Loving Strangers

Luulin ikävöiväni Forssaa, kun oikeasti ikävöin niitä ihmisiä. Mielettömästi.

 

About Your Funeral

Kahden päivän urakka hinnoitella vaatteita kirpputorille, on vihdoin ohitse! Kun on hinnoitellut yli 120 vaatetta, laukkua ja kenkää, voi hiljalleen jo toivoa, että jotkut ne sieltä ostavat!

Materiaaliähky on saanut hiukan helpotusta, mutta helpottaisi vielä enemmän, jos niitä vaatteita ei tarvitsisi katsella enää ikinä.

Satan Said Dance

Isäni teki riemukkaan voitontanssin ja sen jälkeen puheen, kun huomasi nenäkoruni kadonneen nenänpielestä.

Onhan se mukava, että harmitusta ei ollut havaittavissa, mutta hiukan vittuilevana sitä kyllä pidin.

Kotopuolessa on toisinaan ihan kiva käydä. Varsinkin sillon, kun tajuan etten asu enää täällä.

Mr. Amateur

Helsinkiin on saapunut lumi. Nyt ei tarvitse olla katkera siitä, että lunta on kaikkialla muualla paitsi täällä.

Viiman kunniaksi päätin siis juoda chai-teetä ja tehdä ruokaa. Midlake sopii siihen taustalle oikein mainiosti.

Soittolista

Syksyn soittolista sateisille päiville, kun heittää villapaidan päälle ja peloistaan huolimatta uskaltaa polttaa paria kynttilää.

Midlake - Roscoe
Bat for Lashes - Daniel
Dillon - Thirteen Thirtyfive
The Tallest Man on Earth - The Dreamer
Fleet Foxes -  Mykonos
Mogwai - Take Me Somewhere Nice
Sóley - Pretty Face
This Will Destroy You - The World is Our ____
Angus and Julia Stone - Big Jet Plane
Of Monsters and Men - Love Love Love
First Aid Kit - Universal Soldier

Piledriver Waltz

A Violent Yet Flammable World

Aamut alkavat turhan usein usealla kupilla kahvia. Kiroan sitä vuoden takaista, kun tajusin herääväni vasta kupilliseen kahvia, nyt se on kasvanut kahteen kuppiin.

Mihin katosi se uho, kun ihan periaatteesta mainostin kahvin paheellisuutta ja pahuutta? Puhumattakaan siitä vahingonilosta, kuinka kallista kahvi on (nyt sitä kalliutta lähinnä surkutellaan ja kirotaan syvimpään helvettiin yhden ässä marketin tuotemerkin pahanmakuinen halppiskahvi...)

Oikeasti kahvista pitäisi osata pysytellä kaukana. Älkää siis sortuko sen paheellisuuteen.

Jos sitä nyt kuitenkin jatkaisi toisen kahvikupillisen juomista ja haaveilla Helsingin keskuspuistosta. 

Dark Dreams

Siinä missä post rock on ehdoton syksyn varuste, niin on myös villapaidat ja tee.

Takana on edottoman ihana viikonloppu, sillä keikkoja elämässä ei voi olla liikaa (joten Lost in Music festarit - toteutukaa myös ensi vuonna!) ja seura oli ehdottoman parasta.

Ja Tampere on kaunis. Voisin kuvitella asuvani siellä, jos pikkukaupunkilainen tuntee elon Helsingissä täysin vieraaksi joskus tulevaisuudessa. 

Love Love Love

Tässä tulee eeppisen minireilin ja road tripin synty ja kulku ja vähän kaikki siltä väliltä! Tapansa mukaan erittäin myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan (tai niin ainakin sanotaan).

Ensiksi suunnitelmissa oli utopistinen reilaus ympäri Eurooppaa, joko Ruotsin kautta Hollantiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin (ja taisi siellä olla oikeastaan Italia, Kreikka ja koko hemmetin Eurooppa!) Sitten Itä-Euroopan huokeus houkutteli ja suunnitelma muuttui Baltiasta reissaten Tsekit, Unkarit, Albaniat ja Romaniat.

Mutta se tosiaan oli täysin utopista unelmaa, joka kaatui täydellisen näyttävästi rahattomuuteen (mutta saa sitä tyttö unelmoida!)

Lopulta tyydyin ihan pelkkään muutaman päivän lomaan ihan minne vain. Sitten se muutama päivä venyikin reiluun kahteen viikkoon, kun suunnitelmiin tuli, että palaisimme autolla Suomeen. Niinpä silloin lyötiin lukkoon suunnitelma Puola-Unkari-Slovakia-Slovenia-Kroatia.

Mutta ehkä olisi pitänyt tajuta, ettei niillä suunnitelmilla ole aikomuksenakaan toteutua (sillä liikkeellä oli kaksi täysin tuuliviiriä). Niinpä lopulta lento Budapestiin, yöpymistä siellä kolme yötä (ja kuitenkin yövyimme neljä), Bratislava muuttui Prahaksi ja Ljubljana Céske Budojeviceksi.

Budapestissa yövyimme boheemissa hippikommuunissa, jonka pitäjä lausui mahtipontisesti "If you smoke, anything at all, do it in the balcony. Please" ja matkaseuralaiselta taisi jäädä tämä hieno yksityiskohta kuulematta (kuten myös, se ettei jääkaappiin ollut tarkoitus laittaa kenkiä, ei vaikka siinä kenkien kuvia olikin).

Kun olimme pari päivää talsineet pelkässä Pestissä, saimme kuin saimmekin suunnattua itsemme kohti Budaa (siellä rakastuin niihin katuihin, ilmapiiriin, lämpöön, nauruun ja hymyihin) ja sitten suunnattiin kohti Prahaa. Praha oli edelleen yhtä ihana ja turisteja oli valittavasti enemmän kuin aikaisemmin.

Hostelli Prahassa oli sisustettu pelkästään Ikealla. Yhteisiä tiloja kuvattiin, joten fiilis toisinaan oli melko isoveli valvoo. Mutta siitä pääsi eroon, kun pakeni oman huoneen syövereihin, jossa saksalaiset tytöt ottivat hermoille. On se oikeasti kumma, miten hameväki suhtautuu jokaiseen naiseen vihollisena, varsinkin silloin kun tähtäimessä on mies.

Prahassa oli jälleen kerran huokeaa ja ruoka oli äärimmäisen ihanaa! Koko reissu melkein meni ruokaillessa, sillä matkaseuralaisen kanssa arvostelimme jokaisen annoksen, laitoimme ne parhausjärjestykseen ja omalla kohdallani metsästin pelkästään täydellistä jälkiruokaa (ja liian monet jälkiruoat jäi pettymykseksi, sillä pidin enemmän aina omista tekeleistäni, egoistin vikaa?) Prahassa löytyi aivan äärettömän ihana kasvisrafla, jonne eksyimme peräti kahdesti. Toisella kerralla vain jälkiruoille.

Prahasta junailimme itsemme Céske Budojeviceen, jossa söimme elämäni parhaimman struudelin. Ja oi voi, sieltä sai myös ihan oikeaa pullaa!

Reissun reilaus siis päättyi ja tämän jälkeen roadtrip alkoi, hui!

Caravane

Niihin päiviin on vaikea tottua, kun ikävöi kaikkia. Toisinaan on vaikea tottua siihen, että se ikävä pakahduttaa ja tekee surulliseksi.

Ja vaikka kuinka elän materiaaliänky-kauttani, haluaisin joululahjaksi ainakin kaksi tavaraa: ne ovat John Greenin Fault in Our Starsin ja Mathieu Malzieun Sydämen mekaniikka.

Muuta en kaipaa. Kaipaan niitä hetkiä noiden kirjojen parissa ja sitä tunnetta, kuinka hengitti niitä, eli niissä ja rakasti niitä. 

Irene

Koska elämässä kaikki "Ei ikinä" tai "Ei enää koskaan" lausumat tuntuvat rajoittavan liikaa elämää ja tuntuvat liiaksi kielloilta (ja täten alkavat kuulostamaan hyviltä), olen katsonut kuvia sinisistä hiuksista ja miettinyt miltä rastat näyttäisivät päässäni.

Syytän tätä kuvaa ja tätä sivustoa. Mutta onneksi pidän järkeni mukana, ei on ei.

 

Take Care

Kun näkee unta Forssasta ja sinne palaamisesta, voi todeta sen olevan jonkinlainen painajainen. Samalla voi todeta sen unen pilanneen oikeastaan koko päivän.

Sillä toisinaan ikävöin niitä ihmisiä, niitä hymyjä ja sitä miten tunsin itseni siellä vapaaksi ja onnelliseksi.

Ikävöin menneitä talvia, syksyjä, kesiä ja keväitä. Pelkään unohtavani.

Olsen Olsen

Elämäni suurin nipotuksen aihe on, kylpyhuoneen oven jättäminen auki suihkun jälkeen, energiajäte. Eli varoitus jo alkumetreillä, luvassa pieni saarna miksi kannustan energiajätteen keräämiseen.

Energiajäte jakaa mielipiteitä. Sitä ei haluta kerätä, koska polttamisessa syntyy hiilidioksisipäästöjä, joten pienemmäksi pahaksi jäisi siis sen jättäminen pois kierrätyksestä, sillä hiilidioksidi edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Mutta jaksan silti liputtaa energiajätteen puolesta!

Energiajätteen kerääminen vähentää kaatopaikalle tuotavien jätteiden loppusijoitusta. Vuoteen 2016 mennessä yhdyskuntajätteen loppusijoitusta vähennetään eli tavoitteena olisi kierrättää yhdyskuntajätteestä 50 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että jätteiden syntyä täytyy ehkäistä entistä enemmän, kierrätettävyyteen täytyy panostaa enemmän ja polttolaitoksia täytyy lisätä enemmän. Tämän tavoitteen tukena on tietenkin viisiportainen jätehierarkia (jätteiden synnyn ehkäisy, tuotteen uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen energiana ja loppusijoitus).

Koska energiajätettä on melko vaikea kierrättää, johtuen muovien erilaisista koostumuksista ja muoviseoksista, jää yhdeksi vaihtoehdoksi sen polttaminen. Tietenkin ihanteellisinta olisi ehkäistä muovijätteen syntyä, puhumattakaan jo mainitsemastani kierrätyksestä, mutta muovi on (vielä) kaikkein hankalin jäte kierrättää epäpuhtauksien ja muoviseosten tähden.

Energiajätteen keräämisessä on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin jo raha. Sekajäte maksaa kiinteistölle paljon enemmän kuin energiajätteen kerääminen. Seuraavissa laskelmissa käytän HSY:n hinnoittelua, sillä suurimmalla todennäköisyydellä helsinkiläisessä kiinteistössä toimii HSY.

Otetaan vaikka esimerkiksi oma talonyhtiöni. Meillä on yksi energiajäteastia ja kaksi sekajäteastiaa. En tiedä kuinka usein sekajäteastiat tyhjennetään, mutta kuvitellaan sen tapahtuvan kerran viikossa (täällä on kuitenkin melko paljon jätteen tuottajia). Tyhjennys maksaa kahdelle astialle kerran viikossa 9,01 euroa. Se tekee kuukaudessa 36,04 euroa. Vastaava summa yhdelle energiajäteastialle viikossa on 6,15 euroa ja kuukaudessa se tulee tekemään 24,60 euroa. Eli vuodessa sekajäte maksaa kerrostalokiinteistölle 432,48 euroa, kun energiajäte 295,20 euroa. Eli panostamalla energiajätteen keräämiseen, tulisi kiinteistölle huomattavia säästöjä. Lisäämällä toisen energiajäteastian (ja jättämällä vaikka yhden sekajäteastian pois) summa pienenee viikossa 5,65 euroon.

Kaikkia tietenkään raha ei jaksa hetkauttaa niiden suurien hiilidioksidipäästöjen rinnalla. Mutta muovin katoaminen on pitkä prosessi. Muovipussin maatuminen luonnossa (tarkemmin vedessä) kestää kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen ja muovipullon jo ruhtinaalliset 450 vuotta. Maalla muovin maatumisaika ei merkittävästi muutu paljon pienemmäksi.

Jo tuon tähden muovin polttaminen on järkevämpää, kuin odottaa sen maatumista. Energiajätteestä saatu energia pienentää edes hiukan muualta tuotujen fossiilisten polttoaineiden määrää. Samalla energiajäte vähentää luonnonvarojen käyttöä, kun jätteiden loppusijoituspaikkoja ei tarvitse kasvattaa entisestään. Energiajätteen polttamisesta syntyy hiilidioksidipäästöjä, mutta niin syntyy fossiilisten energiapolttoaineiden käytössäkin. Ja jokainen tietää, että maaperä on ehtyvä luonnonvara. Jos jätteiden syntyä ei ehkäistä, niiden polttoa ei kannusteta, huomaamme pian (kirjaimellisesti) elävämme omissa paskoissamme.

Energiajätteen poltto tuottaa kuitenkin vähemmän hiilidioksidipäästöjä, mitä vaikka kivihiilen polttamisessa. Hiilidioksidipäästöjä tulee, sitä on vaikea vähentää, mutta ainakin voisi mieluummin valita kahdesta pahasta, sen vähemmän pahan. Energiajätettä yleensä poltetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, jossa tuotetaan sekä sähköä että lämpöä. Tällöin prosessissa syntyvää lämpöä ei esimerkiksi päästetä meriin, vaan hyödynnetään kaukolämpönä meidän kotiemme lämmittämisessä. Kaukolämmön hiilidioksidipäästöt ovat 410 000 tonnia pienemmät kuin kivihiililaitosten. 

Mieluummin siis jaottelen kotonani energiajätteen sekajätteestä. Valitsen tässä elämässä kahdesta pahasta sen vähemmän pahan.

Ja hyödynsin tässä saarnassani HSY:tä, Ympäristöministeriötä, Plastic Garbage Project -hanketta ja Tekesiä. 

Killed the Lord, Left for the New World

Otin kalenterin jälleen käyttööni, sillä järjestys oli kadonnut elämästäni. Nyt tiedän tehtävieni palautuspäivät ja tulevat tentit.

Kun koulutöihin täytyy tarkistaa miten lähteet merkittiinkään, voi todeta kunnollisesta koulutyöstä olevan jo hiukan aikaa. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten mikäs siinä dioja selaillessa.

Opinnäytetyöstressi ehkä kasvaa päivä päivältä, varsinkin, kun jo valitsee vapaastivalittavia kursseja. Olisihan se hienoa valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa neljän sijasta.

Tällä hetkellä koulu on vallannut ajatukseni.

The World Is Our ____

Siinä missä on toisinaan vaikea erottaa uneksivansa vai olevansa hereillä, on vaikea myös hyväksyä menneisyys.

Se mitä ei voi muuttaa täytyy hyväksyä. Ja vaikka toisinaan ikävöin mielettömästi ja elän haaveissa, olen hyväksynyt ja päässyt eteenpäin. Vaikka toisinaan haaveilen niistä hetkistä, kun sai hymyillä äärettömän paljon ja sai kokea pienen palan onnellisuutta, olen onnellinen silti.

Toisinaan on vaikea hyväksyä sitä, että tässäkin hetkessä on oikeus olla onnellinen. Annoin anteeksi muille ja ehkä vihdoin osasin antaa anteeksi myös itselleni. Haaveilen vähemmän, mutta elän enemmän.

Haluan yhä vähemmän lähteä pois ja pidän ajatuksesta, että jään. Lähteminen kiehtoo silti, mutta en silti toteuta sitä.

Luultavasti saan aikaan jotain suurta. Haluan silti jättää jälkeni sementtiin.

Other People

Aion tänään elää pelkällä kahvilla ja paneutua liian intensiivisesti koulutöihin.

Ja haaveilen saavuttavani tässä elämässä jotain.

Jäniksen Vuosi

Kun miettii toissakesäistä, joka oli pelkkää rikkihappoa keuhkoille, tuntuu siitä olevan ikuisuus. Ikuisuus tuntuu vierähtäneen viime syksystä (vaikka on toisinaan niitä päiviä, jotka muistaa liiankin hyvin) ja on joskus ollut naurettavaa uhmata Helsinkiä.

Ehkä noin vuosi sitten uhmasin ja huusin "En ikinä muuta Helsinkiin! Helvetti ennemmin jäätyy, kun sinne persläpeen muutan". Ja lopulta ne muut maailman perslävet todistivat Helsingin olevan jotain äärettömän mieletöntä.

Ja vaikka toisaalta mietin mahdollisuuksiani muualla, ei minulla ole kiire täältä mihinkään lähteä. Se, että on asunut elämästään neljä vuotta oikeasti toivottomissa perslävissä, voi elämän täällä tuntea auvoisaksi.

Olen täällä oikeasti onnellinen. Kymmenellä pronentilla on toisinaan väliä melko paljonkin.

Modern Times

Toisinaan maailma on avoin enkä tahdo hämärää. Joten rakastan tätä syksyä, sillä syksyt ei aina vuosista toiseen ole täysin perseestä.

Missing the Light of the Day

Elän materiaaliähkykautta. Niinpä en osta mitään turhaa, tutkin kaapit ja myyn (tai lahjoitan) kaikki ne kengät, joita en oikeasti käytä.

Kestävän kehityksen opiskelijana on toisinaan kamalan hankala olla, koska on morkkis jo pelkästä hengittämisestä. 

Mutta kyllä yksi ihminen voi vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa.

The Guns of Brixton

Kun viimeiset kuukaudet on kärsitty saatanallisista päänsäryistä sekä liiaksi annettu huimauksen viedä valta, voisi ehkä viisaampi ihminen varata ajan lääkärille.

Mutta taidan olla liian jääräpäinen ja odotan vielä hetken. Ei sitä ennenkään ole mitään lääkärissä selvinnyt.

Sen sijaan leikin kotiäitiä ja hoidan taloutta (miten voi koko ajan olla joka nurkka rempallaan?) ja leivon sämpylöitä. Ja odotan reissua Tampereelle.

I Saw a Light

Helsingin Sanomissa 4.10 oli uutinen televisiotoimittajasta, joka sai katsojalta palautetta ylipainostaan. Hän oli kuulemma huono esimerkki televisiota katsoville nuorille, koska on ylipainoinen. Siitä lopulta lähti vyyhti ja kiusaamisen vastainen kampanja ja niin edelleen.

Minua suorastaan ärsyttää se, että jokaista saa arvostella sen perusteella miltä näyttää. Lihavaa vaa arvostella omista kiloistaan ja mukamas kauniisti ohjeistaa liikkumaan ja tekemään jotakin liikakiloilleen. Laihaa saa arvostella siitä, ettei tämä syö tarpeeksi ja voi herra sentään, kun luut paistavat!

Ja kaikki ylipainoiset ovat tietenkin kilojensa ansainneet itse, syömällä liikaa ja liikkumalla liian vähän. Nämä ihmiset ovat liian laiskoja tekeäkseen mitään asialle, joten turha ruikuttaa. Tietenkään geenit eivät vaikuta, sairaus, masennus tai yhteiskunta. Sitä saa mitä tilaa.

Masentunutkin ihminen on vain patalaiska, jonka täytyy ottaa niskastaan kiinni ja helvetti tehtävä asialle jotain! Kaikki on vain itse aiheutettua, joten turha odottaa, että muut tekisivät asialle jotain tai edes yrittäisivät ymmärtää.

Tässä maailmassa on kehittynyt tietty ihmiskuva, joka ei saa olla liian laiha, lihava, masentunut, työuupunut tai yhtään mitään. Täytyy olla mallikansalainen, joka jaksaa painaa masentumatta, väsymättä, lihoamatta tai laihtumatta.

Ja kaikki mitä elämässä tapahtuu, tapahtuu koska on itse tehnyt sen itselleen. Sitä saa mitä tilaa, ymmärrystä ei heru.

Tässä maailmassa on sairasta itsekeskeisyys. Välitetään itsestä enemmän kuin muista. Itse en aio siihen alistua.