Forssassa on syksy. Ja on toisinaan aivan mukavakin palailla kotikonnuilleen (okei Häme, täältä on vielä tunti oikeaan kotiin).
Samalla voi todeta pakkaamisen olevan säälittävää, varsinkin kun herää viisi kaksikymmentäkolme (enkä voi ymmärtää sen joskus olleen ihan oikeasti omaa arkea! Unettomuus, voisitko jo kadota?) Mutta, koska tykkään levitellä oman laukkuni sisältöä kanssamatkaajille niin mikäs siinä. Onneksi rintaliivit olivat laukun pohjalla.
Kouluruokailukin on miellyttävämpää. Ensiksi täällä on soijamaitoa ja kasvispyttärissä pavutkin ovat vihdoin kypsiä!
Forssa, saat lempee, kun ei olla virallisessa parisuhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti