähteä määrittelemään jotain niin monimutkaista, jollain niin helpolla.

Toisinaan tekisi mieli vain haistattaa paskat kulutusyhteiskunnalle. Kuluttamisella ei ole merkitystä millekään muulle kuin taloudelle; se ei tee meistä ihmisiä, se ei pelasta maailmaa.

The Blues Are Still Blue

Pääsääntöisesti elämän lähtökohta on tehdä itsensä onnelliseksi, mutta jos siinä samalla onnistuu tekemään myös muut onnelliseksi, voi sanoa jo onnistuneensa.

Toisinaan itsekkyys on ihan sallittua, varsinkin mitä onnellisuuden etsimiseen tulee, mutta onni on myös epäitsekkyyttä.

Koska kykenen tekemään itseni onnelliseksi, voin antaa myös muiden tekevän minut onnelliseksi. Ja ennen kaikkea; olen valmis tekemään muut onnellisiksi.

Norwegian Wood (This Bird Has Flown)

Toisinaan täytyy palata lattialle makaamaan ja kuunnella Beatleseiden ikivihreitä.

Krapulantapainen ei ikinä ole mukava. Mutta sentään Beatlesit ovat aina.

Behind These Walls

Ja silloin muistaa kuinka kauhuissaan ukkosesta on, kun se on täysin päällä ja saa liskot liikkeelle.

Sanakirjaan ukkosen kohdalle pitäisi lisätä; aiheuttaa paskahalvauksia ja saa unen katoamaan.

Ehkä annan kaiken anteeksi, sillä tänään on sunnuntai ja Kuudes aisti.

When the Saints Go Marchin' in

Vaikka toisinaan unettomuus on täysin perseestä, on kuitenkin jälleen ihanaa herätä oikeasti aikaisin ja ettei väsytä enää.

Krooninen väsymys on ehkä pian väistymässä kokonaan syrjään. Ehkei ihmistä ole tehty nukkumaan aina kahdentoista tunnin yöunia.

Ja hymyilyttää, sillä on kesä, Helsinki, aurinko ja puut ovat tänäänkin äärettömän vihreitä.

Best Night

Omistan tervettä järkeä, jota osaan käyttää paikoitellen. Muistini on loistava (tosin toisinaan vain hiukan lyhyt ja valikoiva). Maalaisjärkeni harvoin pettää, paitsi alkoholin alaisuudessa.

Mutta, joku taisi viedä oman suuntavaistoni, kun niitä joskus jaettiin. Suuntavaistoni on täysin olematon, päähäni ei millään asetu (ja oikeasti, ei sitten millään) minkäänlaista kuvaa yhtikäs minkään kaupungin kartasta.

Ja vaikka kuinka kirjaan itselleni ylös; kävele tietä A niin kauan, kunnes tulee poikkikatu B, jatka suoraan ja käänny seuraavalle poikkikadulle C ja kävele sitä suoraan, sitten olet perillä.

Kukaan vaan ei koskaan kertonut, että ne yksinkertaisimmat ohjeet todella ovat niitä Ja siinä missä on viidenkymmenen prosentin mahdollisuus osua oikeaan, on myös sama mahdollisuus valita väärin. Tai syytän Google mapsia, joka ystäväni sanoin, haluaa tarjota ne panoreitit suorimman tien sijasta...

Niinpä ja näin, pääsin perille; kun kymmenen minuutin matkaan oli kulunut tunti.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Tänäkin jouluna aion toivoa joulupukilta lahjaksi suuntavaiston, mutta jos se ei nyt sitten pakettiin mahdukaan, voisi vihdoin alentua sille tasolle ja pyytää lahjaksi älypuhelimen.

Samalla joulupukin lahjatoiveisiin nousee, normaali päivä- ja unirytmi. Unettomuudesta on ikävä kärsiä. 

Rauhan Laulu

Toisinaan on äärettömän ihana vitsailla Francois-nimisestä vahingosta ja muutosta Pariisiin.

En aio tyytyä yhtään vähempään. Aion olla onnellinen (sillä olen vihdoin löytänyt sen paikan, missä olla), ja jos nyt vaihto ei enää olekaan ihan täysin mielessäni, jään tänne eikä se tulisi harmittamaan.

Afrikastakin haaveilen paljon vähemmän kuin ennen. Enää ei ole pakko päästä pois, ehkei kaikkia lopulta ole luotu kulkemaan.

Tai lopulta onneton tuuliviirikin osaa olla paikallaan. Ei se kuitenkaan tarkoita, että ydinperhettä aletaan rakentamaan. Ihan niin asettunut en sentään ole.

