Eilisen koko päivän puurtamisen tuloksena oli kauheat vieroitusoireet koulutehtävistä ja kun lopulta yritin irrottautua koulusta puhkuin liikaa intoa. Enkä voinut lopettaa tulevien tehtävien suunnittelua tai ajattelua tai To Do listani ihailemista!
Koska olen ahkeroinut koulutöiden kanssa ihan olan takaa, lupaan itselleni loppupäivän vapaaksi. Oikeita rästitehtäviähän on vain neljä (kuvitelkaa neljä!) ja ne neljä muuta tehtävää voi hyvällä omallatunnolla siirtää vain vähän myöhemmälle.
On mukava katsella omaa To Do listaani, kun jäljellä on enää vain muutama hassu Jaska Jokunen.
torstai 29. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
First Breath After Coma
Vaikka nukun nykyään lähes poikkeuksetta aina kaksitoista tuntia, Mother's little helper on hassu.
Ja koska haluan lähinnä ajatella aina positiivisesti (sillä positiivinen ajattelu on palkitsevaa), ajattelen tässäkin lähes yltiömäisen positiivisesti. Niistä yhdeksästä rästistä on pian tehty jo yksi pois alta. On paljon ihanampaa ajatella; olen tehnyt jo kolme tehtävää, kuin ajatella; jäljellä on vielä kahdeksan tehtävää.
Eikä lukion entisen matematiikan opettajan lausahdus "Tää on kivaa, tahtoo lisää" ole yhtään typerä vaan ihan oikeasti totta, sillä oikeasti tää on kivaa, tahtoo lisää.
En voisi olla enempää liekeissä, haluan kerrankin nauttia tästä tunteesta, kun oikeasti kaikki maittaa ja jaksan tehdä paljon odotettua enemmän. Tykkään tästä tunteesta, kun kerrankin tunnen itseni voittajaksi.
Eikä oikeastaan haittaa yhtään, vaikken noudattanutkaan neuvoja: En aloittanut niistä mielekkäimmistä tehtävistä. Toisinaan opintopisteillä on hassun motivoiva vaikutus.
Ja koska haluan lähinnä ajatella aina positiivisesti (sillä positiivinen ajattelu on palkitsevaa), ajattelen tässäkin lähes yltiömäisen positiivisesti. Niistä yhdeksästä rästistä on pian tehty jo yksi pois alta. On paljon ihanampaa ajatella; olen tehnyt jo kolme tehtävää, kuin ajatella; jäljellä on vielä kahdeksan tehtävää.
Eikä lukion entisen matematiikan opettajan lausahdus "Tää on kivaa, tahtoo lisää" ole yhtään typerä vaan ihan oikeasti totta, sillä oikeasti tää on kivaa, tahtoo lisää.
En voisi olla enempää liekeissä, haluan kerrankin nauttia tästä tunteesta, kun oikeasti kaikki maittaa ja jaksan tehdä paljon odotettua enemmän. Tykkään tästä tunteesta, kun kerrankin tunnen itseni voittajaksi.
Eikä oikeastaan haittaa yhtään, vaikken noudattanutkaan neuvoja: En aloittanut niistä mielekkäimmistä tehtävistä. Toisinaan opintopisteillä on hassun motivoiva vaikutus.
tiistai 27. joulukuuta 2011
All the Best Girls
Otin tänään itseäni niskasta kiinni. Kaikki rästissä olevat koulutehtävät saavat pelätä, aion saada ne pois alta.
Kaksi selätetty, yhdeksän edessä. Voi paska!
Kaksi selätetty, yhdeksän edessä. Voi paska!
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Teardrop
Kuvittelisi, että jatkuvat kahdentoista tunnin yöunet poistaisivat myös flunssani. Näemmä se ei ole riittämiin.
Kaikesta huolimatta, hyvää joulua!
Kaikesta huolimatta, hyvää joulua!
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
tiistai 20. joulukuuta 2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
Day 30 - Your Favorite Song at This Time Last Year
Kuuntelin melko paljon vuosi sitten ja vielä vuoden alussa Arcade Firen levyä Funeral. Sieltä omaksi lemppariksi nousi Laïka ja Power out.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Masterswarm
On ikävä kesää ja niitä hetkiä, kun sai maata nurmikolla auringon alla, nauraa ehkä maailman typerimmille vitseille ja juoda viiniä niin paljon ettei enää edes muistanut omaa nimeään.
On ikävä myös kesän ärsyttäviä vesisateita ja sanontaa "Kyllä kesä kuivaa sen minkä on kastellut, paitsi juhannuksena, jolloin kesä kastelee vieläkin märemmäksi."
Minulla on ikävä kesän festareita ja niitä lukuisia hymyjä, joita kesällä jaettiin.
Ehkä eniten on ikävä niitä kesän hetkiä, kun sai maata kesän kuumimmat tunnit tekemättä mitään ja nauttia olosta itsensä kanssa.
On ikävä myös kesän ärsyttäviä vesisateita ja sanontaa "Kyllä kesä kuivaa sen minkä on kastellut, paitsi juhannuksena, jolloin kesä kastelee vieläkin märemmäksi."
Minulla on ikävä kesän festareita ja niitä lukuisia hymyjä, joita kesällä jaettiin.
Ehkä eniten on ikävä niitä kesän hetkiä, kun sai maata kesän kuumimmat tunnit tekemättä mitään ja nauttia olosta itsensä kanssa.
Day 29 - A Song From Your Childhood
Luultavasti aika monen lapsuuteen kuului MTV ja sieltä kuullut kappaleet.
lauantai 17. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
Day 27 - A Song That You Wish You Could Play
Koska piano on ihan älyttömän hieno soitin, haluaisin osata soittaa sitä. Ja koska Chopin on ehkä hienointa mitä pianolla voi soittaa, haluaisin osata Chopinin - Nocturne no. 20
torstai 15. joulukuuta 2011
The First Song
Toisinaan minulla on tapana haistella puhtaita lakanoita. Ne muistuttavat jostain, mutta en ole vieläkään tähän päivään mennessä saanut otetta että mistä.
Day 26 - A Song That You Can Play on an Instrument
Osasin soittaa tämän silloin kolmetoista ja risat. Jos jostain löytäisin nuotit ja kitarani olisi vireessä kai se edelleen onnistuisi (tai niinhän sitä on hyvä itselleen uskotella)
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Band of Horses
Jatkan listaani. Ensi vuonna minun täytyy löytää koti sydämessäni, eikä unohtaa rakkautta Band of Horsesia kohtaan.
Window Blues
Tätä vuotta on jäljellä enää kahdeksantoista päivää. Tein listaa mitä pitää kokea ensi vuonna. Haluan jotain tavoiteltavaa.
Ensi vuodesta tulee tätä vuotta parempi. Päätin niin. Otan varaslähdön kohtaan neljä, en kadu tätä vuotta, vaikka en toteuttanutkaan kohtaa seitsemän (en ainakaan kunnolla). Sillä olen hymyillyt poskeni kipeiksi tämän vuoden aikana.
- Käy Laosissa
- Kasvata tukkaa
- Värjää se oranssiksi
- Älä kadu mitään, mikä on tehnyt onnelliseksi ja saanut hymyilemään
- Käy Flow'ssa ja tee rynnäkkökännit
- Ihastu
- Tunne onnellisuus
- Tanssi vesisateessa ja anna tuulen nostaa helmoja
- Käy kaupassa yöpaidassa
- Valvo aamuun asti ja näe aamun sarastavan
Ensi vuodesta tulee tätä vuotta parempi. Päätin niin. Otan varaslähdön kohtaan neljä, en kadu tätä vuotta, vaikka en toteuttanutkaan kohtaa seitsemän (en ainakaan kunnolla). Sillä olen hymyillyt poskeni kipeiksi tämän vuoden aikana.
