Forever Lost

Suuri Flow postaus (hyvin myöhässä, myöhässä, myöhässä!) Olkaa siis valmiina kivittämään ja etsikää takapihalta se kivoin kivi. Pyydän kyllä kiven hiomista pyöreäksi, terävät kulmat sattuvat, kiitos!

Flow on varmaan ainut festari mihin oikeasti pitää panostaa pukeutumisella, sillä mentaliteetti "Revin ensimmäiset vaatteet niskaan, jotka kaapista löytyy" - ajatusmaailma ei oikein toimi. Ja ehkä se olikin yksi ärsyttävin piirre koko festareissa. Haluan pukeutua siihen Forssa tanttuun ja näyttää pellossa eläneeltä, kiitos!

Festareilla ärsytti eniten pyntätyt ihmiset. En tiedä mitään pelottavampaa kuin sen, että tyttö tai poika on koonnut asunsa kokonaan sen mukaan miten värit sointuvat yhteen. "Koska mun kengät on vihreet niin lakkaan mun kynnet myös vihreiks ja laitan vielä tän vihreen rusetin hiuksiin. Ja sitten tää mun tanttu on sininen, koska hei vihree ja sininen käy niin hyvin yhteen. Iik!" Ja muutenkin on hiukan pelottavaa kuinka tarkasti ihmiset on valinneet vaatteensa sinne! Siellä kaikki oli pelottavan järjestelmällistä pukeutumisen suhteen. Pienet hipster robotit siellä uniikkeine vaatteineen ja lopulta kukaan ei ollut siellä uniikki.

Hiukset. Teemana oli vuoden 2008 harakanpesänuttura. Hei käytin sellaista nutturaa itse vuonna 2008, kun hiukset oli vielä pitkät! Mikäs siinä, jos kaikki haluaa näyttää siltä että on noussut juuri sängystä, mutta tehkää se edes kunnolla tytöt! Sen nutturan aikaansaamiseksi ei todellakaan tarvitse nähdä vaivaa tunti tolkulla. Sen kun sysää takkuiset hiukset päälaelle ja kyhää hiuslenkin sinne jonnekin, kun samalla pesee hampaita siinä kauheassa kiireessä. Moni kai yritti oikeasti kyhätä sitä "Nousin juuri sängystä nutturaa" mutta lopputulos oli juuri se mitä voi odottaa, kun peilin edessä istuu sen kolme tuntia, jotta saisi sen täydellisen sotkuisen nutturan. Epic fail!

Oli myös todella ärsyttävää nähdä klooneja kloonien perään. Flow'n aikana jokainen yrittää olla niin erikoinen ja niin erilainen ettei se edes toimi. Varsinkin, kun koko festari on täynnä samanlaisia ihmisiä. Oli hienoa nähdä se yksi mies, joka oli pukeutunut turistiksi! Oikeasti ihminen, joka erottui siitä massasta, hurrah! Flow'n pukeutumisen nyrkkisääntö: erikoinen tanttu ja harakanpesänuttura, check check ja erilaisuutesi on varmasti taattu, NOT.

Bändit oli hyviä. Mogwai saa anteeksi vuoden 2008 Ilosaaren keikkansa. Se ei ollut kovin hyvä, ei silloin. Mutta Flow pelasti ihanan Mogwain siltä häpeältä, ja voin vihdoin päästää Mogwain pois bändilistaltani "Parempi levyllä kuin livenä". Mutta nyt Mogwai pääsee pois tältä listalta. Kyllä se osaa kuin osaakin vetää hyviä keikkoja myös livenä.

Destroyer oli loistava! Aika riisuttu keikka, mutta tunnelman nostattaminen onnistui hyvin. Destroyer onnistui saamaan kontaktin yleisöön (tai ehkä se olin sitten vain minä), mutta kyllä se oli hieno keikka! Eikä Destroyerin musiikki ollut kuin suoraan 80-luvun pornoleffasta, vaikka tämäkin tuli kuultua keikan aikana.

Midlake ei mielestäni ollut niin hyvä. Tosin se ei ollut heidän vika. Akustiikka päälavalla oli huono, kauas ei kuulunut hyvin ja Black tentin jylinä peitti ja pilasi Midlaken melankolisia kappaleita. En vieläkään tajua miten päälavan äänentoisto voi olla niin perseestä!

Warpaint on rakkaus, rakkaus, rakkaus. Ehkei tarvitse sanoa muuta! Keikka oli loistava, tunnelma oli loistava, musiikki oli loistavaa. Yksinkertaisesti: rakkaus.

