Seitsemän miljardin ihmisen raja meni rikki. Juhlikaa te sitä vain, ei siinä ole mitään juhlimista.
Kyllä näitä päiviä, kun mikään ei riitä.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
23
Mua ärsyttää nää pienet piirit. Se, kun kaikki tuntee toisensa. Mutta oikeasti, kuinka moni tuntee lopulta juuri ketään?
Haluaisin kuitenkin karata jonnekkin kauas, sellaiseen paikkaan mistä en tunne ketään. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne täältä ketään.
276 päivää ja lopulta kuuntelen neuvoja, on parempi vain antaa olla. Enkä aio sanoa hyvästejä, ei ole mitään hyvästeltävää.
Haluaisin kuitenkin karata jonnekkin kauas, sellaiseen paikkaan mistä en tunne ketään. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne täältä ketään.
276 päivää ja lopulta kuuntelen neuvoja, on parempi vain antaa olla. Enkä aio sanoa hyvästejä, ei ole mitään hyvästeltävää.
torstai 27. lokakuuta 2011
Blow It Up
Osaan liudan rumimpia kirosanoja ikinä. Käytän niitä vähän liiankin usein. Varsinkin, kun tietokoneeni päättää olla ehkä maailman paskin kapistus ikinä.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Heaven's on Fire
Rakastuin Tukholmaan, pieni pakomatka oli täydellinen. Forssa tuntuu keuhoissa hapolta, paluumatka ei ollut täydellinen.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Etäisyys
Eipä tarvitse enää miettiä lähteäkkö talvella minnekään, kun päätin mieluummin katsoa kuin katua. Eikä minua taida juuri haitata, mieluummin olen helmikuussa kolmisen viikkoa yhteydenotoista kaukana ja hengitän viidakon kosteaa ilmaa.
Kerkeän elää pakkaspäänsäryt hyvin ennen sitä.
Kerkeän elää pakkaspäänsäryt hyvin ennen sitä.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Sydämet
Miten vaikea yhden päätöksen tekeminen voi olla? Näemmä ihan helvetin vaikeaa ihmiselle, joka osaa elää vain päivä kerrallaan eikä tee suunnitelmia niin pitkälle kuin talvi.
Mutta se on kuitenkin varmaa, Bangkok täältä tullaan.
Mutta se on kuitenkin varmaa, Bangkok täältä tullaan.
torstai 20. lokakuuta 2011
Sävelet
Rakastan maata ja kuunnella toisten sydämensykkeitä. Rakastan myös Ultramariinia, rakastan Matti Johannes Koivua, rakastan käyttää sanaa rakastan!
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Huonot Päiväsi
Taisin elää hetken jossain muualla. Olisin halunnut jäädä sinne.
Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.
Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.
Rabbit Will Run
Aina voi itse valita millainen on muille, ollakko se maaninen kusipää vai oikeasti yrittää olla ihminen ja olla kerrankin mukava. En tiedä miten se on toisille niin vaikeaa, ehkä käännän vain toisenkin poskeni ja hymyilen niin helvetin leveästi.
Voin taas asettaa itseni korkeammalle kuin muut. Kuulemma olen muutenkin niin hyvä siinä. No ollaan sitten. Hymyillen siis.
Voin taas asettaa itseni korkeammalle kuin muut. Kuulemma olen muutenkin niin hyvä siinä. No ollaan sitten. Hymyillen siis.
tiistai 18. lokakuuta 2011
An Argument With Myself
Rikon sääntöjäni. Voisin mennä naimisiin Jens Lekmanin kanssa. Taisin rikkoa tätä sääntöä kolmisen vuotta sitten, kun päätin mennä naimisiin Röyksoppin kanssa. Tosin säännöt on aina tehty rikottaviksi.