Day 25 - A Song That Makes You Laugh
Ei oikein ole mitään kappaletta, mikä oikeasti saisi mut nauramaan. Mutta tää Sian video on aika hulvaton ja saa kyllä hymyilemään.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Ode to LRC
Vaikka toisinaan haluaisin karata kauas pois ja palata sitten, kun olen valmis tekemään elämäni listan loppuun, jaksan kuitenkin hymyillä vielä. Sillä pian pääsen edes hetkeksi pois, pois, pois.
maanantai 12. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
The King And All of His Men
Haaveilen karkaamisesta, lomasta ja vielä kauemmas karkaamisesta. Haaveilen myös unohtamisesta, tanssimisesta yön pikkutunneille, hetkistä kun kuuntelee toisten sydämen sykkeitä ja keikoista joiden aikana unohtaa kuka on.
lauantai 10. joulukuuta 2011
perjantai 9. joulukuuta 2011
Day 20 - A Song That You Listen to When You’re Angry
Paha tapani on kääntää musiikki kovalle (kovemmalle) kun vituttaa. Mä en yleensä suutu tai ole vihainen. Vitutus on ennemmin valtaan saava olotila kuin suutahtaminen. Ja sen sijaan, kuin kuuntelisin Ismo Alangon Vittu kun vituttaa, kuuntelen Ramonesia. Yksinkertaisesti Ramones on rakkaus.
torstai 8. joulukuuta 2011
Day 19 - A Song From Your Favorite Album
Mulla on paljon levyjä, jotka lukeutuvat omiin kuunneltuihin ja joista on muodostunut omia lemppareita. En siis voi sanoa tämän levyn (The Decemberists - The King is Dead) olevan ehdoton ykkönen, mutta tätä levyä on tultu kuunneltua paljon pitkin syksyä ja samalla tätä levyä kuunnellessa on tajunnut kuinka paljon musiikkia rakastaa.
Day 18 - A Song That You Wish You Heard on the Radio
Vetoan sääntööni. Päivä ei ole vaihtunut, koska yksinkertaisesti en ole mennyt nukkumaan vielä! Niinpä kappale, joka oikeasti voisi joskus soida radiossa tai edes ylipäätänsä missään (muualla kuin omissa stereoissa)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Winter Dies
Keräsin tänään kielelläni lumihiutaleita suuhuni.
Ja taisin olla se hörhö ituhippi hipsteri, joka mietti kirpputorilla "Jos kulkisin tämä päällä viidakossa, hyökkäiskö apinat mun kimppuun?" Eikä seura kirpputorilla jaksanut innostua tekonahkaisesta mekosta ja vanhasta Pamela Andersson VHS:stä (se ei ollut pornoa, vaikka kovin syvään uurrettu puku kannessa näytti kyseisellä rouvalla olevan...)
Forssan kirpputorit jaksavat yllättää.
Ja taisin olla se hörhö ituhippi hipsteri, joka mietti kirpputorilla "Jos kulkisin tämä päällä viidakossa, hyökkäiskö apinat mun kimppuun?" Eikä seura kirpputorilla jaksanut innostua tekonahkaisesta mekosta ja vanhasta Pamela Andersson VHS:stä (se ei ollut pornoa, vaikka kovin syvään uurrettu puku kannessa näytti kyseisellä rouvalla olevan...)
Forssan kirpputorit jaksavat yllättää.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Day 17 - A Song That You Hear Often on the Radio
En juurikaan kuuntele radiota tai katso televisiota. Mulle tulee kotiin ainoana lehtenä Vihreä Lanka ja muuten seuraan uutisia verkosta Helsingin Sanomien sivuilta. Voin siis sanoa, että oon ehkä vähän jonkinlaisessa pimennossa.
Sanoisin kuitenkin, että radiosta soi lähes aina Lady Gaga Bad Romance! Ja vaikka eilen ei laivalla radio soinutkaan, siellä soi kyseinen kappale. En linkkaa, en tykkää Lady Gagasta, Youtube on kuitenkin kaikkien käytössä, menkää sinne kuuntelemaan jos sattuu huvittamaan.
Ps. Ulkon sataa lunta!
Sanoisin kuitenkin, että radiosta soi lähes aina Lady Gaga Bad Romance! Ja vaikka eilen ei laivalla radio soinutkaan, siellä soi kyseinen kappale. En linkkaa, en tykkää Lady Gagasta, Youtube on kuitenkin kaikkien käytössä, menkää sinne kuuntelemaan jos sattuu huvittamaan.
Ps. Ulkon sataa lunta!
maanantai 5. joulukuuta 2011
Day 16 - A Song That You Used to Love But Now Hate
Ehken suoranaisesti vihaa, mutta koko bändi on tätä nykyään mustalla listallani. Ei ei ja ei! Täytyy pitää vähän etäisyyttä, ehkei se sitten ole niin paha enää.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Day 15 - A Song That Describes You
Tää tuotti vaikeuksia. Ei mulla muuta, pakko laittaa akustinen ja normi versio.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Day 14 - A Song That No One Would Expect You to Love
En nyt ihan tätä rakasta, mutta oikeastaan ihan menevä kappale. Örinästä meikäläinen ei edelleenkään tykkää (enkä luultavasti tule ikinä tykkäämäänkään) mutta vitsi tässä kappaleessa on kohillaan kaikki (paitsi laulu missä öristään, mutta ei kaikkea voi saada).
Do You Want It All?
On ikävä maailmaa. On ikävä sitä tunnetta, kun tajuaa olevansa tässä, muualla ja ei missään.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Day 13 - A Song That Is a Guilty Pleasure
Joskus on näitä kappaleita, joita kuuntelee vähän syntisenkin paljon. Eli tätä on tultu kuunneltua pitkin vuotta ja uskon palaavani tähän yhä uudestaan ja uudestaan. Crystal Castles feat Robert Smith - Not in Love.
torstai 1. joulukuuta 2011
Day 12 - A Song From a Band You Hate
Hei mun päivä loppuu ja alkaa vasta sillon, kun on menty nukkumaan ja herätty. Niinpä alotin päiväni kello viisi nolla nolla ja lopetan päiväni ehkä sitten, kun tuntuu siltä. Kuitenkin tämä siis on ihan ehdottomasti päivä kaksitoista sanokaa mitä sanotte!
Stella, kuuraketti odottaa Happoradion kanssa. En jää kaipaamaan! Eli vihaamani bändin (Stella) kappale Aamunkuiskaus, en linkitä. En halua suoltaa paskaa korville.
Stella, kuuraketti odottaa Happoradion kanssa. En jää kaipaamaan! Eli vihaamani bändin (Stella) kappale Aamunkuiskaus, en linkitä. En halua suoltaa paskaa korville.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Day 11 - A Song From Your Favorite Band
Oikeastaan on vaikeeta nimetä yksi bändi yli muiden. Eikä se yksinkertaisesti oo mahdollista, mutta The Beatles (kuten The Clash, Ramones, The Cure, Björk) on ollu mun elämässä yläasteesta lähtien eikä ne edelleenkään ole menettäny hohtoaan. Niinpä annan kunniaa The Beatlesin - Hey Jude, kiitos ja kumarrus!
tiistai 29. marraskuuta 2011
Day 10 - A Song That Makes You Fall Asleep
Tää kappale ei ole niin tylsä, että nukahdan sen aikana. Kappale on lähinnä niin ihanan rauhallinen ja haluan lähes aina kuunnella Kings of Convenienceä silloin, kun haluan mennä nukkumaan ja rauhoittaa itseni. Aina jossain vaiheessa kuitenkin nukahtaa kuunnellessa maailman ihaninta musiikkia.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Day 09 - A Song That You Can Dance to
Huonon päivän pois manaamiseen, tanssin usein mitä ihmeellisimpien kappaleiden tahdissa. Tämän tahdissa taisin riehua ympäri olohuonemakuuhuoneviritelmääni kesällä.
