Happy Up Here

Kissojen rapsuttaminen on kovin terapeuttista ja on ihanaa maata sängyssä, kun vieressä on kehräävä karvapallo.

Enkä pistä pahitteeksi ollenkaan sitä, että unirytmini on Mother's little helpereiden jäljiltä vähän perseellään. En jaksa välittää.

Suburban War

10. syyskuuta kulunutta vuotta, Ylioppilaslehti kirjoitti artikkelin Fazerista ja heidän hankkeestaan rakentaa koulu Afrikkaan. Samasta aiheesta kirjoitti Elina Hirvonen kolumnin Helsingin Sanomiin 26.9.

Kyllä on hienoa Fazer, kun olette kiinnostuneet afrikkalaisten koulutuksesta ja olette valmiita antamaan viisi senttiä jokaisesta myydystä Fazerin sinisestä suklaalevystä. Ihan kelvollisen koulun rakentaminen maksaa noin 70 000 euroa, joten matkaa siihen on.

Tietenkin  matkaa olisi vielä vähemmän, jos ette olisi tuhlanneet rahaa Helsingin Sanomien isoimpaan mainokseen, jossa ilmoitatte suomalaisille tästä ilosanomasta. Jos tämä jättimainos, noin 50 000 euron luokassa pyörivä, olisi jätetty käyttämättä, olisi tämän hankkeen kassassa jo tuo summa.

Kun luin artikkelin Ylioppilaslehdestä, en voinut kuin pyörittää silmiäni, sillä kyseessä haiskahtaa pahasti oman imagon kiillottaminen. Pienemmälläkin mainoksella olisi voitu pärjätä tai olla mainostamatta sitä lainkaan. Viidakkorummulla on lopulta melko suuri vaikutus tässä yhteiskunnassa, joten tällaisen valtavan yrityksen pieni ele lahjoittaa koulu Afrikkaan, olisi joka tapauksessa saanut pienen huomion mediassa.

Taisin myös nurista siitä pienestä viiden sentin lahjoituksesta ja olisin ehkä halunnut lahjoituksen olevan edes kymmenen senttiä per myyty suklaalevy. Mutta enhän minä mistään markkinoista ja menekistä mitään tiedä, joten kaippa tuolla viidellä sentillä saadaan paljon aikaan tämän koulun suhteen ja kääritään kuitenkin suuremmat rahat yritykselle. Lisäksi vielä parempi imago kaupan päälle, joten tässähän on lähes win-win tilanne!

En tiedä mitään oksettavampaa kuin viherpesu ja imagojen kiillottaminen. Ainakin ihmisten huomion Fazer sai, mutta tuskin pelkästään sitä haluttua hyvää huomiota, ei ainakaan minulta.

Glass in the Park

Nostalgiasta kärsivä hölmö palasi takaisin kotiin, ikävästä kärsien ja kissan rapsuttamista kaipaillen.

Vaikka Forssa on kuin parisuhde, joka ei yksinkertaisuudessakaan tule ikinä toimimaan, kaipaan silti niitä kaikkia hetkiä ja ihmisiä ja leveitä hymyjä. Päätin kuitenkin pitää kiinni elämässäni edes siitä säännöstä, ettei toinen mahdollisuus tule ikinä toimimaan; Jos joku ei toimi, se ei toimi myöhemminkään.

Niinpä tämän karun toteamukseni jälkeen juon liikaa teetä, kuuntelen Alex Turneria ja haaveilen lämmöstä.

Death Do Us Part

Forssassa on syksy. Ja on toisinaan aivan mukavakin palailla kotikonnuilleen (okei Häme, täältä on vielä tunti oikeaan kotiin).

Samalla voi todeta pakkaamisen olevan säälittävää, varsinkin kun herää viisi kaksikymmentäkolme (enkä voi ymmärtää sen joskus olleen ihan oikeasti omaa arkea! Unettomuus, voisitko jo kadota?) Mutta, koska tykkään levitellä oman laukkuni sisältöä kanssamatkaajille niin mikäs siinä. Onneksi rintaliivit olivat laukun pohjalla.