Disco Sheets
Se hetki, kun oikeasti hymyilyttää, tanssii maailman typerintä tanssia pitkin olohuonemakuuhuone viritelmää, kuuntelee musiikkia vähän jumalattomankin kovalla ja tuntee itsensä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Hymyilyttää, hymyilyttää ja hymyilyttää niin syntisen paljon. Tämä ei voi olla edes kovin laillista, en välitä, koska voin olla kerrankin välittämättä.
Ehken tiedä mitään rakkaudesta, mutta onnellisuudesta taidan tietää kaiken!
Hymyilyttää, hymyilyttää ja hymyilyttää niin syntisen paljon. Tämä ei voi olla edes kovin laillista, en välitä, koska voin olla kerrankin välittämättä.
Ehken tiedä mitään rakkaudesta, mutta onnellisuudesta taidan tietää kaiken!
maanantai 17. lokakuuta 2011
Dear Sons and Daughters of Hungry Ghost
Tuntuu jo äärimmäisen naurettavalta arivoida päiväänsä kolmioin, ympyröin ja raksein, asettaa ne asteikolle ja laskea keskiarvoja.
Aikoinaan en suostunut ryhtyväni jouluporsaaksi, jota punnitaan. Ehken suostu tähänkään, hymyilen maailmalle, se voisi riittää.
Aikoinaan en suostunut ryhtyväni jouluporsaaksi, jota punnitaan. Ehken suostu tähänkään, hymyilen maailmalle, se voisi riittää.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Shine a Light
Hukannut ainoat avaimet, valehdellut nimeni ja ammattini, kirjoittanut (joskin ehkä tietoisesti väärän) puhelinnumeron toisen kämmenselkään.
Elämäni alkaa toisinaan kuulostamaan vähän liikaakin Scandinavian music groupin Valmis kappaleelta. Sähköiskuja en kyllä halua pistorasioista!
Elämäni alkaa toisinaan kuulostamaan vähän liikaakin Scandinavian music groupin Valmis kappaleelta. Sähköiskuja en kyllä halua pistorasioista!
Wolf Like Me
Miten helvetin kauas pitäisi mennä, jotta oikeasti olisi tarpeeksi kaukana?
Miten täydellistä olisi olla kaukana, unohtaa ja olla vielä kauempana.
Miten täydellistä olisi olla kaukana, unohtaa ja olla vielä kauempana.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Blue Ridge Mountains
Mielestäni on väärin joutua vankilaan, jos on totaalikieltäytyjä. Mistä lähtien on ollut rikos omata omia mielipiteitään? Mistä lähtien on ollut rikos kieltäytyä tappamasta? On myös käsittämätöntä, että siviilipalvelus on armeijaa pidempi, sillä oikeasti mistä lähtien ihmisen on täytynyt oppia tappamaan toisiaan?
On myös käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka oikeasti pitävät armeijaa käymättömiä miehiä vätyksinä. Kunnioitan ennemmin niitä miehiä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, sillä oikeasti he ovat miettineet asiaa pidemmälle. Eivätkä ole menneet armeijaan, koska se nyt vain on niin.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka hyväksyvät asiat, koska niin on ollu jo kauan. Hei, meillä jokaisella on aivot, olisiko aika joskus käyttää niitä?
On myös käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka oikeasti pitävät armeijaa käymättömiä miehiä vätyksinä. Kunnioitan ennemmin niitä miehiä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, sillä oikeasti he ovat miettineet asiaa pidemmälle. Eivätkä ole menneet armeijaan, koska se nyt vain on niin.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka hyväksyvät asiat, koska niin on ollu jo kauan. Hei, meillä jokaisella on aivot, olisiko aika joskus käyttää niitä?
perjantai 14. lokakuuta 2011
And I Remember Every Kiss
Aurinko, Kent ja olohuoneen lattia. Ehkä maailman paras symbioosi ikinä.
Ehkä annan myös maailman pysähtyä hetkeksi, koska yksinkertaisesti voin.