What's a Girl to Do
Uskon karmaan. Ja ilmeisesti oon tehnyt jotain todella paskaa jollekin joskus menneisyydessäni. Eikä tarvitse katsoa ees kovin kauas. Karman kosto.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Day 08 - A Song That You Know All the Words to
Rehellisesti sanottuna en muista minkään kappaleen sanoja ulkoa ilman taustamusiikkia. Sitten se kappale alkaa ja muistan kaiken! Scandinavian Music Group on kulkenut mukana pitkin elämää ja sieltä löytyy paljon kappaleita, joiden tahdissa voi laulaa ja muistaa kaikki sanat kappaleen edetessä (mutta ei koskaan ilman taustaa!)
Young Forever
Tuntuu kuin koko maailma olisi käsissäni ja voisin tehdä ihan mitä vain, olisin kykeneväinen ihan mihin tahansa.
On ihanaa tajuta elävänsä, huomata kuinka höyry nousee hengittäessä ja tuntea kylmää seistessä vesisateessa.
On ihanaa tajuta elävänsä, huomata kuinka höyry nousee hengittäessä ja tuntea kylmää seistessä vesisateessa.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Heartbeats
Koska ikinä ei ole liikaa kappaleita, joissa tajuaa rakastuneensa uudestaan ja uudestaan musiikkiin.
Day 07 - A Song That Reminds You of a Certain Event
Ne lukuisat bileet lukiossa (mökillä, kotona, kavereiden luona) missä me innostuttiin kappaleista ja tanssittiin typerästi, naurettiin ja hymyiltiin niin helvetin leveesti.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Day 06 - A Song That Reminds You of Somewhere
Kun keväällä lähdin bussilla kohti Helsinkiä, aurinko paistoi ja mietin lähteväni Prahaan (ja salaa toivoin, etten palaisi sieltä oikeastaan ikinä) kuuntelin silloin Röyksoppia. Ja Röyksopp - Only This Moment on kytköksissä pahasti Prahaan ja pakotiehen.
torstai 24. marraskuuta 2011
Day 05 - A Song That Reminds You of Someone
Guns 'n' Roses - Paradise City. Tästä kappaleesta tulee kaksi ystävääni mieleen, he lauloivat kovaa ja korkealta ja lopulta kun serkkuni luona kuulin oikean kappaleen tajusin ystävieni laulaneen tätä. Enkä oikeammin juuri pidä ko. bändistä, mutta muistoista pidän.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Day 04 - A Song That Makes You Sad
Ensiksi tää kappale oli lähinnä kappale, jota kuunneltiin kun harmitti ja oli vähän huono päivä. Nykyään siitä on muodostunut se kappale, joka tekee surulliseksi. Ehkä tämän takia ei pitäisi kuunnella repeatilla jotain kappaletta voimakkaissa tunnetiloissa. Tykkään edelleen kappaleesta ja paljon. Eli siis The Dø - Too Insistent
tiistai 22. marraskuuta 2011
Day 03 - A Song That Makes You Happy
Kappale, mikä tekee minut onnelliseksi tai ehkei aina ihan onnelliseksi, niin ainakin hyvin iloiseksi on Jonsí - Animal Arithmetic. Yksinkertaisesti ihana! En osaa (eikä kyllä tarvitsekaan) kertoa yleisesti miksi, jotkut asiat tekevät onnelliseksi. Riittänee, että se vain tekee.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Day 02 - Your Least Favorite Song
Eli päivä johon viimeksi kaaduttiin ja lujaa. Kappale, jota yksinkertaisesti vihaan (tai ehkä vain yleisesti riittäisi kappale, josta ei pidä, mutta tätä satun vihaamaan koko sydämestäni kokonaisuudessaan!)
Eli kappale on Happoradio - Che Guevera. En edes linkitä. Tän kappaleen tuskaa en jaa, piste. Youtube is your friend tai ehkä the most horrible enemy, mene ja tiedä sieltä löytyy!
Eli kappale on Happoradio - Che Guevera. En edes linkitä. Tän kappaleen tuskaa en jaa, piste. Youtube is your friend tai ehkä the most horrible enemy, mene ja tiedä sieltä löytyy!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Day 01 - Your Favorite Song
30 days of music challenge. Kokeilen uudestaan, jos vaikka ei alkaisikaan vituttamaan! Yksinkertaisesti on vaikea valita omaa lempparia, se on vaikeaa, mutta tätä on tullut syksyn aikana kuunneltua syntisen paljon. Eli syksyn ehdoton ykkönen.
Sugared
Toisinaan haluisin huutaa äänen käheäksi. Ja koska on ihanaa tuntea itsensä äärettömän onnelliseksi ihan pelkän musiikin tähden, voisin jäädä makaamaan lattialle ehkä ikuisuuksiksi.
lauantai 19. marraskuuta 2011
perjantai 18. marraskuuta 2011
Mr. Brightside
Toisinaan olisi paljon ihanempaa olla olematta näin äärettömän tuuliviiri. En oikein itsekään tiedä pidänkö ennemmin tulesta vai vedestä.
Mutta haluan ennemmin katsoa kuin katua enkä halua enää suojella itseäni julmalta maailmalta. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja välillä uskon olevani paljon vahvempi.
Elämätön elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kaikista asioista haluan kaikkein eniten tuntea eläväni.
Ehkä tältä tuntuu päästä korkeammalle tasolle muihin nähden, päästä lopulta sinuksi itsensä, ajatuksiensa ja elämän kanssa. On turha kantaa katkeruutta elämää kohtaan, ei se yritä mitään muuta kuin opettaa.
Uskon yksinkertaisesti rakastuneeni, elämään.
Mutta haluan ennemmin katsoa kuin katua enkä halua enää suojella itseäni julmalta maailmalta. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja välillä uskon olevani paljon vahvempi.
Elämätön elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kaikista asioista haluan kaikkein eniten tuntea eläväni.
Ehkä tältä tuntuu päästä korkeammalle tasolle muihin nähden, päästä lopulta sinuksi itsensä, ajatuksiensa ja elämän kanssa. On turha kantaa katkeruutta elämää kohtaan, ei se yritä mitään muuta kuin opettaa.
Uskon yksinkertaisesti rakastuneeni, elämään.
torstai 17. marraskuuta 2011
Head Home
Sanonta tieto lisää tuskaa on yllättävän ikäväksi todettu. Toisinaan haluaisin olla vähemmän inhimillinen.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Nukketalo Palaa
Mä en oo ikinä halunnu uskoa sattumiin. Mä en kuitenkaan ole mikään uskonnollinen ihminen, enkä usko liiemmin kohtaloonkaan. Mutta mä haluan uskoa tarkoitukseen (vaikka se on tosi uskonnollinen näkökulma)
Mä uskon, kuinka naiivia se onkaan, siihen että mulla on joku tarkotus. Uskon, että meillä kaikilla on joku tarkotus olla täällä. Toki uskon, että elämisen päätarkotus on elää omaa elämää niin parhaalla tavalla, kun sen itse näkee, mutta mä haluan myös uskoa muuhun. Mä haluan uskoa, johonkin suurempaan (enkä kuitenkaan tarkota, että uskoisin jumalaan mitenkään, yksinkertaisesti en ole uskonnollinen ihminen) eikä sen suuren tarvitse olla oikeasti mitään megalomaanisen suurta. Se yksinkertaisuudessaan voi olla elämisen lisäksi rakastua ja tulla rakastetuksi.
(Mä oon kuitenkin aina kaivannu jotain paljon suurempaa, kun toi. Tosin ehkä sellaisen ihmisen, joka ei yksinkertaisesti ole ikinä uskonut rakkauteen, tarkotus nimenomaan olisikin rakastaa ja tulla rakastetuksi)
Mä en todellakaan halua uskoa, että ihmiskunta olis yks iso sattuma, koska sitten se tarkottas sitä että me oltais vaan yks helvetin iso paska sattuma. Hei me tuhotaan meidän ainoota paikkaa, missä me eletään! Miten maailman viisain (tai niin me ainakin väitetään) olento voi tuhota kylmästi ainoan elintilan ajattelematta ollenkaan sitä ettei tän jälkeen yksinkertaisesti ole muuta!
