You Already Know

Asuin täällä vuoden ja yhdeksän kuukautta. Se tekee kuusisataakolmekymmentäyhdeksän päivää.

Ja vaikka noista kuudestasadastakolmestakymmenestäyhdeksästä päivästä noin kaksisataaneljäkymmentäviisi päivää oli enemmän tai vähemmän paskoja, tuntuu hiukan hassulta lähteä täältä.

Sillä pystyin kutsumaan tätä heti kodiksi. Olen hymyillyt täällä, nauranut, ollut onnellinen, pystynyt itkemään ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja tuntenut itseni tänne kuuluvaksi.

Nostalgisuus on täysin typerää. Ja vaikka kuinka haluan jättää ne kaikki muistot juuri näiden seinien sisälle, taidan kantaa ne mukanani.

Born to Lose

Säälin sitä onnetonta, joka muuttaa Viksbergin alkuun. Sattuu muuttamaan juuri tähän asuntoon, haistaa käytävillä vanhan viinan, näkee miehen käytävässä pitkissä kalsareissa, kärsii naapurin erittäin paskasta musiikkimausta (joka ilmeisimmin on jäänyt ysärin sille huonommalle puolelle) ja joutuu kärsimään juoppohullun naapurin blues villityksestä.

Onnittelut, sille onettomalle, joka tähän minun jälkeeni muuttaa.

Is This Love

Note to myself: Muutto on perseestä. Silloin on ihan sallittua juoda viiniä siinä lomassa, lahjoittaa kasan vaatteita ja lehtiä pois sekä haaveilla kesän reissusta jonnekin aurinkoon ja lämpimään.

Over And Over Again (Lost And Found)

Rakastan aurinkoa ja lämpöä ja mennyttä Maailma kylässä viikonloppua. Eikä yhtään haittaa, vaikka joudun olemaan kaksi viikkoa putkeen töissä, sillä pääsen pakkaamaan ja muuttamaan ja hengittämään Helsingin sykettä.

Näin Minä Vihellän Matkallani

Toisinaan onni on juuri sitä, kun tajuaa koko ajan olevan vain itseä varten ja kun vihdoin huomaa kesän oikeasti olevan jo täällä.

Rakastan tätä, omaa vapautta, onnea, pääsyä pois kaupungista minne en mitenkään mahdu, kuulu.

Ja ehkä nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessä nauran ja kuljen kepeästi matkallani viheltäen.

 

Ain't That the Truth

Vaikka nurmikko on tänään äärettömän vihreä ja tuoksuu sateen jälkeen täydelliseltä, en siltikään halua muuta kuin muuttaa täältä pois.

Sillä kaupunki ei ole enää minun. Täällä ei ole enää kotia ja haluan hengittää oikean kaupungin sykettä.

Turkistarhaton Suomi

Nyt on lähtenyt käyntiin ehkä ensimmäinen kansalaisaloite, joka voi saavuttaa niin monta nimeä, että se pääsee ihan eduskuntaan asti käsiteltäväksi ja joka otetaan eduskunnassa vakavasti. Nimiä aloitteeseen tarvitaan 50 000, mutta tarkoituksena on kerätä tätä määrää enemmän.

Kyseessä siis on neljän järjestön, Animalian, Luonto-Liiton, Oikeutta eläimille ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n alulle luotsaama Turkistarhaton Suomi.

Aloite ei ole vain järjestöjen vaan oikeasti koskee koko kansaa. Sen tähden onkin äärimmäisen tärkeää, että jokainen joka kokee turkistarhauksen epäeettiseksi tai edes haluaisi tiukentaa jo olemassa olevaa eläinsuojelulakia ja muuttaa laissa 22 §, allekirjoittaisi aloitteen, kertoisi siitä tutuilleen, perheelleen ja ystävilleen.

Tällä hetkellä Suomessa on alle tuhat turkistarhaa, jotka työllistävät suoraan noin kuudesta seitsemään tuhanteen ihmistä. Välillisesti turkistarhaus työllistää noin kymmentä tuhatta ihmistä, joista osa hankitaan suoraan ulkomailta halvemman työvoiman toivossa. Noin 40 prosenttia turkistarhaajista saavat elantonsa pääsääntöisesti turkistarhauksilla ja lopuilla 70 prosentilla turkistarhaajista on rinnalla toinen elinkeino.