Ehkä annan myös maailman pysähtyä hetkeksi, koska yksinkertaisesti voin.
torstai 13. lokakuuta 2011
Natural Disaster
Minun pitäisi kuulemma oppimaan luottamaan ihmisiin. Tutkia millaisia ihmisiä haluan elämääni, keihin voisin oppia luottamaan. Minun pitäisi laskea muureja, päästää lähelle, antaa itsestäni jotain samalla, kun otan vastaan. Olen myös ihmisenä yhtä suurta ristiriitaa.
Helvetin pelottavaa.
Helvetin pelottavaa.
Gonna Be Sick
Kun oikeasti pitäisi nukkua, Valeriana ei auta, terästetty tee on oikeasti perseestä ja se hetki kun oikeasti muut tietävät miksi olen täällä.
"Mikä susta oikein tulee isona?"
"No vittu tätä, saatana!"
Sossun ihana paksu opas ja arvan onni. Päädyin sitten tänne, ehkei aina kaduta. Pidän tästä oikeasti (ei kuitenkaan aina tarvitse rakastaa), nyt haluaisin kuitenkin kadota Norjan lappiin. Maailma on täällä ihan liian pieni.
Helvetin vuoristorata!
"Mikä susta oikein tulee isona?"
"No vittu tätä, saatana!"
Sossun ihana paksu opas ja arvan onni. Päädyin sitten tänne, ehkei aina kaduta. Pidän tästä oikeasti (ei kuitenkaan aina tarvitse rakastaa), nyt haluaisin kuitenkin kadota Norjan lappiin. Maailma on täällä ihan liian pieni.
Helvetin vuoristorata!
tiistai 11. lokakuuta 2011
Slippery Slope
Ne hetket, kun voi vihdoin varauksetta antaa itsestään jotain. Ja vaikka en ehkä koskaan osaa päästää ihmisiä ihan lähelle tai antaa itsestäni juuri mitään (tosin iso varastollinen poliittisiavastauksia löytyy!) on hienoa huomata, että ehkä kenties joskus tässä voisi.
Ja vaikka pumppaan itseni täyteen Valerianaa, hitto vähänkö siitä! Hymyilyttää, erittäin leveästi.
Ja vaikka pumppaan itseni täyteen Valerianaa, hitto vähänkö siitä! Hymyilyttää, erittäin leveästi.
maanantai 10. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Too Insistent
Syksy tuoksuu aina samalta. Hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
Syksy tuntuu aina samalta, hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
Syksy tuntuu aina samalta, hieman kirpeän suolaiselta ja kuolleilta lehdiltä.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Far from Refuge
Haaveilen talviunista. Unettomuuteni on lähtenyt rytinällä, jäljelle on jäänyt monien öiden univelat.
Voisin nukkua vuorokauden. Voisin nukkua seuraaviin unettomiin öihin asti.
Voisin nukkua vuorokauden. Voisin nukkua seuraaviin unettomiin öihin asti.
I Don't Love Anyone
Budapestini on muuttunut Reykjavikiksi. Työharjoitteluni Afrikassa on muuttunut biodynaamiseksi tilaksi Tsekeissä.
Haluan koko maailman, tänään, nyt, heti!
Haluan koko maailman, tänään, nyt, heti!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Monkeys Uptown
Vaikka unettomuus vaivaa edelleen ja vie ruokahalun mennessään, niin hemmetti jaksan hymyillä niin leveästi (sillä säälivät katseet on ehkä maailman inhottavin asia, sitten märkien sukkien jälkeen) ja jaksan edelleen uskoa risukasoihin ja niiden talkoisiin.
Lämmin pulla pelastaa (ja pitää) päivän ihanana.
Lämmin pulla pelastaa (ja pitää) päivän ihanana.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Vesireittejä
Vesireittejä pitkin kyllä karkaisisin kauas, kauas, kauas ja kauas. Vaan minä en ole kala.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Forever Lost
Suuri Flow postaus (hyvin myöhässä, myöhässä, myöhässä!) Olkaa siis valmiina kivittämään ja etsikää takapihalta se kivoin kivi. Pyydän kyllä kiven hiomista pyöreäksi, terävät kulmat sattuvat, kiitos!