Mutta niin, en halua olla sattuma (kuka oikeasti haluaisi?) koska mä en halua olla paska sattuma. Toki evoluutioteoria (mihin todellakin uskon, tarinat siitä kuinka nainen veistettiin miehen kylkiluusta, oh please!) kuulostaa melko sattumalta. Voihan tosiaan olla (ja niin varmasti onkin) että isommat aivot lopulta vaikutti hyvin paljon siihen miten siirryimme puista maahan ja aloimme kävellä kahdella jalalla ja luultavimmin tässä tapahtui jonkinsorttinen oravanpyörä, missä kehitys alkoi seurata itseään.
Toisinaan on vaikea uskoa, että kaiken ton kehityksen takana piilis vaan joku vittumainen sattuma. Yksinkertaisesti mä en halua uskoa niin surulliseen kohtaloon! Ehkä mä oon joku hullu, joka haluaa uskoa jokaisen ihmisen hyvyyteen ja ihmisen suurempaan tarkoitukseen.
Toki aivan varmasti monet suuret ja lopulta tärkeät keksinnöt ja ajatukset ovat olleet pelkkiä sattumia, mutta kaikki ei vaan voi olla mennyt niin! Elämä vaan olis sillon yks suuri paskakasa, jossa ei olis mitään järkeä (eikä siinä toisinaan olekaan mitään järkeä, sen takia se onkin niin järjetöntä!)
Toisaalta se, että mulla ja kaikilla muilla olis joku tarkotus, tarkottais myös vähän sitä, että olis joku korkeampi olento jossain tuolla. Mun käsitykseeni ei kuitenkaan ole mahtunut jumalaa tai mitään sellaista korkeaa olentoa, joka lois meille jokaiselle jonkin tarkoituksen. Mä en vaan yksinkertaisesti pysty uskomaan sellaiseen.
Meillä jokaisella on oma mieli, ajatukset ja oma tahto. Me pystytään itse päättämään aivan kaikesta ja meidän tarvitsee itse kantaa seuraamukset omista tekemisistämme. Ehkä tää elämän tarkoituksen etsiminen on lähinnä jotain sellaista mihin voisi tukeutua. Lopulta oon vahvasti uskonut siihen, että ihminen kaipaa jotain suurempaa elämältään (en usko olevani ainoa kunnianhimoinen ihminen)
Mä voisin tulla lopulta siihen tulokseen, ettei kaikissa ihmisissä ole sitä perushyvää ajatusta tai sydäntä, ettei me oikeasti pystytä pelastamaan tätä maailmaa tai meidän kenenkään elämällä ei ole minkäänlaista tarkotusta. Mutta koska mä oon äärimmäisen naiivi ihminen, mä uskon tohon kaikkeen. Mä yksinkertaisesti uskon, että meidän elämän tarkotus olis sitten se rakkaus, mutta mä en halua uskoa siihen suureen harmaaseen paskakasaan, joksi elämää voisi toisinaan kutsua. Se ei saa olla niin ankea.
Ikuinen vedenkestävä optimisti sanoo täällä hei.
Mä uskon, kuinka naiivia se onkaan, siihen että mulla on joku tarkotus. Uskon, että meillä kaikilla on joku tarkotus olla täällä. Toki uskon, että elämisen päätarkotus on elää omaa elämää niin parhaalla tavalla, kun sen itse näkee, mutta mä haluan myös uskoa muuhun. Mä haluan uskoa, johonkin suurempaan (enkä kuitenkaan tarkota, että uskoisin jumalaan mitenkään, yksinkertaisesti en ole uskonnollinen ihminen) eikä sen suuren tarvitse olla oikeasti mitään megalomaanisen suurta. Se yksinkertaisuudessaan voi olla elämisen lisäksi rakastua ja tulla rakastetuksi.
(Mä oon kuitenkin aina kaivannu jotain paljon suurempaa, kun toi. Tosin ehkä sellaisen ihmisen, joka ei yksinkertaisesti ole ikinä uskonut rakkauteen, tarkotus nimenomaan olisikin rakastaa ja tulla rakastetuksi)
Mä en todellakaan halua uskoa, että ihmiskunta olis yks iso sattuma, koska sitten se tarkottas sitä että me oltais vaan yks helvetin iso paska sattuma. Hei me tuhotaan meidän ainoota paikkaa, missä me eletään! Miten maailman viisain (tai niin me ainakin väitetään) olento voi tuhota kylmästi ainoan elintilan ajattelematta ollenkaan sitä ettei tän jälkeen yksinkertaisesti ole muuta!
Mutta niin, en halua olla sattuma (kuka oikeasti haluaisi?) koska mä en halua olla paska sattuma. Toki evoluutioteoria (mihin todellakin uskon, tarinat siitä kuinka nainen veistettiin miehen kylkiluusta, oh please!) kuulostaa melko sattumalta. Voihan tosiaan olla (ja niin varmasti onkin) että isommat aivot lopulta vaikutti hyvin paljon siihen miten siirryimme puista maahan ja aloimme kävellä kahdella jalalla ja luultavimmin tässä tapahtui jonkinsorttinen oravanpyörä, missä kehitys alkoi seurata itseään.
Toisinaan on vaikea uskoa, että kaiken ton kehityksen takana piilis vaan joku vittumainen sattuma. Yksinkertaisesti mä en halua uskoa niin surulliseen kohtaloon! Ehkä mä oon joku hullu, joka haluaa uskoa jokaisen ihmisen hyvyyteen ja ihmisen suurempaan tarkoitukseen.
Toki aivan varmasti monet suuret ja lopulta tärkeät keksinnöt ja ajatukset ovat olleet pelkkiä sattumia, mutta kaikki ei vaan voi olla mennyt niin! Elämä vaan olis sillon yks suuri paskakasa, jossa ei olis mitään järkeä (eikä siinä toisinaan olekaan mitään järkeä, sen takia se onkin niin järjetöntä!)
Toisaalta se, että mulla ja kaikilla muilla olis joku tarkotus, tarkottais myös vähän sitä, että olis joku korkeampi olento jossain tuolla. Mun käsitykseeni ei kuitenkaan ole mahtunut jumalaa tai mitään sellaista korkeaa olentoa, joka lois meille jokaiselle jonkin tarkoituksen. Mä en vaan yksinkertaisesti pysty uskomaan sellaiseen.
Meillä jokaisella on oma mieli, ajatukset ja oma tahto. Me pystytään itse päättämään aivan kaikesta ja meidän tarvitsee itse kantaa seuraamukset omista tekemisistämme. Ehkä tää elämän tarkoituksen etsiminen on lähinnä jotain sellaista mihin voisi tukeutua. Lopulta oon vahvasti uskonut siihen, että ihminen kaipaa jotain suurempaa elämältään (en usko olevani ainoa kunnianhimoinen ihminen)
Mä voisin tulla lopulta siihen tulokseen, ettei kaikissa ihmisissä ole sitä perushyvää ajatusta tai sydäntä, ettei me oikeasti pystytä pelastamaan tätä maailmaa tai meidän kenenkään elämällä ei ole minkäänlaista tarkotusta. Mutta koska mä oon äärimmäisen naiivi ihminen, mä uskon tohon kaikkeen. Mä yksinkertaisesti uskon, että meidän elämän tarkotus olis sitten se rakkaus, mutta mä en halua uskoa siihen suureen harmaaseen paskakasaan, joksi elämää voisi toisinaan kutsua. Se ei saa olla niin ankea.
Ikuinen vedenkestävä optimisti sanoo täällä hei.
Islands
Joskus elämältä kaivataan pullollista punaviintä ja kuohuviintä. Ja joskus elämää suurempi juttu on elämää suurempi ja tärkeämpi lista!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
lauantai 12. marraskuuta 2011
Summersong
Ihmiseksi, joka ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan muutamaa tuntia pidemmälle, olen harkinnut meneväni kesällä harjoitteluun Tansaniaan ja kolmantena vuotenani vaihtoon Unkariin, Espanjaan tai Puolaan.
