Wild Eyed

On helppoa lähteä syyttämään uskontoja kaikesta ja muistella niitä pahoja asioita, joita uskontojen nimissä on tehty. On helppoa syyttää uskontoja siitä, että on käyty uskonsotia ja ristiretkiä. Uskontoja voi jopa syyttää suvaitsemattomuudesta.

Kun kyse tulee uskontoon, on helppo unohtaa ihmisen osuus siinä. En ole nähnyt mitään uskontoa, missä suoraan sanotaan "Teurasta vääräuskoiset". Jokainen tulkitsee raamattua tai oman uskonnon pyhää kirjaa miten haluaa ja siinä syntyy ristiriita.

Vanhassa testamentissa jumala on kostonhaluinen ja haluaa tuhota syntiset. Uudessa testamentissa tämä jumala halutaan hylätä ja tuoda esille jumalan hyväsydämellisyys ja rakkaus omia lapsiaan kohtaan. Jeesus pyytää noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä eli pitää rakastaa jumalaa koko sydämestä, sielusta ja mielestä, tämä osuus oli se kaikkein tärkein, kun rakasta lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi, tuli toisena lähes yhtä tärkeänä.

Lopulta rakkauden kaksoiskäskyn loppuosa on oikeastaan melko hyvä, jota mielestäni pitäisikin noudattaa. Ja jos jotain tämä uskonnollinen vivahde siinä häiritsee, voi unohtaa kuka sen oikeasti sanoi. Ei aina kaikki, mitä raamatussa kerrotaan, ole täyttä paskaa, vaan oikeasti siellä on jotain ihan fiksujakin heittoja.

Helposti omassa uskonnonvastaisuudessaan unohtaa ne ihan hyvät ohjeet ja neuvot. Lopulta lähtökohtaisesti moraali on perustunut kristinuskossa raamattuun. Elämässä hyviä neuvoja on älä tapa tai älä varasta, joita lähes kaikki, uskovainen tai ei, yrittää noudattaa.

Ehkä oma uskontonnonvastaisuus nousee nimenomaan siinä, kun näitä moraalisia "jumalan sanelemia" käskyjä lähdetään rikkomaan, juuri jumalan nimissä. Ristiretket on hyvä esimerkki tässä. Voi vain kuvitella kuinka paljon ihmisiä kuoli ristiretkien aikana, kun ihmiset eivät suostuneet kääntymään kristityiksi. On jotenkin ristiriitaista vaalia älä tapa käskyä, kun lopulta toiset lahtaavat porukkaa liukuhihnalta, vain koska eivät satu uskomaan samoihin asioihin.

Mutta toki historia on historiaa, eikä sitä voi enää muuttaa. Lopulta kuitenkin nykyään fanaattiset muslimit noudattavat omaa uskonsotaansa ja vaikka en nyt koraaniin ole perehtynyt (en sitten yhtään), en jaksa uskoa, että heidänkään pyhässä kirjassa ihmishenkeä pidettäisiin jotenkin halpana. 

Enkä haluaisi syyttää uskontoja kaikesta pahasta, vaikka sen nimissä kaikkea pahaa lopulta tehdään. Jos oikeasti kristinuskon jumala olisi se hyväsydäminen, joka rakastaa omia lapsiaan, niin millään en haluaisi uskoa niiden fanaatikkojen lausumaan, että jokainen ateisti joutuu helvettiin. Ehkä parhaimmat tarinat olen kuullut niiltä fanaatikoilta, jotka nauttivat siitä: "Sitten me hurskaat katsomme ja nauramme, kun te syntiset kävelette ohitsemme helvetin liekkeihin".

Enkä ikinä ole nähnyt suurempaa ristiriitaa raamattujen oppien ja näiden fanaatikkojen kanssa, sillä lopulta näiltä ihmisiltä on puuttunut lähimmäisen rakkaus. Enkä voi sietää sellaisia ihmisiä, sillä lopulta juuri heidän kaltaiset ihmiset saavat ateistit ja agnostikot jaloilleen ja halveksimaan uskontoja.

Jos uuden testamentin jumala olisi oikeasti sellainen hyväsydäminen joka rakastaa omia lapsiaan, en millään jaksaisi uskoa, että kaikki ateistit ja agnostikot palaisivat helvetin liekeissä. Varsinkaan, kun ne hurskaat ihmiset nauravat vieressä. Lopulta oman käsitykseni mukaan me jokainen olemme syntisiä, joilla on mahdollisuus nimenomaan Jeesuksen kuoleman tähden, päästä taivaaseen, jos on valmis ottamaan jumalan sydämeensä viimeisellä hetkellä.

Mutta jos minulta kysytään, en edes lähde uskomaan taivaaseen tai helvettiin, mutta oma uskonnonvastaisuuteni kyllä hiukan pienenisi, jos ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan enemmän ja unohtamaan sen naurettavan pienen detailin, mihin uskontoon joku kuuluu tai ei kuulu.

Lopulta ei uskonto itsessään ole paha. Me olemme tehneet niistä pahoja.