Flow on varmaan ainut festari mihin oikeasti pitää panostaa pukeutumisella, sillä mentaliteetti "Revin ensimmäiset vaatteet niskaan, jotka kaapista löytyy" - ajatusmaailma ei oikein toimi. Ja ehkä se olikin yksi ärsyttävin piirre koko festareissa. Haluan pukeutua siihen Forssa tanttuun ja näyttää pellossa eläneeltä, kiitos!
Festareilla ärsytti eniten pyntätyt ihmiset. En tiedä mitään pelottavampaa kuin sen, että tyttö tai poika on koonnut asunsa kokonaan sen mukaan miten värit sointuvat yhteen. "Koska mun kengät on vihreet niin lakkaan mun kynnet myös vihreiks ja laitan vielä tän vihreen rusetin hiuksiin. Ja sitten tää mun tanttu on sininen, koska hei vihree ja sininen käy niin hyvin yhteen. Iik!" Ja muutenkin on hiukan pelottavaa kuinka tarkasti ihmiset on valinneet vaatteensa sinne! Siellä kaikki oli pelottavan järjestelmällistä pukeutumisen suhteen. Pienet hipster robotit siellä uniikkeine vaatteineen ja lopulta kukaan ei ollut siellä uniikki.
Hiukset. Teemana oli vuoden 2008 harakanpesänuttura. Hei käytin sellaista nutturaa itse vuonna 2008, kun hiukset oli vielä pitkät! Mikäs siinä, jos kaikki haluaa näyttää siltä että on noussut juuri sängystä, mutta tehkää se edes kunnolla tytöt! Sen nutturan aikaansaamiseksi ei todellakaan tarvitse nähdä vaivaa tunti tolkulla. Sen kun sysää takkuiset hiukset päälaelle ja kyhää hiuslenkin sinne jonnekin, kun samalla pesee hampaita siinä kauheassa kiireessä. Moni kai yritti oikeasti kyhätä sitä "Nousin juuri sängystä nutturaa" mutta lopputulos oli juuri se mitä voi odottaa, kun peilin edessä istuu sen kolme tuntia, jotta saisi sen täydellisen sotkuisen nutturan. Epic fail!
Oli myös todella ärsyttävää nähdä klooneja kloonien perään. Flow'n aikana jokainen yrittää olla niin erikoinen ja niin erilainen ettei se edes toimi. Varsinkin, kun koko festari on täynnä samanlaisia ihmisiä. Oli hienoa nähdä se yksi mies, joka oli pukeutunut turistiksi! Oikeasti ihminen, joka erottui siitä massasta, hurrah! Flow'n pukeutumisen nyrkkisääntö: erikoinen tanttu ja harakanpesänuttura, check check ja erilaisuutesi on varmasti taattu, NOT.
Bändit oli hyviä. Mogwai saa anteeksi vuoden 2008 Ilosaaren keikkansa. Se ei ollut kovin hyvä, ei silloin. Mutta Flow pelasti ihanan Mogwain siltä häpeältä, ja voin vihdoin päästää Mogwain pois bändilistaltani "Parempi levyllä kuin livenä". Mutta nyt Mogwai pääsee pois tältä listalta. Kyllä se osaa kuin osaakin vetää hyviä keikkoja myös livenä.
Destroyer oli loistava! Aika riisuttu keikka, mutta tunnelman nostattaminen onnistui hyvin. Destroyer onnistui saamaan kontaktin yleisöön (tai ehkä se olin sitten vain minä), mutta kyllä se oli hieno keikka! Eikä Destroyerin musiikki ollut kuin suoraan 80-luvun pornoleffasta, vaikka tämäkin tuli kuultua keikan aikana.
Midlake ei mielestäni ollut niin hyvä. Tosin se ei ollut heidän vika. Akustiikka päälavalla oli huono, kauas ei kuulunut hyvin ja Black tentin jylinä peitti ja pilasi Midlaken melankolisia kappaleita. En vieläkään tajua miten päälavan äänentoisto voi olla niin perseestä!