Turkistarhaukset työllistävät Suomen viidestä miljardista vain pienen murto-osan. Aloitteen tarkoituksena ei ole jättää tarhaajia kuin nallea kalliolle. Aloitteella pyritään kieltää turkistarhaus ja saada ne lopetettua siirtymäajassa vuoteen 2025 mennessä. On valtion ja kansan tehtävä kannustaa tarhaajia luopumaan elinkeinostaan ja siirtymään mahdollisesti kokonaan toiseen elinkeinoon tai vaihtoehtoisesti siirtymään varhaiseläkkeelle tai eläkkeelle. Turkistarhaajat ovat ikärakenteeltaan vanhahkoa, jolloin eläköityminen olisi tarhaajien kohdalla todennäköisintä. Tällöin valtion tuki on äärimmäisen tärkeää, jotta tarhaajat eivät tuntisi jäävän tässä asiassa yksin. 

Turkistarhaus on elinkeinona melko nuorta. Aktiivisesti turkistarhausta on harrastettu alle sata vuotta ja tarhattujen eläinten kantaa on täydennetty pitkään luonnosta. Tämän tähden turkistarhausten eläimet eivät ole domestikoituneet, jolloin eläimillä esiintyy lajeille epänormaaleja käytöshäiriöitä.

Jos turkistarhaus tulisi kielletyksi Suomessa, vastaavaa kieltoa tuskin tulisi ehdotetuksi muille tuotantoeläimille, sillä siat ja lehmät ovat domestikoituneet niin hyvin, ettei samanlaisia käytöshäiriöitä näillä eläimillä esiinny. Kukaan ei olisi valmis pukeutumaan koiraan, mutta koiran domestikoitumisen vuoksi, se pärjäisi paljon paremmin pienessä virikkeettömässä häkissä eikä käytöshäiriöt olisi koirien keskuudessa niin suuri ongelma kuin mitä se tällä hetkellä on villien kettujen keskuudessa tarhauksissa. Joten, emme näe koirista tehtyjä turkiksia eettisinä, miksi siis ketut olisivat eri asia?

Ympäristölle turkistarhat ovat haitallisia. Siinä missä maatalous tuottaa paljon vesistöjä rehevöittäviä typpeä ja fosforia, turkistarhauksilla on samoja päästöjä. Toki vesistöjen kunnostamisessa turkistarhat ovat aktiivisesti mukana, sillä roskakalojen kalastuksessa kalat viedään tarhoille minkkien ruoaksi. Mutta asia on oravanpyörä; typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä, roskakalat lisääntyvät, roskakaloja kalastetaan, ei keksitä niille parempaa käyttöä, joten syötetään minkeille. Jos tarhaukset kiellettäisiin, olisi ainakin yksi rehevöittävä tekijä vähemmän. 

Jos kansanaloitteella saadaan haluttu lopputulos, ei se tule auttamaan tällä hetkellä olevia tarhattuja eläimiä. Niistä eläimistä, jotka nyt ovat tarhattuja, tulevat tarhattuina pysymään ja niistä tullaan tekemään turkkeja. Laki tulisi kuitenkin auttamaan niitä eläimiä, jotka tulevaisuudessa joutuisivat tarhatuiksi.

Kerrottakoon, että itse jyrkästi kiellän turkistarhauksiin tehdyt iskut. Tarhatut eläimet eivät kuulu luontoon, sillä ne eivät selviydy luonnossa ja pahimmassa tapauksessa vahingoittavat biodiversiteettiämme. Aktivistit, jotka ovat vapauttaneet minkkejä tarhauksilta, ovat käyttäytyneet täysin ajattelemattomasti, eivätkä ole miettineet tekojensa vakavia seurauksia.

Paremman tuloksen tässä asiassa saadaan keskustelemalla, sillä lopulta ihminen on kuin peili; jos toinen hyökkää, hyökkää vastapuolikin. 

(Ja vielä sanottakoon, etten ole tekaissut faktoja päästäni. Apuna on ollut tämä Animalian tietopaketti ja MTT:n julkaisu.)

Mary is Mary

Sanoin joskus helvetin ennemmin jäätyvän, kun sen ihmeen tapahtuvan, että muuttaisin Helsinkiin.

Helvetti ei jäätynyt, ihmeitä ei tapahtunut (kovin kummoisia ainakaan) ja muutan Helsinkiin.

Hot as Day

Eikä sen jälkeen oikeastaan voi välittää väsymyksestä ja istumisesta lähijunassa Helsingistä Riihimäelle, kun sarjalippu oli halvempi kuin yleensä, hymyilytti niin hemmetisti ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin väsytti oikeasti ilman mitään Mother's little helpereitä.

Ja Riihimäen kaduilla tuoksui aivan varmasti tuoreet mansikat ja aurinko paistoi, ei voinut oikeastaan hymyillä muuta kuin leveästi.

Holy Holy

Eikä aina ehkä tarvitse herätä ennen päivän puolta, koska on koko päivä aikaa istua auringossa ja nauttia oikeasti keväästä. R-a-k-a-s-t-a-n !

 

Strairway to Heaven

Ja ehkä on äärettömän ihanaa juhlia Kalliossa ja ratsastaa hymyillä läpi illan.

The Skin of My Yellow Country Teeth

18.2.2012

Olen täällä onnellinen. Mutta lupaan löytää onnen myös sitten Suomessa. 

Fluke

Ja ehkä täytyy kärsiä unettomuudesta, nauraa ehkä maailman paskimmille vitseille ja ehkä samalla herättää naapurit.

"Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla?
Ne joko tarraavat kiinni, juoksevat pakoon tai eivät ole sopivat haaroista."

Sleep the Clock Around

Rakastan niitä hetkiä, kun huomaa rakastuvansa musiikkiin uudestaan ja uudestaan. Ja jos rakkaus on oikeasti tätä, niin miksei.

 

Grass

Ehkä toisinaan unelmoin maailmasta, missä voi suunnitella reiliä ja matkoja ja kaikkea ihanaa.

Siinä utopiassa ei myöskään tunneta kirjallisuuden jättämää aukkoa rinnassa tai lukemisen jälkeistä depressiota.

Crown of Love

Rakastan John Greenen kirjaa The Fault in Our Stars.

Myth

Kirjallisuuden pyhä kolminaisuuteni on Antonella Gambotto-Burke, Itsemurhamuistelmat; Jenny Downham, Ennen kuin kuolen ja Mathias Malzieu, Sydämen mekaniikka.

Ja juuri niistä sivuista ymmärsin vihdoin elämän tarkoituksen.

Yksinkertaisuudessaan se on elää.

Ja minä elän, hengitän, tunnen.

Walk in the Park

Elämän vakio on mustelmia polvissa. Eikä koskaan saisi onnitella vain puolella sydämellä, varsinkaan silloin kun oikeasti voisi antaa koko sydämen.

Niinpä pidän mustelmat polvissa (sillä ne kertovat vain elämästä) ja annan koko sydämeni.

Envelope

Pieni kestävän kehityksen opiskelija on aina täydellinen. Keke ei tee ikinä virheitä ja kekellä on aina oikeus ojentaa toisia huomauttamalla ”Mutta eihän toi oo yhtään kekeä”. Keke saa ojentaa toisia kekejä, naapureita, sukulaisia ja ventovieraita.

Ekologisista elämäntavoistaan tunnettu keke on luonnonläheinen ja tunnistaa luonnosta kaikki kasvit ja eläimet. Keke hyväksyy ja rakastaa kaikkia luonnon eläimiä, paitsi ötököitä, koska hyi ötökät ovat ällöttäviä ja rumia. Ne voisi oikeastaan poistaa kokonaan biodiversiteetistä, sillä ei niillä oikeastaan mitään tee.

Liha on syntistä ja pahaa, eikä siihen tule kajota. Paitsi tietenkin kalaan, sillä eihän kala ole lihaa, kalalla on juuret, joten sen voi ihan hyvällä omallatunnolla syödä. Muutenkin keke on ryhtynyt kasvissyöjäksi juuri ekologisista syistä. Se joka sanoo syyksi eettiset syyt, on yksinkertaisesti typerä. Kana, joka on elänyt luonnonmukaisesti, on elänyt hienon elämän, joten eihän se kärsi tapettaessa!

Avarakatseinen keke suhtautuu kaikkiin tasa-arvoisesti ja kunnioittaa jokaisen mielipidettä. Paitsi tietenkin niiden, jotka yksinkertaisesti ovat väärässä eli kaikki persut ja kokoomuslaiset voisi ampua kuuhun, ihan tyhmiä ihmisiä.

Keke näyttää aina hipiltä tai ainakin kuuluisi näyttää. Muutoin on vaikea tunnistaa heimoon kuuluvat. Rastat ovat aina level up ja rastat kertovat aina hippeydestä, sillä jokaisen keken kuuluisi olla hippi. Kenenkään ei tarvitse oikeasti tietää, että alkuperäiseen hippiaatteeseen kuuluivat suvaitsevaisuus, pasifismi, vapaa rakkaus ja sotiminen konservatiivisia arvoja vastaan eikä luonto tai eläinten oikeudet liittyneet niihin alkujaan lainkaan.

Pieni keke on ottamassa toisen silmästä hirren, huomaamatta lainkaan isoa juurikkoa omissa silmissään.

Time For Tea

Toisinaan on pakko katsoa kuvia menneistä, kuunneltava musiikkia kaukaisuudesta, muistettava miten silloin hengitti, yritettävä muistaa ne kaikki tuoksut, hymyt ja äänet.

On pakko yrittää muistaa. On pakko muistella, sillä lopulta on pakko todistella eläneensä juuri ne hetket, muistettava ne ihmiset ja ennen kaikkea muistettava itsensä.

Abducted

Ja rakastan niitä hetkiä, kun rakastaa musiikkia ehkä liikaakin ja voi maata sängyssä kattoa katsellen ja löytää sieltä ihan varmasti sydämen. Rakastan Cultsia.

 

Bad Things

Ja ehkä mökki on kaikkein parasta elämässä, kun voi saunoa ja uida ja saunoa ja uida. Eikä silloin ole huolia mistään, koskaan ikinä.

Go Outside

Rakastan ylikaiken niitä hetkiä, kun musiikki pelastaa ja aurinko paistaa parvekkeelle.

Doe Deer

Ja ne hetket on aina rakkaita, kun makaa sängyssä kuuta katsellen, unta etsien. Eikä silloin voi oikeasti olla muuta kuin on, ei niistä hetkistä voi muuta kuin pitää.

A Pile of Tires

On pakko elää omassa utopiassaan, sillä muuten elämä olisi liian harmaata ja kylmää ja karua.

Eikä aina voi olla se lämmin ihminen, sillä toisinaan asteet laskevat lähelle absoluuttista nollapistettä.

Mutta yritän.

Yritän hymyillä kaikille ja kai jonain päivänä pystyn myös hymyilemään ja sanomaan samalla "Hei, mitä sulle kuuluu?"

Elohopeaa

Se hetki, kun kuu on maailman kirkkain. Tajuaa hyväksyvänsä lempeytensä (surunsa, elämänsä, maailman) ja kävelevänsä notkuvin pitkin askelin kotiin.

Eikä toisinaan tarvita muuta, kuin juuri se, kun voi vihdoin hyvästellä oman nimensä, ottaen sen uudestaa rakkaasti vastaan.

Ja ehkä toisinaan juuri kuu pistää tajuamaan elämän tärkeyden. Lopulta kuu ei näkyisi ilman aurinkoa.

Tulivuoria

Siinä missä tuuli vie mustat kyyneleet, haluaisin olla puu, jotain oikeaa ja suurta.

Barikavilyn Asemalla

Toisinaan haluan jättää jälkeni sementtiin. Ja toisinaan täytyy tanssia vain itseään varten, kuolla tanssiessa, jättää tämä elämä taakse ja syntyä uudelleen.

Sillä ehkä ei ole juuri muuta, kuin se hetki itsensä kanssa ja se kuinka tuntee rytmin kulkevan kehon läpi.