Se siitä, en minä oikeasti osaa suunnitella tulevaisuuttani.
Se siitä, en minä oikeasti osaa suunnitella tulevaisuuttani.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
I Want the World to Stop
Ja toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi hymyillä niin leveästi että poskiin sattuu.
Ja ehkä toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi rauhassa maata lattialla kuunnella Belle and Sebastiania ja todeta unien olevan joskus käsittämättömiä.
Ja ehkä toisinaan tarvitaan näitä päiviä, kun voi rauhassa maata lattialla kuunnella Belle and Sebastiania ja todeta unien olevan joskus käsittämättömiä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Ydin
Minulla on äärettömän kova ikävä vähän kaikkea.
Maailman kaipuu kasvaa päivä päivältä, toisinaan haluaisin osata lentää.
Maailman kaipuu kasvaa päivä päivältä, toisinaan haluaisin osata lentää.
perjantai 4. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
The Wicked and the Blind
Ja toisinaan totuuden kuuleminen kuulostaa niin helvetin rumalta. Toisinaan valehteleminen toisille olisi maailman ihaninta ja helpointa ja ihaninta.
Eikä pakeneminen kauas, kauas ja kauas olisi kovinkaan viisasta pitkällä tähtäimellä, sillä ehkä kenties väkisinkin seuraisin itseäni sinne kauas tuntemattomaan.
Niinpä kohtaan ensi viikon nöyränä ja yritän päästä tästä helvetillisestä ylpeydestä eroon.
Eikä pakeneminen kauas, kauas ja kauas olisi kovinkaan viisasta pitkällä tähtäimellä, sillä ehkä kenties väkisinkin seuraisin itseäni sinne kauas tuntemattomaan.
Niinpä kohtaan ensi viikon nöyränä ja yritän päästä tästä helvetillisestä ylpeydestä eroon.
tiistai 1. marraskuuta 2011
maanantai 31. lokakuuta 2011
Bittersweet Symphony
Seitsemän miljardin ihmisen raja meni rikki. Juhlikaa te sitä vain, ei siinä ole mitään juhlimista.
Kyllä näitä päiviä, kun mikään ei riitä.
Kyllä näitä päiviä, kun mikään ei riitä.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
23
Mua ärsyttää nää pienet piirit. Se, kun kaikki tuntee toisensa. Mutta oikeasti, kuinka moni tuntee lopulta juuri ketään?
Haluaisin kuitenkin karata jonnekkin kauas, sellaiseen paikkaan mistä en tunne ketään. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne täältä ketään.
276 päivää ja lopulta kuuntelen neuvoja, on parempi vain antaa olla. Enkä aio sanoa hyvästejä, ei ole mitään hyvästeltävää.
Haluaisin kuitenkin karata jonnekkin kauas, sellaiseen paikkaan mistä en tunne ketään. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne täältä ketään.
276 päivää ja lopulta kuuntelen neuvoja, on parempi vain antaa olla. Enkä aio sanoa hyvästejä, ei ole mitään hyvästeltävää.
torstai 27. lokakuuta 2011
Blow It Up
Osaan liudan rumimpia kirosanoja ikinä. Käytän niitä vähän liiankin usein. Varsinkin, kun tietokoneeni päättää olla ehkä maailman paskin kapistus ikinä.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Heaven's on Fire
Rakastuin Tukholmaan, pieni pakomatka oli täydellinen. Forssa tuntuu keuhoissa hapolta, paluumatka ei ollut täydellinen.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Etäisyys
Eipä tarvitse enää miettiä lähteäkkö talvella minnekään, kun päätin mieluummin katsoa kuin katua. Eikä minua taida juuri haitata, mieluummin olen helmikuussa kolmisen viikkoa yhteydenotoista kaukana ja hengitän viidakon kosteaa ilmaa.
Kerkeän elää pakkaspäänsäryt hyvin ennen sitä.
Kerkeän elää pakkaspäänsäryt hyvin ennen sitä.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Sydämet
Miten vaikea yhden päätöksen tekeminen voi olla? Näemmä ihan helvetin vaikeaa ihmiselle, joka osaa elää vain päivä kerrallaan eikä tee suunnitelmia niin pitkälle kuin talvi.
Mutta se on kuitenkin varmaa, Bangkok täältä tullaan.
Mutta se on kuitenkin varmaa, Bangkok täältä tullaan.
torstai 20. lokakuuta 2011
Sävelet
Rakastan maata ja kuunnella toisten sydämensykkeitä. Rakastan myös Ultramariinia, rakastan Matti Johannes Koivua, rakastan käyttää sanaa rakastan!
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Huonot Päiväsi
Taisin elää hetken jossain muualla. Olisin halunnut jäädä sinne.
Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.
Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.
Rabbit Will Run
Aina voi itse valita millainen on muille, ollakko se maaninen kusipää vai oikeasti yrittää olla ihminen ja olla kerrankin mukava. En tiedä miten se on toisille niin vaikeaa, ehkä käännän vain toisenkin poskeni ja hymyilen niin helvetin leveästi.
Voin taas asettaa itseni korkeammalle kuin muut. Kuulemma olen muutenkin niin hyvä siinä. No ollaan sitten. Hymyillen siis.
Voin taas asettaa itseni korkeammalle kuin muut. Kuulemma olen muutenkin niin hyvä siinä. No ollaan sitten. Hymyillen siis.
tiistai 18. lokakuuta 2011
An Argument With Myself
Rikon sääntöjäni. Voisin mennä naimisiin Jens Lekmanin kanssa. Taisin rikkoa tätä sääntöä kolmisen vuotta sitten, kun päätin mennä naimisiin Röyksoppin kanssa. Tosin säännöt on aina tehty rikottaviksi.
Disco Sheets
Se hetki, kun oikeasti hymyilyttää, tanssii maailman typerintä tanssia pitkin olohuonemakuuhuone viritelmää, kuuntelee musiikkia vähän jumalattomankin kovalla ja tuntee itsensä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Hymyilyttää, hymyilyttää ja hymyilyttää niin syntisen paljon. Tämä ei voi olla edes kovin laillista, en välitä, koska voin olla kerrankin välittämättä.
Ehken tiedä mitään rakkaudesta, mutta onnellisuudesta taidan tietää kaiken!
Hymyilyttää, hymyilyttää ja hymyilyttää niin syntisen paljon. Tämä ei voi olla edes kovin laillista, en välitä, koska voin olla kerrankin välittämättä.
Ehken tiedä mitään rakkaudesta, mutta onnellisuudesta taidan tietää kaiken!
maanantai 17. lokakuuta 2011
Dear Sons and Daughters of Hungry Ghost
Tuntuu jo äärimmäisen naurettavalta arivoida päiväänsä kolmioin, ympyröin ja raksein, asettaa ne asteikolle ja laskea keskiarvoja.
Aikoinaan en suostunut ryhtyväni jouluporsaaksi, jota punnitaan. Ehken suostu tähänkään, hymyilen maailmalle, se voisi riittää.
Aikoinaan en suostunut ryhtyväni jouluporsaaksi, jota punnitaan. Ehken suostu tähänkään, hymyilen maailmalle, se voisi riittää.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Shine a Light
Hukannut ainoat avaimet, valehdellut nimeni ja ammattini, kirjoittanut (joskin ehkä tietoisesti väärän) puhelinnumeron toisen kämmenselkään.
Elämäni alkaa toisinaan kuulostamaan vähän liikaakin Scandinavian music groupin Valmis kappaleelta. Sähköiskuja en kyllä halua pistorasioista!
Elämäni alkaa toisinaan kuulostamaan vähän liikaakin Scandinavian music groupin Valmis kappaleelta. Sähköiskuja en kyllä halua pistorasioista!
Wolf Like Me
Miten helvetin kauas pitäisi mennä, jotta oikeasti olisi tarpeeksi kaukana?
Miten täydellistä olisi olla kaukana, unohtaa ja olla vielä kauempana.