Warpaint on rakkaus, rakkaus, rakkaus. Ehkei tarvitse sanoa muuta! Keikka oli loistava, tunnelma oli loistava, musiikki oli loistavaa. Yksinkertaisesti: rakkaus.
El Guincho ja Röyksopp esiintyivät samaan aikaan. Vuonna 2009 Röyksopp esiintyi loistavasti Ilosaaressa. Keikka oli äärettömän hyvä ja silloin päätin mennä naimisiin Torbjørn Brundtlandin sekä Svein Bergen kanssa. Meille taisi nyt tulla ero. Flow'ssa Röyksopp ei todellakaan vetänyt niin hyvää keikkaa minkä he vetivät vuonna 2009. Se oli lattea, mälsä eikä saanut yleisöä mukaan. Ja ärsytys oli katossa, sillä itse ainakin olin odottanut juuri Röyksopin esiintymistä koko hemmetin kevään ja sitten saakin jonkun hemmetin sian säkissä! Ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin Röyksoppia paskaksi. Onneksi El Guinchon esiintyminen oli loistavaa ja sai yleisön hyvin mukaan. El Guincho oli yllättäjä ja voitti Röyksoppin kymmenen nolla.
Ariel Pink's Haunted Graffiti oli niin ikään hyvä setti. Vaikka silloin vanhuus iski ja väsytti ihan pirusti, jaksoi silti huojua siellä nurkassa ja hymyillä hemmetin leveästi, kun Beverly Kills pärähti soimaan.
Magenda Skycode oli edelleen yhtä hyvä kuin aina. Äänentoisto hyvää päälavaksi, mutta taisi ennemminkin johtua siitä, että osasi ujuttautua lähelle lavaa. Edelleen ne hassut juoman nostatukset, mutta no. Sää oli aurinkoinen ja oli helvetin kuuma. Ja ei, laulaja ei ole helvetin kuuma. Tykkäsin kovin, keikka oli hyvä, tunnelma oli loistava.
First Aid Kit oli pettymys. Ensinnäkin Voimala oli täynnä! Siellä ei päässyt juuri liikkumaan minnekään, happi meinasi loppua ja tilaa oli ihan liian vähän siihen jumalattomaan ihmismassaan! Äänentoisto oli hyvä, ääni kuului kyllä, mutta on vaikea nauttia esiintyjistä, jos heitä ei edes näe. Lopulta First Aid Kit ei saanut haluamaani kontaktia yleisöön, esitys jäi aika latteaksi. Youtubesta nähdyt livetaltioinnit olivat paljon parempia kuin Voimalan konsertti. Blah, pettymys.
The Pains Being Pure at Heart olisi voinut olla parempi. Ehkä itsellä oli kovat odotukset kaikille bändeille, jotka halusin nähdä. Mutta PBPH ei vaan esiintynyt niin hyvin kuin odotin. Keikka oli kyllä hyvä ja kappaleet olivat hyviä, he soittivat juuri niitä kappaleita mitä halusinkin. Silti jotain jäi uupumaan. Painotan kuitenkin ettei keikka ollut huono, jotain jäi vain uupumaan.
The Dø. The Dø oli rakkaus. Vaikka Black tent oli paikkana hiukan ärsyttävä, jumalattoman täynnä ja ihmiset oli äärettömän idiootteja (hei kyllä sinne sisälle voi mennä eikä jäädä ovensuuhun pällistelemään!) niin keikka oli hyvä, hyvä ja hyvä. Ei muuta, rakastuin.
Iron & Wine taisi mennä kokonaan ohi. Taisin olla susipäissäni alueen ulkopuolella ja muulaamassa ranneketta kaverille. Hups, no sitä sattuu. (Enkä edelleenkään tiedä miten muulit liittyvät asiaan mitenkään.)