Kouluruokailukin on miellyttävämpää. Ensiksi täällä on soijamaitoa ja kasvispyttärissä pavutkin ovat vihdoin kypsiä!

Forssa, saat lempee, kun ei olla virallisessa parisuhteessa.

Jos Tekopyhyys On Kauneutta

Kun on herännyt kuudelta aamulla mielettömään painajaiseen, on vaikea suhtautua päivään muuta kuin varaumuksella.

Varsinkaan sen jälkeen, kun painajainen valvotti kaksi tuntia. Mutta onneksi koneella on pasianssi ja aina voi kuunnella Ultramariinia ja unelmoida talven viimeisestä päivästä.

Uusi Resepti

Se siitä ikuisesta kakskytäkaks ja down, tilalle tuli ikuinen kakstoista ja risat, rippikoululainen ja sakkoliha.

Vanheneminen ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Forever young.

Leiri

Se kun jättää kaiken viime hetkeen, on todettu aivan mainioksi keinoksi, sillä lopulta tehokkuutta löytyy ihan älyttömästi.

Mutta toisaalta, kakun leipominen, tiskaaminen, pitsan tekeminen, uudestaan tiskaaminen ja imurointi sekä pölyjen pyyhkiminen ei taida olla lopulta mitään.

Taisin saada taikaomenoita postissa!

Basic Space

Kun äitini saa synttärilahjaksi lomamatkan Barcelonaan, voin ehkä todeta olevani melko kateellinen. Tosin uskon vieläkin hyvin hyvin hyvin syvästi, että kyseessä on hyvin myöhäinen tai hyvin aikainen aprillipila.

No, itse sain synttärilahjaksi käyttörahaa Laosiin, joten tuskin tulen saamaan sitä Vegaanin uusi keittokirjaa hyllyyni. Ehkä joululahjaksi sitten.

Sen sijaan jään haaveilemaan mausteteestä, joka pääsi sekin sitten loppumaan. Ehkä sitäkin sitten joululahjaksi.

Remind Me

Koska lopulta on vaikea muuttaa sitä millainen on, on vaikea myös olla tottelematta sitä mitä halajaa.

On vaikea olla aloillaan, kun aina on kausia, jolloin välttämättä haluaisi lähteä ja jättää kaiken. Pakata koko elämänsä vain matkalaukkuun ja matkata ja palata sitten taas.

Ja vaikka nyt ei olekaan aivan pakottava tarve päästä pois, haluaisin silti. Sen helppouden tähden, sen ettei oikeasti itse ole ikinä mukana.

Tai ehkä juuri silloin, ehkä juuri silloin tuntee itsensä oikeasti eläväksi.

You Stopped Making Sense

Kun negaaja_girl88 on kirjoittanut maailman tylyimmän raportin, haukkunut toisen sivuaineensa syvimpään helvettiin ja todennut ettei "Hyvä ruoka - parempi mieli" oikeasti ole totta, olisi ehkä parempi vain hengittää syvään ja opetella meditaatiota.

Mutta sen sijaan negaaja_girl88 toteaa meditaatioiden olevan täysin turhia ja mieluummin kuuntelee täysillä musiikkia - koska voi.

Lupaan olla huomenna vähän vähemmän nimimerkkini arvoinen ja olla välittämättä tästä nostalgiasta, joka illaksi saapui asumaan sänkyni alle. Koska negaaja_girl88 ei tykkää siitäkään nostalgiasta, vaan haluaisi ampua sen kuuhun.

Angels

Note to myself: Kahvi on hampaiden pesun jälkeen äärimmäisen pahaa. Eikä kannata uhmata "en ikinä enää juo kahvia", sillä lopulta seuraavana päivänä olet keittämässä liikaa kahvia.

Chained

Rakastan näitä päiviä, kun kaikki kulkee hitaasti. Toisinaan niitä päiviä tarvitaan, sillä aina ei kykene juoksemaan paikasta toiseen ja on ihana maata sängyssä ja nukkua ja haaveilla ja elää.

Ja jos joku sanoo, että tyydyn elämässäni liian vähään, he eivät tiedä mitään. Sillä minä en haaveile maineesta tai kunniasta tai suurista määristä rahaa.

