Oikeastaan on vaikeeta nimetä yksi bändi yli muiden. Eikä se yksinkertaisesti oo mahdollista, mutta The Beatles (kuten The Clash, Ramones, The Cure, Björk) on ollu mun elämässä yläasteesta lähtien eikä ne edelleenkään ole menettäny hohtoaan. Niinpä annan kunniaa The Beatlesin - Hey Jude, kiitos ja kumarrus!
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
Day 10 - A Song That Makes You Fall Asleep
Tää kappale ei ole niin tylsä, että nukahdan sen aikana. Kappale on lähinnä niin ihanan rauhallinen ja haluan lähes aina kuunnella Kings of Convenienceä silloin, kun haluan mennä nukkumaan ja rauhoittaa itseni. Aina jossain vaiheessa kuitenkin nukahtaa kuunnellessa maailman ihaninta musiikkia.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Day 09 - A Song That You Can Dance to
Huonon päivän pois manaamiseen, tanssin usein mitä ihmeellisimpien kappaleiden tahdissa. Tämän tahdissa taisin riehua ympäri olohuonemakuuhuoneviritelmääni kesällä.
What's a Girl to Do
Uskon karmaan. Ja ilmeisesti oon tehnyt jotain todella paskaa jollekin joskus menneisyydessäni. Eikä tarvitse katsoa ees kovin kauas. Karman kosto.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Day 08 - A Song That You Know All the Words to
Rehellisesti sanottuna en muista minkään kappaleen sanoja ulkoa ilman taustamusiikkia. Sitten se kappale alkaa ja muistan kaiken! Scandinavian Music Group on kulkenut mukana pitkin elämää ja sieltä löytyy paljon kappaleita, joiden tahdissa voi laulaa ja muistaa kaikki sanat kappaleen edetessä (mutta ei koskaan ilman taustaa!)
Young Forever
Tuntuu kuin koko maailma olisi käsissäni ja voisin tehdä ihan mitä vain, olisin kykeneväinen ihan mihin tahansa.
On ihanaa tajuta elävänsä, huomata kuinka höyry nousee hengittäessä ja tuntea kylmää seistessä vesisateessa.
On ihanaa tajuta elävänsä, huomata kuinka höyry nousee hengittäessä ja tuntea kylmää seistessä vesisateessa.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Heartbeats
Koska ikinä ei ole liikaa kappaleita, joissa tajuaa rakastuneensa uudestaan ja uudestaan musiikkiin.
Day 07 - A Song That Reminds You of a Certain Event
Ne lukuisat bileet lukiossa (mökillä, kotona, kavereiden luona) missä me innostuttiin kappaleista ja tanssittiin typerästi, naurettiin ja hymyiltiin niin helvetin leveesti.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Day 06 - A Song That Reminds You of Somewhere
Kun keväällä lähdin bussilla kohti Helsinkiä, aurinko paistoi ja mietin lähteväni Prahaan (ja salaa toivoin, etten palaisi sieltä oikeastaan ikinä) kuuntelin silloin Röyksoppia. Ja Röyksopp - Only This Moment on kytköksissä pahasti Prahaan ja pakotiehen.
torstai 24. marraskuuta 2011
Day 05 - A Song That Reminds You of Someone
Guns 'n' Roses - Paradise City. Tästä kappaleesta tulee kaksi ystävääni mieleen, he lauloivat kovaa ja korkealta ja lopulta kun serkkuni luona kuulin oikean kappaleen tajusin ystävieni laulaneen tätä. Enkä oikeammin juuri pidä ko. bändistä, mutta muistoista pidän.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Day 04 - A Song That Makes You Sad
Ensiksi tää kappale oli lähinnä kappale, jota kuunneltiin kun harmitti ja oli vähän huono päivä. Nykyään siitä on muodostunut se kappale, joka tekee surulliseksi. Ehkä tämän takia ei pitäisi kuunnella repeatilla jotain kappaletta voimakkaissa tunnetiloissa. Tykkään edelleen kappaleesta ja paljon. Eli siis The Dø - Too Insistent
tiistai 22. marraskuuta 2011
Day 03 - A Song That Makes You Happy
Kappale, mikä tekee minut onnelliseksi tai ehkei aina ihan onnelliseksi, niin ainakin hyvin iloiseksi on Jonsí - Animal Arithmetic. Yksinkertaisesti ihana! En osaa (eikä kyllä tarvitsekaan) kertoa yleisesti miksi, jotkut asiat tekevät onnelliseksi. Riittänee, että se vain tekee.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Day 02 - Your Least Favorite Song
Eli päivä johon viimeksi kaaduttiin ja lujaa. Kappale, jota yksinkertaisesti vihaan (tai ehkä vain yleisesti riittäisi kappale, josta ei pidä, mutta tätä satun vihaamaan koko sydämestäni kokonaisuudessaan!)
Eli kappale on Happoradio - Che Guevera. En edes linkitä. Tän kappaleen tuskaa en jaa, piste. Youtube is your friend tai ehkä the most horrible enemy, mene ja tiedä sieltä löytyy!
Eli kappale on Happoradio - Che Guevera. En edes linkitä. Tän kappaleen tuskaa en jaa, piste. Youtube is your friend tai ehkä the most horrible enemy, mene ja tiedä sieltä löytyy!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Day 01 - Your Favorite Song
30 days of music challenge. Kokeilen uudestaan, jos vaikka ei alkaisikaan vituttamaan! Yksinkertaisesti on vaikea valita omaa lempparia, se on vaikeaa, mutta tätä on tullut syksyn aikana kuunneltua syntisen paljon. Eli syksyn ehdoton ykkönen.
Sugared
Toisinaan haluisin huutaa äänen käheäksi. Ja koska on ihanaa tuntea itsensä äärettömän onnelliseksi ihan pelkän musiikin tähden, voisin jäädä makaamaan lattialle ehkä ikuisuuksiksi.
lauantai 19. marraskuuta 2011
perjantai 18. marraskuuta 2011
Mr. Brightside
Toisinaan olisi paljon ihanempaa olla olematta näin äärettömän tuuliviiri. En oikein itsekään tiedä pidänkö ennemmin tulesta vai vedestä.
Mutta haluan ennemmin katsoa kuin katua enkä halua enää suojella itseäni julmalta maailmalta. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja välillä uskon olevani paljon vahvempi.
Elämätön elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kaikista asioista haluan kaikkein eniten tuntea eläväni.
Ehkä tältä tuntuu päästä korkeammalle tasolle muihin nähden, päästä lopulta sinuksi itsensä, ajatuksiensa ja elämän kanssa. On turha kantaa katkeruutta elämää kohtaan, ei se yritä mitään muuta kuin opettaa.
Uskon yksinkertaisesti rakastuneeni, elämään.
Mutta haluan ennemmin katsoa kuin katua enkä halua enää suojella itseäni julmalta maailmalta. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja välillä uskon olevani paljon vahvempi.
Elämätön elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kaikista asioista haluan kaikkein eniten tuntea eläväni.
Ehkä tältä tuntuu päästä korkeammalle tasolle muihin nähden, päästä lopulta sinuksi itsensä, ajatuksiensa ja elämän kanssa. On turha kantaa katkeruutta elämää kohtaan, ei se yritä mitään muuta kuin opettaa.