Empire of the Sun meni ohi myös. Mutta söin äärettömän hyvää (ja helvetin kallista) kasviskeittoa. Keitto oli hyvää, mausteista enkä millään muista mitään muuta kuin sen, että keiton mukana tuli naurettavan pieni leivänkäntty ja se oli kuumaa. Taustalla jylisi kyllä musiikki ja ehkä noteerasi We are the peoplen ja Standing on the shoren.
Sunnuntaina oli maailman parhaimmat rynnäkkökännit! Ja sen takia taisikin, ehkä kenties, jäädä muutamat esiintyjät sikseen. Mutta Rubik! Se oli loistava ja pienikin ihminen näki lavalle! Ja rynnäkkökännien voimin jaksoi olla ärhentelemättä toisille (ainakin melkein).
Kanye West itki, ihmiset hurraa, kliseistä paskaa. Liian pitkä. NEXT!
Pääsääntöisesti liian kallista ruokaa ja juomaa. Mutta ruuat oli hyvä ja söin ensimmäisen vegelihiksen sitten kuuteen vuoteen! Tai no lihiksen ylipäätään kuuteen vuoteen. Tarjolla voisi olla muutakin kuin Strongbowta (se ei mene alas, ei enää millään kiitti Flow). Pääsääntöisesti siis myös hyvät festarit ja vaikka ne ihmiset ärsyttää olemalla toistensa klooneja se musiikki siellä on parasta.
Eipä mulla sitten taida olla muuta. Heippa!
Flow on varmaan ainut festari mihin oikeasti pitää panostaa pukeutumisella, sillä mentaliteetti "Revin ensimmäiset vaatteet niskaan, jotka kaapista löytyy" - ajatusmaailma ei oikein toimi. Ja ehkä se olikin yksi ärsyttävin piirre koko festareissa. Haluan pukeutua siihen Forssa tanttuun ja näyttää pellossa eläneeltä, kiitos!
Festareilla ärsytti eniten pyntätyt ihmiset. En tiedä mitään pelottavampaa kuin sen, että tyttö tai poika on koonnut asunsa kokonaan sen mukaan miten värit sointuvat yhteen. "Koska mun kengät on vihreet niin lakkaan mun kynnet myös vihreiks ja laitan vielä tän vihreen rusetin hiuksiin. Ja sitten tää mun tanttu on sininen, koska hei vihree ja sininen käy niin hyvin yhteen. Iik!" Ja muutenkin on hiukan pelottavaa kuinka tarkasti ihmiset on valinneet vaatteensa sinne! Siellä kaikki oli pelottavan järjestelmällistä pukeutumisen suhteen. Pienet hipster robotit siellä uniikkeine vaatteineen ja lopulta kukaan ei ollut siellä uniikki.
Hiukset. Teemana oli vuoden 2008 harakanpesänuttura. Hei käytin sellaista nutturaa itse vuonna 2008, kun hiukset oli vielä pitkät! Mikäs siinä, jos kaikki haluaa näyttää siltä että on noussut juuri sängystä, mutta tehkää se edes kunnolla tytöt! Sen nutturan aikaansaamiseksi ei todellakaan tarvitse nähdä vaivaa tunti tolkulla. Sen kun sysää takkuiset hiukset päälaelle ja kyhää hiuslenkin sinne jonnekin, kun samalla pesee hampaita siinä kauheassa kiireessä. Moni kai yritti oikeasti kyhätä sitä "Nousin juuri sängystä nutturaa" mutta lopputulos oli juuri se mitä voi odottaa, kun peilin edessä istuu sen kolme tuntia, jotta saisi sen täydellisen sotkuisen nutturan. Epic fail!
Oli myös todella ärsyttävää nähdä klooneja kloonien perään. Flow'n aikana jokainen yrittää olla niin erikoinen ja niin erilainen ettei se edes toimi. Varsinkin, kun koko festari on täynnä samanlaisia ihmisiä. Oli hienoa nähdä se yksi mies, joka oli pukeutunut turistiksi! Oikeasti ihminen, joka erottui siitä massasta, hurrah! Flow'n pukeutumisen nyrkkisääntö: erikoinen tanttu ja harakanpesänuttura, check check ja erilaisuutesi on varmasti taattu, NOT.