Miten täydellistä olisi olla kaukana, unohtaa ja olla vielä kauempana.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Blue Ridge Mountains
Mielestäni on väärin joutua vankilaan, jos on totaalikieltäytyjä. Mistä lähtien on ollut rikos omata omia mielipiteitään? Mistä lähtien on ollut rikos kieltäytyä tappamasta? On myös käsittämätöntä, että siviilipalvelus on armeijaa pidempi, sillä oikeasti mistä lähtien ihmisen on täytynyt oppia tappamaan toisiaan?
On myös käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka oikeasti pitävät armeijaa käymättömiä miehiä vätyksinä. Kunnioitan ennemmin niitä miehiä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, sillä oikeasti he ovat miettineet asiaa pidemmälle. Eivätkä ole menneet armeijaan, koska se nyt vain on niin.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka hyväksyvät asiat, koska niin on ollu jo kauan. Hei, meillä jokaisella on aivot, olisiko aika joskus käyttää niitä?
On myös käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka oikeasti pitävät armeijaa käymättömiä miehiä vätyksinä. Kunnioitan ennemmin niitä miehiä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, sillä oikeasti he ovat miettineet asiaa pidemmälle. Eivätkä ole menneet armeijaan, koska se nyt vain on niin.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka hyväksyvät asiat, koska niin on ollu jo kauan. Hei, meillä jokaisella on aivot, olisiko aika joskus käyttää niitä?
perjantai 14. lokakuuta 2011
And I Remember Every Kiss
Aurinko, Kent ja olohuoneen lattia. Ehkä maailman paras symbioosi ikinä.
Ehkä annan myös maailman pysähtyä hetkeksi, koska yksinkertaisesti voin.
Ehkä annan myös maailman pysähtyä hetkeksi, koska yksinkertaisesti voin.
torstai 13. lokakuuta 2011
Natural Disaster
Minun pitäisi kuulemma oppimaan luottamaan ihmisiin. Tutkia millaisia ihmisiä haluan elämääni, keihin voisin oppia luottamaan. Minun pitäisi laskea muureja, päästää lähelle, antaa itsestäni jotain samalla, kun otan vastaan. Olen myös ihmisenä yhtä suurta ristiriitaa.
Helvetin pelottavaa.
Helvetin pelottavaa.
Gonna Be Sick
Kun oikeasti pitäisi nukkua, Valeriana ei auta, terästetty tee on oikeasti perseestä ja se hetki kun oikeasti muut tietävät miksi olen täällä.
"Mikä susta oikein tulee isona?"
"No vittu tätä, saatana!"
Sossun ihana paksu opas ja arvan onni. Päädyin sitten tänne, ehkei aina kaduta. Pidän tästä oikeasti (ei kuitenkaan aina tarvitse rakastaa), nyt haluaisin kuitenkin kadota Norjan lappiin. Maailma on täällä ihan liian pieni.
Helvetin vuoristorata!
"Mikä susta oikein tulee isona?"
"No vittu tätä, saatana!"
Sossun ihana paksu opas ja arvan onni. Päädyin sitten tänne, ehkei aina kaduta. Pidän tästä oikeasti (ei kuitenkaan aina tarvitse rakastaa), nyt haluaisin kuitenkin kadota Norjan lappiin. Maailma on täällä ihan liian pieni.
Helvetin vuoristorata!
tiistai 11. lokakuuta 2011
Slippery Slope
Ne hetket, kun voi vihdoin varauksetta antaa itsestään jotain. Ja vaikka en ehkä koskaan osaa päästää ihmisiä ihan lähelle tai antaa itsestäni juuri mitään (tosin iso varastollinen poliittisiavastauksia löytyy!) on hienoa huomata, että ehkä kenties joskus tässä voisi.
Ja vaikka pumppaan itseni täyteen Valerianaa, hitto vähänkö siitä! Hymyilyttää, erittäin leveästi.
Ja vaikka pumppaan itseni täyteen Valerianaa, hitto vähänkö siitä! Hymyilyttää, erittäin leveästi.
maanantai 10. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Too Insistent
Syksy tuoksuu aina samalta. Hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
Syksy tuntuu aina samalta, hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
Syksy tuntuu aina samalta, hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Far from Refuge
Haaveilen talviunista. Unettomuuteni on lähtenyt rytinällä, jäljelle on jäänyt monien öiden univelat.
Voisin nukkua vuorokauden. Voisin nukkua seuraaviin unettomiin öihin asti.
Voisin nukkua vuorokauden. Voisin nukkua seuraaviin unettomiin öihin asti.
I Don't Love Anyone
Budapestini on muuttunut Reykjavikiksi. Työharjoitteluni Afrikassa on muuttunut biodynaamiseksi tilaksi Tsekeissä.
Haluan koko maailman, tänään, nyt, heti!
Haluan koko maailman, tänään, nyt, heti!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Monkeys Uptown
Vaikka unettomuus vaivaa edelleen ja vie ruokahalun mennessään, niin hemmetti jaksan hymyillä niin leveästi (sillä säälivät katseet on ehkä maailman inhottavin asia, sitten märkien sukkien jälkeen) ja jaksan edelleen uskoa risukasoihin ja niiden talkoisiin.
Lämmin pulla pelastaa (ja pitää) päivän ihanana.
Lämmin pulla pelastaa (ja pitää) päivän ihanana.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Vesireittejä
Vesireittejä pitkin kyllä karkaisisin kauas, kauas, kauas ja kauas. Vaan minä en ole kala.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Forever Lost
Suuri Flow postaus (hyvin myöhässä, myöhässä, myöhässä!) Olkaa siis valmiina kivittämään ja etsikää takapihalta se kivoin kivi. Pyydän kyllä kiven hiomista pyöreäksi, terävät kulmat sattuvat, kiitos!
Flow on varmaan ainut festari mihin oikeasti pitää panostaa pukeutumisella, sillä mentaliteetti "Revin ensimmäiset vaatteet niskaan, jotka kaapista löytyy" - ajatusmaailma ei oikein toimi. Ja ehkä se olikin yksi ärsyttävin piirre koko festareissa. Haluan pukeutua siihen Forssa tanttuun ja näyttää pellossa eläneeltä, kiitos!
Festareilla ärsytti eniten pyntätyt ihmiset. En tiedä mitään pelottavampaa kuin sen, että tyttö tai poika on koonnut asunsa kokonaan sen mukaan miten värit sointuvat yhteen. "Koska mun kengät on vihreet niin lakkaan mun kynnet myös vihreiks ja laitan vielä tän vihreen rusetin hiuksiin. Ja sitten tää mun tanttu on sininen, koska hei vihree ja sininen käy niin hyvin yhteen. Iik!" Ja muutenkin on hiukan pelottavaa kuinka tarkasti ihmiset on valinneet vaatteensa sinne! Siellä kaikki oli pelottavan järjestelmällistä pukeutumisen suhteen. Pienet hipster robotit siellä uniikkeine vaatteineen ja lopulta kukaan ei ollut siellä uniikki.
Hiukset. Teemana oli vuoden 2008 harakanpesänuttura. Hei käytin sellaista nutturaa itse vuonna 2008, kun hiukset oli vielä pitkät! Mikäs siinä, jos kaikki haluaa näyttää siltä että on noussut juuri sängystä, mutta tehkää se edes kunnolla tytöt! Sen nutturan aikaansaamiseksi ei todellakaan tarvitse nähdä vaivaa tunti tolkulla. Sen kun sysää takkuiset hiukset päälaelle ja kyhää hiuslenkin sinne jonnekin, kun samalla pesee hampaita siinä kauheassa kiireessä. Moni kai yritti oikeasti kyhätä sitä "Nousin juuri sängystä nutturaa" mutta lopputulos oli juuri se mitä voi odottaa, kun peilin edessä istuu sen kolme tuntia, jotta saisi sen täydellisen sotkuisen nutturan. Epic fail!