Uskon yksinkertaisesti rakastuneeni, elämään.
torstai 17. marraskuuta 2011
Head Home
Sanonta tieto lisää tuskaa on yllättävän ikäväksi todettu. Toisinaan haluaisin olla vähemmän inhimillinen.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Nukketalo Palaa
Mä en oo ikinä halunnu uskoa sattumiin. Mä en kuitenkaan ole mikään uskonnollinen ihminen, enkä usko liiemmin kohtaloonkaan. Mutta mä haluan uskoa tarkoitukseen (vaikka se on tosi uskonnollinen näkökulma)
Mä uskon, kuinka naiivia se onkaan, siihen että mulla on joku tarkotus. Uskon, että meillä kaikilla on joku tarkotus olla täällä. Toki uskon, että elämisen päätarkotus on elää omaa elämää niin parhaalla tavalla, kun sen itse näkee, mutta mä haluan myös uskoa muuhun. Mä haluan uskoa, johonkin suurempaan (enkä kuitenkaan tarkota, että uskoisin jumalaan mitenkään, yksinkertaisesti en ole uskonnollinen ihminen) eikä sen suuren tarvitse olla oikeasti mitään megalomaanisen suurta. Se yksinkertaisuudessaan voi olla elämisen lisäksi rakastua ja tulla rakastetuksi.
(Mä oon kuitenkin aina kaivannu jotain paljon suurempaa, kun toi. Tosin ehkä sellaisen ihmisen, joka ei yksinkertaisesti ole ikinä uskonut rakkauteen, tarkotus nimenomaan olisikin rakastaa ja tulla rakastetuksi)
Mä en todellakaan halua uskoa, että ihmiskunta olis yks iso sattuma, koska sitten se tarkottas sitä että me oltais vaan yks helvetin iso paska sattuma. Hei me tuhotaan meidän ainoota paikkaa, missä me eletään! Miten maailman viisain (tai niin me ainakin väitetään) olento voi tuhota kylmästi ainoan elintilan ajattelematta ollenkaan sitä ettei tän jälkeen yksinkertaisesti ole muuta!
Mutta niin, en halua olla sattuma (kuka oikeasti haluaisi?) koska mä en halua olla paska sattuma. Toki evoluutioteoria (mihin todellakin uskon, tarinat siitä kuinka nainen veistettiin miehen kylkiluusta, oh please!) kuulostaa melko sattumalta. Voihan tosiaan olla (ja niin varmasti onkin) että isommat aivot lopulta vaikutti hyvin paljon siihen miten siirryimme puista maahan ja aloimme kävellä kahdella jalalla ja luultavimmin tässä tapahtui jonkinsorttinen oravanpyörä, missä kehitys alkoi seurata itseään.
Toisinaan on vaikea uskoa, että kaiken ton kehityksen takana piilis vaan joku vittumainen sattuma. Yksinkertaisesti mä en halua uskoa niin surulliseen kohtaloon! Ehkä mä oon joku hullu, joka haluaa uskoa jokaisen ihmisen hyvyyteen ja ihmisen suurempaan tarkoitukseen.
Toki aivan varmasti monet suuret ja lopulta tärkeät keksinnöt ja ajatukset ovat olleet pelkkiä sattumia, mutta kaikki ei vaan voi olla mennyt niin! Elämä vaan olis sillon yks suuri paskakasa, jossa ei olis mitään järkeä (eikä siinä toisinaan olekaan mitään järkeä, sen takia se onkin niin järjetöntä!)
Toisaalta se, että mulla ja kaikilla muilla olis joku tarkotus, tarkottais myös vähän sitä, että olis joku korkeampi olento jossain tuolla. Mun käsitykseeni ei kuitenkaan ole mahtunut jumalaa tai mitään sellaista korkeaa olentoa, joka lois meille jokaiselle jonkin tarkoituksen. Mä en vaan yksinkertaisesti pysty uskomaan sellaiseen.