Bändit oli hyviä. Mogwai saa anteeksi vuoden 2008 Ilosaaren keikkansa. Se ei ollut kovin hyvä, ei silloin. Mutta Flow pelasti ihanan Mogwain siltä häpeältä, ja voin vihdoin päästää Mogwain pois bändilistaltani "Parempi levyllä kuin livenä". Mutta nyt Mogwai pääsee pois tältä listalta. Kyllä se osaa kuin osaakin vetää hyviä keikkoja myös livenä.
Destroyer oli loistava! Aika riisuttu keikka, mutta tunnelman nostattaminen onnistui hyvin. Destroyer onnistui saamaan kontaktin yleisöön (tai ehkä se olin sitten vain minä), mutta kyllä se oli hieno keikka! Eikä Destroyerin musiikki ollut kuin suoraan 80-luvun pornoleffasta, vaikka tämäkin tuli kuultua keikan aikana.
Midlake ei mielestäni ollut niin hyvä. Tosin se ei ollut heidän vika. Akustiikka päälavalla oli huono, kauas ei kuulunut hyvin ja Black tentin jylinä peitti ja pilasi Midlaken melankolisia kappaleita. En vieläkään tajua miten päälavan äänentoisto voi olla niin perseestä!
Warpaint on rakkaus, rakkaus, rakkaus. Ehkei tarvitse sanoa muuta! Keikka oli loistava, tunnelma oli loistava, musiikki oli loistavaa. Yksinkertaisesti: rakkaus.
El Guincho ja Röyksopp esiintyivät samaan aikaan. Vuonna 2009 Röyksopp esiintyi loistavasti Ilosaaressa. Keikka oli äärettömän hyvä ja silloin päätin mennä naimisiin Torbjørn Brundtlandin sekä Svein Bergen kanssa. Meille taisi nyt tulla ero. Flow'ssa Röyksopp ei todellakaan vetänyt niin hyvää keikkaa minkä he vetivät vuonna 2009. Se oli lattea, mälsä eikä saanut yleisöä mukaan. Ja ärsytys oli katossa, sillä itse ainakin olin odottanut juuri Röyksopin esiintymistä koko hemmetin kevään ja sitten saakin jonkun hemmetin sian säkissä! Ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin Röyksoppia paskaksi. Onneksi El Guinchon esiintyminen oli loistavaa ja sai yleisön hyvin mukaan. El Guincho oli yllättäjä ja voitti Röyksoppin kymmenen nolla.
Ariel Pink's Haunted Graffiti oli niin ikään hyvä setti. Vaikka silloin vanhuus iski ja väsytti ihan pirusti, jaksoi silti huojua siellä nurkassa ja hymyillä hemmetin leveästi, kun Beverly Kills pärähti soimaan.
Magenda Skycode oli edelleen yhtä hyvä kuin aina. Äänentoisto hyvää päälavaksi, mutta taisi ennemminkin johtua siitä, että osasi ujuttautua lähelle lavaa. Edelleen ne hassut juoman nostatukset, mutta no. Sää oli aurinkoinen ja oli helvetin kuuma. Ja ei, laulaja ei ole helvetin kuuma. Tykkäsin kovin, keikka oli hyvä, tunnelma oli loistava.
First Aid Kit oli pettymys. Ensinnäkin Voimala oli täynnä! Siellä ei päässyt juuri liikkumaan minnekään, happi meinasi loppua ja tilaa oli ihan liian vähän siihen jumalattomaan ihmismassaan! Äänentoisto oli hyvä, ääni kuului kyllä, mutta on vaikea nauttia esiintyjistä, jos heitä ei edes näe. Lopulta First Aid Kit ei saanut haluamaani kontaktia yleisöön, esitys jäi aika latteaksi. Youtubesta nähdyt livetaltioinnit olivat paljon parempia kuin Voimalan konsertti. Blah, pettymys.