Oli myös todella ärsyttävää nähdä klooneja kloonien perään. Flow'n aikana jokainen yrittää olla niin erikoinen ja niin erilainen ettei se edes toimi. Varsinkin, kun koko festari on täynnä samanlaisia ihmisiä. Oli hienoa nähdä se yksi mies, joka oli pukeutunut turistiksi! Oikeasti ihminen, joka erottui siitä massasta, hurrah! Flow'n pukeutumisen nyrkkisääntö: erikoinen tanttu ja harakanpesänuttura, check check ja erilaisuutesi on varmasti taattu, NOT.
Bändit oli hyviä. Mogwai saa anteeksi vuoden 2008 Ilosaaren keikkansa. Se ei ollut kovin hyvä, ei silloin. Mutta Flow pelasti ihanan Mogwain siltä häpeältä, ja voin vihdoin päästää Mogwain pois bändilistaltani "Parempi levyllä kuin livenä". Mutta nyt Mogwai pääsee pois tältä listalta. Kyllä se osaa kuin osaakin vetää hyviä keikkoja myös livenä.
Destroyer oli loistava! Aika riisuttu keikka, mutta tunnelman nostattaminen onnistui hyvin. Destroyer onnistui saamaan kontaktin yleisöön (tai ehkä se olin sitten vain minä), mutta kyllä se oli hieno keikka! Eikä Destroyerin musiikki ollut kuin suoraan 80-luvun pornoleffasta, vaikka tämäkin tuli kuultua keikan aikana.
Midlake ei mielestäni ollut niin hyvä. Tosin se ei ollut heidän vika. Akustiikka päälavalla oli huono, kauas ei kuulunut hyvin ja Black tentin jylinä peitti ja pilasi Midlaken melankolisia kappaleita. En vieläkään tajua miten päälavan äänentoisto voi olla niin perseestä!
Warpaint on rakkaus, rakkaus, rakkaus. Ehkei tarvitse sanoa muuta! Keikka oli loistava, tunnelma oli loistava, musiikki oli loistavaa. Yksinkertaisesti: rakkaus.
El Guincho ja Röyksopp esiintyivät samaan aikaan. Vuonna 2009 Röyksopp esiintyi loistavasti Ilosaaressa. Keikka oli äärettömän hyvä ja silloin päätin mennä naimisiin Torbjørn Brundtlandin sekä Svein Bergen kanssa. Meille taisi nyt tulla ero. Flow'ssa Röyksopp ei todellakaan vetänyt niin hyvää keikkaa minkä he vetivät vuonna 2009. Se oli lattea, mälsä eikä saanut yleisöä mukaan. Ja ärsytys oli katossa, sillä itse ainakin olin odottanut juuri Röyksopin esiintymistä koko hemmetin kevään ja sitten saakin jonkun hemmetin sian säkissä! Ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin Röyksoppia paskaksi. Onneksi El Guinchon esiintyminen oli loistavaa ja sai yleisön hyvin mukaan. El Guincho oli yllättäjä ja voitti Röyksoppin kymmenen nolla.
Ariel Pink's Haunted Graffiti oli niin ikään hyvä setti. Vaikka silloin vanhuus iski ja väsytti ihan pirusti, jaksoi silti huojua siellä nurkassa ja hymyillä hemmetin leveästi, kun Beverly Kills pärähti soimaan.
Magenda Skycode oli edelleen yhtä hyvä kuin aina. Äänentoisto hyvää päälavaksi, mutta taisi ennemminkin johtua siitä, että osasi ujuttautua lähelle lavaa. Edelleen ne hassut juoman nostatukset, mutta no. Sää oli aurinkoinen ja oli helvetin kuuma. Ja ei, laulaja ei ole helvetin kuuma. Tykkäsin kovin, keikka oli hyvä, tunnelma oli loistava.
First Aid Kit oli pettymys. Ensinnäkin Voimala oli täynnä! Siellä ei päässyt juuri liikkumaan minnekään, happi meinasi loppua ja tilaa oli ihan liian vähän siihen jumalattomaan ihmismassaan! Äänentoisto oli hyvä, ääni kuului kyllä, mutta on vaikea nauttia esiintyjistä, jos heitä ei edes näe. Lopulta First Aid Kit ei saanut haluamaani kontaktia yleisöön, esitys jäi aika latteaksi. Youtubesta nähdyt livetaltioinnit olivat paljon parempia kuin Voimalan konsertti. Blah, pettymys.
The Pains Being Pure at Heart olisi voinut olla parempi. Ehkä itsellä oli kovat odotukset kaikille bändeille, jotka halusin nähdä. Mutta PBPH ei vaan esiintynyt niin hyvin kuin odotin. Keikka oli kyllä hyvä ja kappaleet olivat hyviä, he soittivat juuri niitä kappaleita mitä halusinkin. Silti jotain jäi uupumaan. Painotan kuitenkin ettei keikka ollut huono, jotain jäi vain uupumaan.
The Dø. The Dø oli rakkaus. Vaikka Black tent oli paikkana hiukan ärsyttävä, jumalattoman täynnä ja ihmiset oli äärettömän idiootteja (hei kyllä sinne sisälle voi mennä eikä jäädä ovensuuhun pällistelemään!) niin keikka oli hyvä, hyvä ja hyvä. Ei muuta, rakastuin.
Iron & Wine taisi mennä kokonaan ohi. Taisin olla susipäissäni alueen ulkopuolella ja muulaamassa ranneketta kaverille. Hups, no sitä sattuu. (Enkä edelleenkään tiedä miten muulit liittyvät asiaan mitenkään.)
Empire of the Sun meni ohi myös. Mutta söin äärettömän hyvää (ja helvetin kallista) kasviskeittoa. Keitto oli hyvää, mausteista enkä millään muista mitään muuta kuin sen, että keiton mukana tuli naurettavan pieni leivänkäntty ja se oli kuumaa. Taustalla jylisi kyllä musiikki ja ehkä noteerasi We are the peoplen ja Standing on the shoren.
Sunnuntaina oli maailman parhaimmat rynnäkkökännit! Ja sen takia taisikin, ehkä kenties, jäädä muutamat esiintyjät sikseen. Mutta Rubik! Se oli loistava ja pienikin ihminen näki lavalle! Ja rynnäkkökännien voimin jaksoi olla ärhentelemättä toisille (ainakin melkein).
Kanye West itki, ihmiset hurraa, kliseistä paskaa. Liian pitkä. NEXT!
Pääsääntöisesti liian kallista ruokaa ja juomaa. Mutta ruuat oli hyvä ja söin ensimmäisen vegelihiksen sitten kuuteen vuoteen! Tai no lihiksen ylipäätään kuuteen vuoteen. Tarjolla voisi olla muutakin kuin Strongbowta (se ei mene alas, ei enää millään kiitti Flow). Pääsääntöisesti siis myös hyvät festarit ja vaikka ne ihmiset ärsyttää olemalla toistensa klooneja se musiikki siellä on parasta.
Eipä mulla sitten taida olla muuta. Heippa!
Flow on varmaan ainut festari mihin oikeasti pitää panostaa pukeutumisella, sillä mentaliteetti "Revin ensimmäiset vaatteet niskaan, jotka kaapista löytyy" - ajatusmaailma ei oikein toimi. Ja ehkä se olikin yksi ärsyttävin piirre koko festareissa. Haluan pukeutua siihen Forssa tanttuun ja näyttää pellossa eläneeltä, kiitos!
Festareilla ärsytti eniten pyntätyt ihmiset. En tiedä mitään pelottavampaa kuin sen, että tyttö tai poika on koonnut asunsa kokonaan sen mukaan miten värit sointuvat yhteen. "Koska mun kengät on vihreet niin lakkaan mun kynnet myös vihreiks ja laitan vielä tän vihreen rusetin hiuksiin. Ja sitten tää mun tanttu on sininen, koska hei vihree ja sininen käy niin hyvin yhteen. Iik!" Ja muutenkin on hiukan pelottavaa kuinka tarkasti ihmiset on valinneet vaatteensa sinne! Siellä kaikki oli pelottavan järjestelmällistä pukeutumisen suhteen. Pienet hipster robotit siellä uniikkeine vaatteineen ja lopulta kukaan ei ollut siellä uniikki.