Miksi yksinkertaisesti onnen etsiminen, siinä eläminen ja hymyileminen olisi jotenkin vähemmän kunniakasta kuin uralla nouseminen?

Try

Nopein flunssa ikinä. Syynä voi olla nenäsumutteen täysi väärinkäyttö ja mausteisten lämpimien juomien juominen.

Tai sitten kaikki flunssat eivät voi muuttua sitkeiksi poskiontelontulehduksiksi, joka kestää useita kuukausia.

Tykkään tästä kyllä enemmän. Ja aion silti juoda paljon teetä, kahvi saakoon väistyä elämästäni.

Mirage

Ensimmäinen ajatus, kun eestiläinen artisti IIris työntää mikrofonin kasvojen eteen ja pyytää laulamaan oli "Ei, et halua tuoda sitä siihen. Et ole kuullut kun laulan, se ei ole kaunista kuultavaa".

Keikka oli huippu, mutta tuotti suuremmat traumat kuin Magenta Skycoden keikka.

Silti viikko on ollut täynnä huippuja keikkoja.

Shadows

On ehkä naurettavaa kaiken aivastelujen ja niistämisien lomassa miettiä sitä, kuinka paljon nenäliinoja kuluu tällaisen turhan taudin takia. Kuinka paljon se kuluttaa luonnonvaroja.

Maailmantuska kulkee sopivasti aina takataskussa ja kipeimmin se nostetaan flunssaisena.

Haluaisin jonnekin lämpimään, jottei tarvitsisi palella näin paljon. Tietenkin voisi yrittää tapella lämpöpatterien kanssa.

I Wanna Be Sedated

Siinä vaiheessa, kun on juonut päivällä lähemmäs kaksi litraa teetä, voi yöllä huomata nukkumisen olevan melko vaikeaa.

Asiaa ei yhtään helpottanut tieto siitä, että yhden parhaimmista ystävistä on tuntenut kahdeksantoista vuotta. Eikä siinä vaiheessa voi tuntea itseään muuksi kuin vanhaksi.

Mutta lopulta niistä ajoista, kun oli kuusi vuotias, on melko pitkä aika.

Organized Scenery

Unelmoin lämmöstä ja pitkistä öistä. Unelmoin äärimmäisen onnellisesta elämästä.

The Opposite of Hallelujah

Tänään Jens Lekman! Olen pakanana paikalla, uskollinen kootti Kustaa. Enkä anna pienen kipeyden haitata.

Wild Eyed

On helppoa lähteä syyttämään uskontoja kaikesta ja muistella niitä pahoja asioita, joita uskontojen nimissä on tehty. On helppoa syyttää uskontoja siitä, että on käyty uskonsotia ja ristiretkiä. Uskontoja voi jopa syyttää suvaitsemattomuudesta.

Kun kyse tulee uskontoon, on helppo unohtaa ihmisen osuus siinä. En ole nähnyt mitään uskontoa, missä suoraan sanotaan "Teurasta vääräuskoiset". Jokainen tulkitsee raamattua tai oman uskonnon pyhää kirjaa miten haluaa ja siinä syntyy ristiriita.

Vanhassa testamentissa jumala on kostonhaluinen ja haluaa tuhota syntiset. Uudessa testamentissa tämä jumala halutaan hylätä ja tuoda esille jumalan hyväsydämellisyys ja rakkaus omia lapsiaan kohtaan. Jeesus pyytää noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä eli pitää rakastaa jumalaa koko sydämestä, sielusta ja mielestä, tämä osuus oli se kaikkein tärkein, kun rakasta lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi, tuli toisena lähes yhtä tärkeänä.

Lopulta rakkauden kaksoiskäskyn loppuosa on oikeastaan melko hyvä, jota mielestäni pitäisikin noudattaa. Ja jos jotain tämä uskonnollinen vivahde siinä häiritsee, voi unohtaa kuka sen oikeasti sanoi. Ei aina kaikki, mitä raamatussa kerrotaan, ole täyttä paskaa, vaan oikeasti siellä on jotain ihan fiksujakin heittoja.