Meillä jokaisella on oma mieli, ajatukset ja oma tahto. Me pystytään itse päättämään aivan kaikesta ja meidän tarvitsee itse kantaa seuraamukset omista tekemisistämme. Ehkä tää elämän tarkoituksen etsiminen on lähinnä jotain sellaista mihin voisi tukeutua. Lopulta oon vahvasti uskonut siihen, että ihminen kaipaa jotain suurempaa elämältään (en usko olevani ainoa kunnianhimoinen ihminen)
Mä voisin tulla lopulta siihen tulokseen, ettei kaikissa ihmisissä ole sitä perushyvää ajatusta tai sydäntä, ettei me oikeasti pystytä pelastamaan tätä maailmaa tai meidän kenenkään elämällä ei ole minkäänlaista tarkotusta. Mutta koska mä oon äärimmäisen naiivi ihminen, mä uskon tohon kaikkeen. Mä yksinkertaisesti uskon, että meidän elämän tarkotus olis sitten se rakkaus, mutta mä en halua uskoa siihen suureen harmaaseen paskakasaan, joksi elämää voisi toisinaan kutsua. Se ei saa olla niin ankea.
Ikuinen vedenkestävä optimisti sanoo täällä hei.
Mä uskon, kuinka naiivia se onkaan, siihen että mulla on joku tarkotus. Uskon, että meillä kaikilla on joku tarkotus olla täällä. Toki uskon, että elämisen päätarkotus on elää omaa elämää niin parhaalla tavalla, kun sen itse näkee, mutta mä haluan myös uskoa muuhun. Mä haluan uskoa, johonkin suurempaan (enkä kuitenkaan tarkota, että uskoisin jumalaan mitenkään, yksinkertaisesti en ole uskonnollinen ihminen) eikä sen suuren tarvitse olla oikeasti mitään megalomaanisen suurta. Se yksinkertaisuudessaan voi olla elämisen lisäksi rakastua ja tulla rakastetuksi.
(Mä oon kuitenkin aina kaivannu jotain paljon suurempaa, kun toi. Tosin ehkä sellaisen ihmisen, joka ei yksinkertaisesti ole ikinä uskonut rakkauteen, tarkotus nimenomaan olisikin rakastaa ja tulla rakastetuksi)
Mä en todellakaan halua uskoa, että ihmiskunta olis yks iso sattuma, koska sitten se tarkottas sitä että me oltais vaan yks helvetin iso paska sattuma. Hei me tuhotaan meidän ainoota paikkaa, missä me eletään! Miten maailman viisain (tai niin me ainakin väitetään) olento voi tuhota kylmästi ainoan elintilan ajattelematta ollenkaan sitä ettei tän jälkeen yksinkertaisesti ole muuta!
Mutta niin, en halua olla sattuma (kuka oikeasti haluaisi?) koska mä en halua olla paska sattuma. Toki evoluutioteoria (mihin todellakin uskon, tarinat siitä kuinka nainen veistettiin miehen kylkiluusta, oh please!) kuulostaa melko sattumalta. Voihan tosiaan olla (ja niin varmasti onkin) että isommat aivot lopulta vaikutti hyvin paljon siihen miten siirryimme puista maahan ja aloimme kävellä kahdella jalalla ja luultavimmin tässä tapahtui jonkinsorttinen oravanpyörä, missä kehitys alkoi seurata itseään.
Toisinaan on vaikea uskoa, että kaiken ton kehityksen takana piilis vaan joku vittumainen sattuma. Yksinkertaisesti mä en halua uskoa niin surulliseen kohtaloon! Ehkä mä oon joku hullu, joka haluaa uskoa jokaisen ihmisen hyvyyteen ja ihmisen suurempaan tarkoitukseen.
Toki aivan varmasti monet suuret ja lopulta tärkeät keksinnöt ja ajatukset ovat olleet pelkkiä sattumia, mutta kaikki ei vaan voi olla mennyt niin! Elämä vaan olis sillon yks suuri paskakasa, jossa ei olis mitään järkeä (eikä siinä toisinaan olekaan mitään järkeä, sen takia se onkin niin järjetöntä!)