Hiukset. Teemana oli vuoden 2008 harakanpesänuttura. Hei käytin sellaista nutturaa itse vuonna 2008, kun hiukset oli vielä pitkät! Mikäs siinä, jos kaikki haluaa näyttää siltä että on noussut juuri sängystä, mutta tehkää se edes kunnolla tytöt! Sen nutturan aikaansaamiseksi ei todellakaan tarvitse nähdä vaivaa tunti tolkulla. Sen kun sysää takkuiset hiukset päälaelle ja kyhää hiuslenkin sinne jonnekin, kun samalla pesee hampaita siinä kauheassa kiireessä. Moni kai yritti oikeasti kyhätä sitä "Nousin juuri sängystä nutturaa" mutta lopputulos oli juuri se mitä voi odottaa, kun peilin edessä istuu sen kolme tuntia, jotta saisi sen täydellisen sotkuisen nutturan. Epic fail!
Oli myös todella ärsyttävää nähdä klooneja kloonien perään. Flow'n aikana jokainen yrittää olla niin erikoinen ja niin erilainen ettei se edes toimi. Varsinkin, kun koko festari on täynnä samanlaisia ihmisiä. Oli hienoa nähdä se yksi mies, joka oli pukeutunut turistiksi! Oikeasti ihminen, joka erottui siitä massasta, hurrah! Flow'n pukeutumisen nyrkkisääntö: erikoinen tanttu ja harakanpesänuttura, check check ja erilaisuutesi on varmasti taattu, NOT.
Bändit oli hyviä. Mogwai saa anteeksi vuoden 2008 Ilosaaren keikkansa. Se ei ollut kovin hyvä, ei silloin. Mutta Flow pelasti ihanan Mogwain siltä häpeältä, ja voin vihdoin päästää Mogwain pois bändilistaltani "Parempi levyllä kuin livenä". Mutta nyt Mogwai pääsee pois tältä listalta. Kyllä se osaa kuin osaakin vetää hyviä keikkoja myös livenä.
Destroyer oli loistava! Aika riisuttu keikka, mutta tunnelman nostattaminen onnistui hyvin. Destroyer onnistui saamaan kontaktin yleisöön (tai ehkä se olin sitten vain minä), mutta kyllä se oli hieno keikka! Eikä Destroyerin musiikki ollut kuin suoraan 80-luvun pornoleffasta, vaikka tämäkin tuli kuultua keikan aikana.
Midlake ei mielestäni ollut niin hyvä. Tosin se ei ollut heidän vika. Akustiikka päälavalla oli huono, kauas ei kuulunut hyvin ja Black tentin jylinä peitti ja pilasi Midlaken melankolisia kappaleita. En vieläkään tajua miten päälavan äänentoisto voi olla niin perseestä!
Warpaint on rakkaus, rakkaus, rakkaus. Ehkei tarvitse sanoa muuta! Keikka oli loistava, tunnelma oli loistava, musiikki oli loistavaa. Yksinkertaisesti: rakkaus.
El Guincho ja Röyksopp esiintyivät samaan aikaan. Vuonna 2009 Röyksopp esiintyi loistavasti Ilosaaressa. Keikka oli äärettömän hyvä ja silloin päätin mennä naimisiin Torbjørn Brundtlandin sekä Svein Bergen kanssa. Meille taisi nyt tulla ero. Flow'ssa Röyksopp ei todellakaan vetänyt niin hyvää keikkaa minkä he vetivät vuonna 2009. Se oli lattea, mälsä eikä saanut yleisöä mukaan. Ja ärsytys oli katossa, sillä itse ainakin olin odottanut juuri Röyksopin esiintymistä koko hemmetin kevään ja sitten saakin jonkun hemmetin sian säkissä! Ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin Röyksoppia paskaksi. Onneksi El Guinchon esiintyminen oli loistavaa ja sai yleisön hyvin mukaan. El Guincho oli yllättäjä ja voitti Röyksoppin kymmenen nolla.
Ariel Pink's Haunted Graffiti oli niin ikään hyvä setti. Vaikka silloin vanhuus iski ja väsytti ihan pirusti, jaksoi silti huojua siellä nurkassa ja hymyillä hemmetin leveästi, kun Beverly Kills pärähti soimaan.
Magenda Skycode oli edelleen yhtä hyvä kuin aina. Äänentoisto hyvää päälavaksi, mutta taisi ennemminkin johtua siitä, että osasi ujuttautua lähelle lavaa. Edelleen ne hassut juoman nostatukset, mutta no. Sää oli aurinkoinen ja oli helvetin kuuma. Ja ei, laulaja ei ole helvetin kuuma. Tykkäsin kovin, keikka oli hyvä, tunnelma oli loistava.
First Aid Kit oli pettymys. Ensinnäkin Voimala oli täynnä! Siellä ei päässyt juuri liikkumaan minnekään, happi meinasi loppua ja tilaa oli ihan liian vähän siihen jumalattomaan ihmismassaan! Äänentoisto oli hyvä, ääni kuului kyllä, mutta on vaikea nauttia esiintyjistä, jos heitä ei edes näe. Lopulta First Aid Kit ei saanut haluamaani kontaktia yleisöön, esitys jäi aika latteaksi. Youtubesta nähdyt livetaltioinnit olivat paljon parempia kuin Voimalan konsertti. Blah, pettymys.
The Pains Being Pure at Heart olisi voinut olla parempi. Ehkä itsellä oli kovat odotukset kaikille bändeille, jotka halusin nähdä. Mutta PBPH ei vaan esiintynyt niin hyvin kuin odotin. Keikka oli kyllä hyvä ja kappaleet olivat hyviä, he soittivat juuri niitä kappaleita mitä halusinkin. Silti jotain jäi uupumaan. Painotan kuitenkin ettei keikka ollut huono, jotain jäi vain uupumaan.
The Dø. The Dø oli rakkaus. Vaikka Black tent oli paikkana hiukan ärsyttävä, jumalattoman täynnä ja ihmiset oli äärettömän idiootteja (hei kyllä sinne sisälle voi mennä eikä jäädä ovensuuhun pällistelemään!) niin keikka oli hyvä, hyvä ja hyvä. Ei muuta, rakastuin.
Iron & Wine taisi mennä kokonaan ohi. Taisin olla susipäissäni alueen ulkopuolella ja muulaamassa ranneketta kaverille. Hups, no sitä sattuu. (Enkä edelleenkään tiedä miten muulit liittyvät asiaan mitenkään.)
Empire of the Sun meni ohi myös. Mutta söin äärettömän hyvää (ja helvetin kallista) kasviskeittoa. Keitto oli hyvää, mausteista enkä millään muista mitään muuta kuin sen, että keiton mukana tuli naurettavan pieni leivänkäntty ja se oli kuumaa. Taustalla jylisi kyllä musiikki ja ehkä noteerasi We are the peoplen ja Standing on the shoren.
Sunnuntaina oli maailman parhaimmat rynnäkkökännit! Ja sen takia taisikin, ehkä kenties, jäädä muutamat esiintyjät sikseen. Mutta Rubik! Se oli loistava ja pienikin ihminen näki lavalle! Ja rynnäkkökännien voimin jaksoi olla ärhentelemättä toisille (ainakin melkein).
Kanye West itki, ihmiset hurraa, kliseistä paskaa. Liian pitkä. NEXT!
Pääsääntöisesti liian kallista ruokaa ja juomaa. Mutta ruuat oli hyvä ja söin ensimmäisen vegelihiksen sitten kuuteen vuoteen! Tai no lihiksen ylipäätään kuuteen vuoteen. Tarjolla voisi olla muutakin kuin Strongbowta (se ei mene alas, ei enää millään kiitti Flow). Pääsääntöisesti siis myös hyvät festarit ja vaikka ne ihmiset ärsyttää olemalla toistensa klooneja se musiikki siellä on parasta.
Eipä mulla sitten taida olla muuta. Heippa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)