Helposti omassa uskonnonvastaisuudessaan unohtaa ne ihan hyvät ohjeet ja neuvot. Lopulta lähtökohtaisesti moraali on perustunut kristinuskossa raamattuun. Elämässä hyviä neuvoja on älä tapa tai älä varasta, joita lähes kaikki, uskovainen tai ei, yrittää noudattaa.

Ehkä oma uskontonnonvastaisuus nousee nimenomaan siinä, kun näitä moraalisia "jumalan sanelemia" käskyjä lähdetään rikkomaan, juuri jumalan nimissä. Ristiretket on hyvä esimerkki tässä. Voi vain kuvitella kuinka paljon ihmisiä kuoli ristiretkien aikana, kun ihmiset eivät suostuneet kääntymään kristityiksi. On jotenkin ristiriitaista vaalia älä tapa käskyä, kun lopulta toiset lahtaavat porukkaa liukuhihnalta, vain koska eivät satu uskomaan samoihin asioihin.

Mutta toki historia on historiaa, eikä sitä voi enää muuttaa. Lopulta kuitenkin nykyään fanaattiset muslimit noudattavat omaa uskonsotaansa ja vaikka en nyt koraaniin ole perehtynyt (en sitten yhtään), en jaksa uskoa, että heidänkään pyhässä kirjassa ihmishenkeä pidettäisiin jotenkin halpana. 

Enkä haluaisi syyttää uskontoja kaikesta pahasta, vaikka sen nimissä kaikkea pahaa lopulta tehdään. Jos oikeasti kristinuskon jumala olisi se hyväsydäminen, joka rakastaa omia lapsiaan, niin millään en haluaisi uskoa niiden fanaatikkojen lausumaan, että jokainen ateisti joutuu helvettiin. Ehkä parhaimmat tarinat olen kuullut niiltä fanaatikoilta, jotka nauttivat siitä: "Sitten me hurskaat katsomme ja nauramme, kun te syntiset kävelette ohitsemme helvetin liekkeihin".

Enkä ikinä ole nähnyt suurempaa ristiriitaa raamattujen oppien ja näiden fanaatikkojen kanssa, sillä lopulta näiltä ihmisiltä on puuttunut lähimmäisen rakkaus. Enkä voi sietää sellaisia ihmisiä, sillä lopulta juuri heidän kaltaiset ihmiset saavat ateistit ja agnostikot jaloilleen ja halveksimaan uskontoja.

Jos uuden testamentin jumala olisi oikeasti sellainen hyväsydäminen joka rakastaa omia lapsiaan, en millään jaksaisi uskoa, että kaikki ateistit ja agnostikot palaisivat helvetin liekeissä. Varsinkaan, kun ne hurskaat ihmiset nauravat vieressä. Lopulta oman käsitykseni mukaan me jokainen olemme syntisiä, joilla on mahdollisuus nimenomaan Jeesuksen kuoleman tähden, päästä taivaaseen, jos on valmis ottamaan jumalan sydämeensä viimeisellä hetkellä.

Mutta jos minulta kysytään, en edes lähde uskomaan taivaaseen tai helvettiin, mutta oma uskonnonvastaisuuteni kyllä hiukan pienenisi, jos ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan enemmän ja unohtamaan sen naurettavan pienen detailin, mihin uskontoon joku kuuluu tai ei kuulu.

Lopulta ei uskonto itsessään ole paha. Me olemme tehneet niistä pahoja.

Slow Me Down

Kolmentoista opintopisteen rästissä on enää jäljellä kahdeksan! Hymyilyttää, sillä lopulta ehkä tässä olisi mahdollisuus valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa.

On paljon mukavampi ajatella olevansa rästissä vain kahdesta kurssista kuin kolmesta. Positiivinen ajattelu auttaa aina.

The Dreamer

Ehkä alan hiljalleen menettää toivoani ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä ja sitovan ilmastosopimuksien löytämiseen.

Jotta täysin koko maailmaa sitova ilmastopolitiikka ja sopimukset saataisiin voimaan, tarvittaisiin siihen Yhdysvallat mukaan. Lopulta Yhdysvallat on yksi suurimmista hiilidioksidin tuottajista ja on naurettavaa, kuinka Yhdysvallat sanelevat omia ehdotuksiaan.