El Guincho ja Röyksopp esiintyivät samaan aikaan. Vuonna 2009 Röyksopp esiintyi loistavasti Ilosaaressa. Keikka oli äärettömän hyvä ja silloin päätin mennä naimisiin Torbjørn Brundtlandin sekä Svein Bergen kanssa. Meille taisi nyt tulla ero. Flow'ssa Röyksopp ei todellakaan vetänyt niin hyvää keikkaa minkä he vetivät vuonna 2009. Se oli lattea, mälsä eikä saanut yleisöä mukaan. Ja ärsytys oli katossa, sillä itse ainakin olin odottanut juuri Röyksopin esiintymistä koko hemmetin kevään ja sitten saakin jonkun hemmetin sian säkissä! Ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin Röyksoppia paskaksi. Onneksi El Guinchon esiintyminen oli loistavaa ja sai yleisön hyvin mukaan. El Guincho oli yllättäjä ja voitti Röyksoppin kymmenen nolla.

Ariel Pink's Haunted Graffiti oli niin ikään hyvä setti. Vaikka silloin vanhuus iski ja väsytti ihan pirusti, jaksoi silti huojua siellä nurkassa ja hymyillä hemmetin leveästi, kun Beverly Kills pärähti soimaan.

Magenda Skycode oli edelleen yhtä hyvä kuin aina. Äänentoisto hyvää päälavaksi, mutta taisi ennemminkin johtua siitä, että osasi ujuttautua lähelle lavaa. Edelleen ne hassut juoman nostatukset, mutta no. Sää oli aurinkoinen ja oli helvetin kuuma. Ja ei, laulaja ei ole helvetin kuuma. Tykkäsin kovin, keikka oli hyvä, tunnelma oli loistava.

First Aid Kit oli pettymys. Ensinnäkin Voimala oli täynnä! Siellä ei päässyt juuri liikkumaan minnekään, happi meinasi loppua ja tilaa oli ihan liian vähän siihen jumalattomaan ihmismassaan! Äänentoisto oli hyvä, ääni kuului kyllä, mutta on vaikea nauttia esiintyjistä, jos heitä ei edes näe. Lopulta First Aid Kit ei saanut haluamaani kontaktia yleisöön, esitys jäi aika latteaksi. Youtubesta nähdyt livetaltioinnit olivat paljon parempia kuin Voimalan konsertti. Blah, pettymys.

The Pains Being Pure at Heart olisi voinut olla parempi. Ehkä itsellä oli kovat odotukset kaikille bändeille, jotka halusin nähdä. Mutta PBPH ei vaan esiintynyt niin hyvin kuin odotin. Keikka oli kyllä hyvä ja kappaleet olivat hyviä, he soittivat juuri niitä kappaleita mitä halusinkin. Silti jotain jäi uupumaan. Painotan kuitenkin ettei keikka ollut huono, jotain jäi vain uupumaan.

The Dø. The Dø oli rakkaus. Vaikka Black tent oli paikkana hiukan ärsyttävä, jumalattoman täynnä ja ihmiset oli äärettömän idiootteja (hei kyllä sinne sisälle voi mennä eikä jäädä ovensuuhun pällistelemään!) niin keikka oli hyvä, hyvä ja hyvä. Ei muuta, rakastuin.

Iron & Wine taisi mennä kokonaan ohi. Taisin olla susipäissäni alueen ulkopuolella ja muulaamassa ranneketta kaverille. Hups, no sitä sattuu. (Enkä edelleenkään tiedä miten muulit liittyvät asiaan mitenkään.)

Empire of the Sun meni ohi myös. Mutta söin äärettömän hyvää (ja helvetin kallista) kasviskeittoa. Keitto oli hyvää, mausteista enkä millään muista mitään muuta kuin sen, että keiton mukana tuli naurettavan pieni leivänkäntty ja se oli kuumaa. Taustalla jylisi kyllä musiikki ja ehkä noteerasi We are the peoplen ja Standing on the shoren.

Sunnuntaina oli maailman parhaimmat rynnäkkökännit! Ja sen takia taisikin, ehkä kenties, jäädä muutamat esiintyjät sikseen. Mutta Rubik! Se oli loistava ja pienikin ihminen näki lavalle! Ja rynnäkkökännien voimin jaksoi olla ärhentelemättä toisille (ainakin melkein).

Kanye West itki, ihmiset hurraa, kliseistä paskaa. Liian pitkä. NEXT!

Pääsääntöisesti liian kallista ruokaa ja juomaa. Mutta ruuat oli hyvä ja söin ensimmäisen vegelihiksen sitten kuuteen vuoteen! Tai no lihiksen ylipäätään kuuteen vuoteen. Tarjolla voisi olla muutakin kuin Strongbowta (se ei mene alas, ei enää millään kiitti Flow). Pääsääntöisesti siis myös hyvät festarit ja vaikka ne ihmiset ärsyttää olemalla toistensa klooneja se musiikki siellä on parasta.

Eipä mulla sitten taida olla muuta. Heippa!