Lonely Hands

Ehkä olen nostalginen hölmö, joka kärsii unettomuudesta, lukee Pikku Prinssiä kissoille ääneen ja pitää sitä yhtenä surullisimpana kirjana ikinä.

Nostalgisuus voi painua sinne minne kuuluukin; hukuttaudun minttukaakaoon ja aloitan päiväni auringolla.

Koko Show

Näin ihan vain tiedoksi niille, jotka ovat jaksaneet juoruilla ja spekuloiida elämäntilanteestani ja muutostani Helsinkiin, niin tässäpä tulee pari syytä siihen. Ihan sen tähden, jotta voisitte pitää suunne kiinni tai yksinkertaisesti kysyä asianomaiselta itseltään.

Helsinkiin muuttaminen oli aivan oma päätökseni ja voi olla etten miettinyt sitä juuri lainkaan, tartuin vain spontaanisti tarjoukseen. Kaikessa mitä elämässä tehdään, ei tarvitse kulkea järjen mukaan ja voi tosiaan olla, ettei tässä ollutkaan mitään järkeä. Mutta voimme myös pohtia, onko elämässä järkeä juuri lainkaan?

Niinpä, kerrankin elämässäni tein päätökseni tunteitteni avustuksella, enkä tosiaan järjellä. Jos viimeiset neljätoista kuukautta on asunut paikassa, jossa ei yksinkertaisesti halua asua, ja on siellä mahdottoman onneton, sinne ei vain jäädä. Eikä ihanat ihmiset saa sitä onnettomuutta katoamaan tai vaikka yrittäisikin ihan helvetin kovasti itsekin. Yrittäkää itse elää vuotenne pahasti masentuneena, niin katsotaan millaisia päätöksiä te tulette elämässänne tekemään.

Enkä ole jättämässä opintojani kesken, vaikka sellaista huhua onkin päässyt liikkeelle. Anteeksi nyt tuottaa pettymys, mutta ei minusta ihan noin helpolla päästä. Aion opiskella kolmannen vuoteni etänä, toisinaan punkkailen ystävieni luona ja käyn luennoilla ja tietenkin tulen tenttimään tentit. Pakollisia kursseja tulee kertymään 31 opintopistettä (mikä on naurettavan vähän ottaen huomioon, että suoritin tänä vuonna opintopisteitä 89). Tuohon summaan lisätään vielä parit sivuaineet eli kokonaisuudessaan 41 opintopistettä. So no big deal, kävin naurettavan vähän tänä vuonna koulussa (vaikka samalla paikkakunnalla asuttiin), joten käytännössä kävin tämänkin vuoden etänä.

Vaikka sosialistiset ajatukset minua kovin miellyttävätkin, niin ei en ole jakamassa kuitenkaan elämääni kenenkään kanssa. Ehkä tässä kehossa jotain kapitalistin kusipäätä löytyy. Joten kyse on kuitenkin lähtökohtaisesti aina ja vain minun elämästäni, joten teen päätökset sen mukaan. Turha lähteä spekuloimaan ja pitämään toisen päätöksiä järjettöminä, sillä lopulta kukaan ei tiedä toisen elämästä juuri paskaakaan. Meillä jokaisella on aivot (joita on näköjään toisinaan niin helvetin vaikea käyttää) ja meillä jokaisella on suu (jota näytetään käyttävän yltiömäiseen paskan puhumiseen aina vain enemmän ja enemmän), joten helvetti käyttäkää niitä oikein! Suora kysyminen ehkä voisi tuottaa paremman tuloksen, kun juoruaminen, trust me.

Opintoni eivät siitä kärsi ja mitä sitten jos kärsiikin? Teen elämäni virheet, opin ja jaksan silti hymyillä. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen ja osasyynä on pelkästään muutto tänne. Joten kyllä, tein luultavasti elämäni suurimman virheen!

Rakkaalleni

Ja jos musiikki saa pakahtumaan ja rakastumaan ja voi tehdä näin onnelliseksi, on ehkä pakko alkaa hiljalleen uskoa rakkauteen.

Ehkei se sitten ollutkaan mikään joulupukki.

4ever Young

On jotenkin surkuhupaisaa kuunnella ihmisen ylistystä ja sitä puhetta, missä ihmisen ylivoimaisuutta ihannoidaan.

Mitä hienoa on siinä, että tuhoaa ainoan maapallonsa? Mitä hienoa on tuottaa massoittain ruokaa, heittää sitä menemään ja silti osa maailmasta näkee nälkää? Mitä hienoa on älystä, jota kuitenkaan osa ei tunnu käyttävän lainkaan?