Niin kauan, kun Yhdysvallat haluavat Intialta, Kiinalta ja Brasilialta samanlaista sitoumusta erilaisiin ilmastosopimuksiin, sellaista sopivaa sopimusta ei ikinä tule. On naurettavaa lähteä suurimpana hiilidioksidin tuottajana sanelemaan "Tulemme mukaan vain, jos nämä muutkin tekevät samoin".

Voi siis vain miettiä onko kyseiset heitot Yhdysvalloilta vain yksi tekosyy siihen, miksi maa ei haluaisi lähteä ilmastosopimuksiin. Onko kyse siitä, että Yhdysvallat hyvin tietävät etteivät kehittyvät maat hyväksy samoja ehtoja vai luuleeko tämä typerien jättivaltio oikeasti oman ehdotuksensa olevan kohtuullinen? Kuitenkin Yhdysvaltojen mukaantulo toisi mukanaan myös näitä kehittyviä maita. Onko suunnitelmana siis pyyhkiä pois koko ilmastonmuutos, jatkamalla elämää samalla tavalla?

Lopulta en tiedä mitä Yhdysvallat ajavat takaa. Ei ole toista maapalloa, vaikka he kuinka siihen suuntaan näyttävät elävän. Kun Yhdysvallat sanelevat noin naurettavia ehtoja, ei mitään sopimusta ikinä saada luotua. On kuitenkin fakta, etteivät Kiina, Intia ja Brasilia ole Yhdysvaltojen kanssa samalla linjalla päästöjen suhteen - vielä.

On ajan kysymys milloin kyseisissä maissa hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ja kasvavat samalle skaalalle kuin Yhdysvalloissa. Sen tähden olisi erittäin tärkeä saada Yhdysvallat nyt mukaan, kun jotain on vielä tehtävissä.

I Know What Love Isn't

Koulun alkamisen merkkinä on taatusti järjetön stressi opinnäytetyöstä. Ensinnäkin, mistä voi tietää mikä itseä kiinnostaa ja toinen, kuka hemmetti on niin tyhmä ja tilaa juuri minulta opinnäytetyön.

Onneksi tätä stressiä lisää vielä muutaman kurssin rästit, joiden suorittamisen olen ottanut kunnianhimoisesti kuluvan viikonlopun. Mutta koska positiivinen ajattelu palkitaan, kolmesta tehtävästä on takana jo yksi (ja siitä toisesta on alulla jo otsikko, oho!) joten kai tässä jotain tunnollisuutta löytyy.

Selkäranka on hiukan ruosteessa ja yritän sitä suoristaa. Se pääsi kääntymään vähän vinoon viime vuoden puolella. Mutta onneksi opiskelijan selkäranka on helppo suoristaa pienillä pakotteilla.

Tietenkään oma kunnianhimoni ei liity asiaan mitenkään tai se, että oikeasti haluan valmistua tässä aikaisintaan kuudentoista kuukauden päästä.

//Kaksi takana ja enää yksi edessä!

Become Someone Else's

Tämä säälittävä syksy, joka on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen ja valoisa ja täydellinen saakoon jatkua niin.

Sitä ei pilaa nyt mikään ja jos pilaakin, annan toisenkin poskeni. En jaksa stressata mistään.

Olen valmis aloittamaan uuden elämän.

Sleeping With Ghosts

Eikä koskaan voi hymyillä liikaa tai todeta omien ystävien olevan maailman parhaita. Ja on ihana huomata olevansa onnellinen vain, koska hekin ovat.

Forssasta voi aina muuttaa, mutta kaikki Forssassa opitut tavat ovat juurtuneet johonki sisuksiin.

Sleeping in

Forssa. Pyjamabileet. Ensimmäinen koulupäivä. Bussimatka. Ja Radio Dept.

Here Sometimes

Catch the Breeze

Luottamus on jännä. Sen rakentamiseen kuluu paljon aikaa, mutta lopulta sen menettää hetkessä.

Ehkä kuitenkin täytyy seistä vesisateessa ja odottaa sen kulkevan ohi.