Toisaalta se, että mulla ja kaikilla muilla olis joku tarkotus, tarkottais myös vähän sitä, että olis joku korkeampi olento jossain tuolla. Mun käsitykseeni ei kuitenkaan ole mahtunut jumalaa tai mitään sellaista korkeaa olentoa, joka lois meille jokaiselle jonkin tarkoituksen. Mä en vaan yksinkertaisesti pysty uskomaan sellaiseen.
Meillä jokaisella on oma mieli, ajatukset ja oma tahto. Me pystytään itse päättämään aivan kaikesta ja meidän tarvitsee itse kantaa seuraamukset omista tekemisistämme. Ehkä tää elämän tarkoituksen etsiminen on lähinnä jotain sellaista mihin voisi tukeutua. Lopulta oon vahvasti uskonut siihen, että ihminen kaipaa jotain suurempaa elämältään (en usko olevani ainoa kunnianhimoinen ihminen)
Mä voisin tulla lopulta siihen tulokseen, ettei kaikissa ihmisissä ole sitä perushyvää ajatusta tai sydäntä, ettei me oikeasti pystytä pelastamaan tätä maailmaa tai meidän kenenkään elämällä ei ole minkäänlaista tarkotusta. Mutta koska mä oon äärimmäisen naiivi ihminen, mä uskon tohon kaikkeen. Mä yksinkertaisesti uskon, että meidän elämän tarkotus olis sitten se rakkaus, mutta mä en halua uskoa siihen suureen harmaaseen paskakasaan, joksi elämää voisi toisinaan kutsua. Se ei saa olla niin ankea.
Ikuinen vedenkestävä optimisti sanoo täällä hei.
Islands
Joskus elämältä kaivataan pullollista punaviintä ja kuohuviintä. Ja joskus elämää suurempi juttu on elämää suurempi ja tärkeämpi lista!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
lauantai 12. marraskuuta 2011
Summersong
Ihmiseksi, joka ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan muutamaa tuntia pidemmälle, olen harkinnut meneväni kesällä harjoitteluun Tansaniaan ja kolmantena vuotenani vaihtoon Unkariin, Espanjaan tai Puolaan.
Se siitä, en minä oikeasti osaa suunnitella tulevaisuuttani.
Se siitä, en minä oikeasti osaa suunnitella tulevaisuuttani.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
I Want the World to Stop
Ja toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi hymyillä niin leveästi että poskiin sattuu.
Ja ehkä toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi rauhassa maata lattialla kuunnella Belle and Sebastiania ja todeta unien olevan joskus käsittämättömiä.
Ja ehkä toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi rauhassa maata lattialla kuunnella Belle and Sebastiania ja todeta unien olevan joskus käsittämättömiä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Ydin
Minulla on äärettömän kova ikävä vähän kaikkea.
Maailman kaipuu kasvaa päivä päivältä, toisinaan haluaisin osata lentää.
Maailman kaipuu kasvaa päivä päivältä, toisinaan haluaisin osata lentää.
perjantai 4. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
The Wicked and the Blind
Ja toisinaan totuuden kuuleminen kuulostaa niin helvetin rumalta. Toisinaan valehteleminen toisille olisi maailman ihaninta ja helpointa ja ihaninta.
Eikä pakeneminen kauas, kauas ja kauas olisi kovinkaan viisasta pitkällä tähtäimellä, sillä ehkä kenties väkisinkin seuraisin itseäni sinne kauas tuntemattomaan.
Niinpä kohtaan ensi viikon nöyränä ja yritän päästä tästä helvetillisestä ylpeydestä eroon.
Eikä pakeneminen kauas, kauas ja kauas olisi kovinkaan viisasta pitkällä tähtäimellä, sillä ehkä kenties väkisinkin seuraisin itseäni sinne kauas tuntemattomaan.
Niinpä kohtaan ensi viikon nöyränä ja yritän päästä tästä helvetillisestä ylpeydestä eroon.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)