The Pains Being Pure at Heart olisi voinut olla parempi. Ehkä itsellä oli kovat odotukset kaikille bändeille, jotka halusin nähdä. Mutta PBPH ei vaan esiintynyt niin hyvin kuin odotin. Keikka oli kyllä hyvä ja kappaleet olivat hyviä, he soittivat juuri niitä kappaleita mitä halusinkin. Silti jotain jäi uupumaan. Painotan kuitenkin ettei keikka ollut huono, jotain jäi vain uupumaan.
The Dø. The Dø oli rakkaus. Vaikka Black tent oli paikkana hiukan ärsyttävä, jumalattoman täynnä ja ihmiset oli äärettömän idiootteja (hei kyllä sinne sisälle voi mennä eikä jäädä ovensuuhun pällistelemään!) niin keikka oli hyvä, hyvä ja hyvä. Ei muuta, rakastuin.
Iron & Wine taisi mennä kokonaan ohi. Taisin olla susipäissäni alueen ulkopuolella ja muulaamassa ranneketta kaverille. Hups, no sitä sattuu. (Enkä edelleenkään tiedä miten muulit liittyvät asiaan mitenkään.)
Empire of the Sun meni ohi myös. Mutta söin äärettömän hyvää (ja helvetin kallista) kasviskeittoa. Keitto oli hyvää, mausteista enkä millään muista mitään muuta kuin sen, että keiton mukana tuli naurettavan pieni leivänkäntty ja se oli kuumaa. Taustalla jylisi kyllä musiikki ja ehkä noteerasi We are the peoplen ja Standing on the shoren.
Sunnuntaina oli maailman parhaimmat rynnäkkökännit! Ja sen takia taisikin, ehkä kenties, jäädä muutamat esiintyjät sikseen. Mutta Rubik! Se oli loistava ja pienikin ihminen näki lavalle! Ja rynnäkkökännien voimin jaksoi olla ärhentelemättä toisille (ainakin melkein).
Kanye West itki, ihmiset hurraa, kliseistä paskaa. Liian pitkä. NEXT!
Pääsääntöisesti liian kallista ruokaa ja juomaa. Mutta ruuat oli hyvä ja söin ensimmäisen vegelihiksen sitten kuuteen vuoteen! Tai no lihiksen ylipäätään kuuteen vuoteen. Tarjolla voisi olla muutakin kuin Strongbowta (se ei mene alas, ei enää millään kiitti Flow). Pääsääntöisesti siis myös hyvät festarit ja vaikka ne ihmiset ärsyttää olemalla toistensa klooneja se musiikki siellä on parasta.
Eipä mulla sitten taida olla muuta. Heippa!
This is Why We Fight
Tällä hetkellä ylikuunneltua ja täysin oikeudella. Ja olen ihastunut entisestään siihen, kun saa maata lattialla ja olla yhtä musiikin kanssa.
Belle & Sebastian: If you're feeling sinister ja The boy with the Arab strap
The Decemberists: The king is dead
Iron & Wine: Kiss each other clean
Taidan hokea tätä nykyään vähän liikaa, mutta en välitä. Rakastun musiikkiin uudestaan ja uudestaan, tämä rakkaus kestää.
Belle & Sebastian: If you're feeling sinister ja The boy with the Arab strap
The Decemberists: The king is dead
Iron & Wine: Kiss each other clean
Taidan hokea tätä nykyään vähän liikaa, mutta en välitä. Rakastun musiikkiin uudestaan ja uudestaan, tämä rakkaus kestää.
lauantai 1. lokakuuta 2011
The Rollercoaster Ride
Haluaisin enemmän kuin mitään elämäni jonnekin muualle. Haluan katsella taivasta jossain muualla, jos se olisi siellä erilainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)