torstai 27. syyskuuta 2012

Glass in the Park

Nostalgiasta kärsivä hölmö palasi takaisin kotiin, ikävästä kärsien ja kissan rapsuttamista kaipaillen.

Vaikka Forssa on kuin parisuhde, joka ei yksinkertaisuudessakaan tule ikinä toimimaan, kaipaan silti niitä kaikkia hetkiä ja ihmisiä ja leveitä hymyjä. Päätin kuitenkin pitää kiinni elämässäni edes siitä säännöstä, ettei toinen mahdollisuus tule ikinä toimimaan; Jos joku ei toimi, se ei toimi myöhemminkään.

Niinpä tämän karun toteamukseni jälkeen juon liikaa teetä, kuuntelen Alex Turneria ja haaveilen lämmöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti