Uusi tatuiointi. Sen haluaisin.
Olen pyöritellyt ideaa päässä jo lähemmäs vuoden ja nyt se vihdoin on muodostunut päässäni sellaiseksi, minkä käsivarteeni haluaisin.
Se jatkaisi omaa lintuteemaani, sillä yksinkertaiseksi rakastan lintuja. Ja tällä kertaa haluaisin suunnitella sen itse, aivan kuten ensimmäisen tatuointini. Vaikka toki toinen tatuointini suunniteltiin täydellisesti (ja täydelliseksi) pelkkien omien puheideni perusteella. Mutta jotenkin haluaisin tähän myös omaa kädenjälkeäni.
Sitten kun sen olen ihooni saanut, ei olisi oikeastaan kuin ehkä yksi toinen tatuointi tämän lisäksi.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Machine Gun
Tällä hetkellä tunnen itseni terveemmäksi kuin aikoihin, vaikka viime viikot olen lähinnä maannut sängyssä ja syönyt kasapäin särkylääkkeitä ja vain kipuillut (ja kironnut kipuja).
Noin vuosi sitten kärsin paljonkin syömiseni kanssa ja sen ajatuksen, että pitäisi olla tietyn kokoinen ja näköinen. Alimmillaan painoin neljäkymmentäkaksi kiloa ja vaikka se oli hälyttävän vähän, peilikuva näytti aivan muulta kuin mitä numerot antoivat itselle ymmärtää. Olin tyytyväinen lukuihin, mutta en peilikuvaani, sillä vaikka kuinka toiset sanoivat minun olevan pieni ja hoikka, oli peilissä katsoessa tuolla ja tuolla ylimääräistä ja reidet on liian isot ja kamalat ja olen lihava. Salaa olisin halunnut painaa vielä vähemmän, sillä ihan varmasti peilikuvakin olisi näyttänyt paremmalta.
Nyt kuusi, melkein seitsemän, kiloa painavampana, peilikuva näyttää paremmalta kuin aikoihin. En ajattele ruoasta enää samalla tavalla kuin vuosi sitten, vaikka välillä oma keho vain menee lakkoon syömisen suhteen enkä saa mitään alas, eikä tee mitään mieli, vaikka vatsaan koskisi kovasta nälästä. Mutta kaikesta siitä huolimatta niitä päiviä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Eikä itsensä punnitus ole enää välttämätöntä, paino ei pyöri mielessä koko ajan.
Ja tiedän, etten varmasti koskaan pääse täysin sinuiksi itseni kanssa, sillä olen edennyt tämän asian kanssa, kuin olisin vuoristoradassa.
Mutta nyt tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä ja se on varmasti pääasia. Haluan muistaa tämän, sillä sitten kun huomaan ajatellevani toisin, voin palata ajatuksiini nyt. Ja huomata, etten oikeasti ole ollut silloin onnellinen, kun olen painanu vähemmän.
Noin vuosi sitten kärsin paljonkin syömiseni kanssa ja sen ajatuksen, että pitäisi olla tietyn kokoinen ja näköinen. Alimmillaan painoin neljäkymmentäkaksi kiloa ja vaikka se oli hälyttävän vähän, peilikuva näytti aivan muulta kuin mitä numerot antoivat itselle ymmärtää. Olin tyytyväinen lukuihin, mutta en peilikuvaani, sillä vaikka kuinka toiset sanoivat minun olevan pieni ja hoikka, oli peilissä katsoessa tuolla ja tuolla ylimääräistä ja reidet on liian isot ja kamalat ja olen lihava. Salaa olisin halunnut painaa vielä vähemmän, sillä ihan varmasti peilikuvakin olisi näyttänyt paremmalta.
Nyt kuusi, melkein seitsemän, kiloa painavampana, peilikuva näyttää paremmalta kuin aikoihin. En ajattele ruoasta enää samalla tavalla kuin vuosi sitten, vaikka välillä oma keho vain menee lakkoon syömisen suhteen enkä saa mitään alas, eikä tee mitään mieli, vaikka vatsaan koskisi kovasta nälästä. Mutta kaikesta siitä huolimatta niitä päiviä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Eikä itsensä punnitus ole enää välttämätöntä, paino ei pyöri mielessä koko ajan.
Ja tiedän, etten varmasti koskaan pääse täysin sinuiksi itseni kanssa, sillä olen edennyt tämän asian kanssa, kuin olisin vuoristoradassa.
Mutta nyt tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä ja se on varmasti pääasia. Haluan muistaa tämän, sillä sitten kun huomaan ajatellevani toisin, voin palata ajatuksiini nyt. Ja huomata, etten oikeasti ole ollut silloin onnellinen, kun olen painanu vähemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)