Ja ehkä totean saman, kuin kymmenisen vuotta sitten (neljätoistavuotiaana, jolloin itsekään en juuri tiennyt vielä mitään): Ihminen on kaikessa ylevyydessään ja hienoudessaan niin helvetin tyhmä, ettei se näe omia vikojaan. Välillä tuntuu siltä, että me kuljemme silmät ummessa, emmekä halua nähdä väistämätöntä. Maailman tila tiedetään, mutta asioille ei silti haluta tehdä mitään.

Onko eläin siis ihmistä viisaampi, koska päätti olla kehittymättä?

On vaikea pysyä vedenkestävänä optimistina, kun tärkeissä luonnonsuojellullisissa asioissa nostetaan talous kaiken edelle. Mitä sillä taloudella lopulta mitään tekee, kun ei ole mitään paikkaa kohta missä elää.

On jotenkin naurettavaa, kuinka talous pyritään nostaa kaiken ylle, sillä lopulta kestävässä kehityksessä tarvitaan talouden lisäksi kulttuurillista sekä ekologista puolta. 

Heliumpallo

Missä vaiheessa yhteiskunta menee niin paskaan jamaan, ettei lapsi saa banaaneja kaupasta pyydettäessä?

Kyllä herra, ne banaanit kaupassa ovat luultavasti erittäin vaarallisia ja epäterveellisiä. Kannatan toisenkin kaljakorin ostamista, ettei varmastikaan eteesi eksy mitään sellaista vaarallista asiaa kuin, le gasp, terveellinen ruoka!

Asia ei tietenkään minulle kuulu. On vain kiva olla kukkahattutäti.

Jeesus Ei Tule Oletko Valmis

Vuorottelen pahan unettomuuden ja kroonisen väsymyksen kanssa.

Vuorokaudessa on enemmän tunteja. Kuka olisi arvannut vuorokauden kestävän yli kaksikymmentäneljä tuntia?

Cigarettes

Olen palannut lapsuuteeni katsomalla Alfred J. Kwakia. Olen samalla ihmetellyt miksei samanlaisia piirrettyjä tehdä enempää.

Meillä oli Alfred ja Bambukarhut. Vaikka pääsääntöisesti ne olivat lapsille tarkoitettuja piirrettyjä, molemmissa kuitenkin käsiteltiin poliittisia ja ympäristönsuojelullisia asioita. Eikä meistä lapsista tullut kovin kummoisia, osasta ehkä tuli myöhemmin poliittisesti valmentautuneita ja toisia ehkä kiinnosti ympäristöntila.

Nykyään lapsia pidetään tyhminä, joille suolletaan täyttä paskaa päivästä toiseen. Ja sitten ihmetellään nykyajan lapsia ja niiden käyttäytymistä ja kaikkea.

Se on se virikkeettömyys. Ei tarpeeksi virikkeitä, liikaa valmiiksi pureskeltuja asioita. En tiedä mitä nykyään pelätään. Sitä, että lapset oikeasti saavat jotain miettimisen aihetta jo varhain? Että heidät viherpestään? Yritetään suojella lapsia politiikalta?

Pääsääntöisesti lapsien tietenkin pitää ja kuuluu olla lapsia, muttei piirrettyjen tarvitsisi olla nykyään niin hiton aivottomia.

Eikä lapsia tarvitse syyttää. Lopulta meidän täytyy katsoa peiliin; ei lapset ole tyhmiä, heissä on se potentiaali.

I Hate You But I Love You

Ja ehkä olen rakastunut elokuviin, musiikkiin ja pimeneviin iltoihin, minttukaakaoon ja uusiin lakanoihin.

Eikä toisinaan taida tarvita juuri muuta kuin Michael Cera, leffamaraton ja Russian Red.

Fuerteventura

Ja koska on vain tämä hetki (tässä ja nyt), juon minttukaakaon, hymyilen peilikuville ja elän tässä auringossa ja hetkessä ja tunnelmassa ja musiikissa.

Tower of Trellick

Note to myself: Kun juoppo istuu lähelle, muista vaihtaa paikkaa. Sillä ikinä ei tiedä kaivaako juoppo taskustaan hapansilakkaa, kun viereisessä penkissä poika osallistuu oksentamisen maailmanennätykseen.

Scratch that. Yritä hankkia kovempi vatsa tai tottele Julie Andrewsia, ja ajattele vain iloisia asioita.

Big Jet Plane

H-i-t-a-a-t aamut ovat sallittuja. Sallittua on myös olla nousematta sängystä, olla syömättä aamupalaa ja kuunnella liikaa Angus and Julia Stonea.

Päivän voi valjastaa myös huomenna.

Thank You for Nothing

Elämä on kuin vuoristorataa tai aaltoilevaa liikettä. Toisinaan vaan on todella tylsää olla täydessä vapaapudotuksessa haluamattaan, sillä aalloilla surffaaminen on kivempaa.

My Favourite Year

Täytyyhän sen ihmeen tapahtua, että ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kroonisesta väsymyksestä kärsivä herää ennen herätyskelloa, eikä päivä ole edes puolissa!

Ehkä unettomuudessa on ne hyvätkin puolensa. Ainakin pidän siitä enemmän kuin sen tilalle hiipineestä ainaisesta väsymyksestä (ja kahvinarkomaanina olemisesta).

Before You Cry

Toisinaan on pakko juoda liikaa teetä ja kuunnella liikaa musiikkia.

Ja haaveilla paremmasta. Sillä mitä muutakaan lopulta voi?

Toisinaan eläminen tässä hetkessä on liian yliarvostettua.

Jesus Fever

En voi odottaa enää syksyä ja sen keikkoja. Liput Jens Lekmanin keikalle, check. Liput Grimesin keikalle, check.

Ehkä tätä keikkailun tarvetta tyydyttää ensi viikon Kuudes aisti, check ja check.

Pass This On

Ehkä toisinaan täytyy olla järjetön ilta ranskalaisten kanssa ja kulkea pitkin Helsinkiä pyörän tarakalla.

Colours

Rakastan sitä tunnetta, kun on pakahtua niin suuresta onnesta ja rakkaudesta, ettei voi muuta kuin hymyillä, ihailla Tanskan rannikon kauneutta ja todeta kesän olevan siellä nyt ja aina.

Tanska sai silloin anteeksi kalliit hintasta, sillä sain vastineeksi täyden onnen ja olin pakahtua. Ja kannan sitä tunnetta hihassani, sillä siellä se on turvassa ja lähellä sydäntäni.

Eikä sitä tunnetta voi voittaa yhtään juuri mikään.

 

Nuori ja Kaunis

Itävalta on ihana. Ja ehkä tällaisesta ympäristöstä ei halua palata takaisin. Mutta huomenna reissun osa kaksi alkaa: road tripillä takaisin Suomeen.

Viikko vierinyt liian nopeasti (ja missiona matkaseuralainen haluaa yhden fling thingin).

Sunnuntailapsi

Itävalta ja parhaimman jälkiruuan etsiminen jatkuu. Voisin jäädä tänne jonnekin matkalle.

Nuoruus

Paras ilta ikina: kasvismatot, live jazzia ja keltaiset sadeviitat. Ja olutta kahdella eurolla (vaikka se edelleen on maailman pahinta juomaa, ever).

Torn

Budapest oli ihana, kuuma ja aurinkoinen. Ja jopa tallaiselle ihmiselle, joka palelee kaikkialla ja rakastaa taysin aurinkoa ja lampoa joutui toteamaan asteita olevan jo hiukan liikaa.

Hostelli Budapestissa oli ihana boheemi hippikommuuni ja nyt Prahassa ihan tavallinen hostelli tuntuu pelkalta Big Brother 24/7 talolta, jossa videokamerat valvovat lahes kaikkialla.

Junamatka Budapestista Prahaan kesti seitseman tuntia, jossa ilmastointi oli pelkka unelma. Mutta istuessa lahes kaksitoista tuntia viime helmikuussa ilmastoimattomassa bussissa katupolya niellen, matka tuntui taalla unelmalta. Eika istuminen junassa ollut yhtaan kamalaa, vaan oikeastaan se lepo tuli tarpeen.

Ja ei sita matkaa voi pitaa minaan muuna kuin eeppisimpana ikina, silla pari unkarilaista miesta pyysivat opettamaan heille suomalaisia kirosanoja, halusivat osallistua hienoon miniquiziin, vaikkeivat osanneet kielta ja sai innostua maailman pisimmista tunneleista.

Ehka kaiken kruunaa lopulta se, etta vihdoin Prahassa pesulaa etsiessa oli pakko levitella likaisia alushousuja kadulle. Se ei sitten riittanyt, etta viime maaliskuussa levittelin alushousujani Turun bussiin. Ehka se vain on kohtaloni.

Rakastan tata reissua tahan asti!