sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Blue Lips

Varpaita enemmän, vihaan takinkääntäjiä. Kuitenkin olen syönyt sanat ei-ikinä pelottavankin usein.

torstai 26. tammikuuta 2012

Uusi Resepti

Vuosi nollaysi oli lopulta melko ihana.

28.06.2009

Vaikka nurmikko oli eilen märkää ja ilma oli kosteaa, maassa oli mukava makoilla ja katsoa taivaalle. Tunsin itseni eläväksi, sillä nauroin jälleen niin paljon. Regina on parasta mitä tiedän, ainakin livenä.
 
Haluaisin jälleen heittäytyä nurmikolle. Hymyillä, hymyillä ja hymyllä vielä leveämmin.

''Sä näytät noin hemmetin viattomalta, mutta et sä oikeesti oo. Sä yllätät mut.''

tiistai 24. tammikuuta 2012

With Every Heartbeat

Liput Ultra Bran keikalle, check. Vaihto lähempänä Budapestia, check.

Olen enemmän kuin onnellinen, rakastan maailmaa.

1970's

En tiedä oliko mother's little helpereillä oikeasti tarkoitus saada nukkumaan ihan näin paljon, mutta nämä jatkuvat kahdentoista tunnin unet ovat vähän liian suuri lahja ihmiselle, jolla ei ole viime kevään jälkeen ollut vaikeuksia unettomuuden kanssa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Green Grass of Tunnel

Olen onnellinen, teen juuri sitä mitä elämälläni haluan, enkä vaadi juuri muuta.

 

perjantai 20. tammikuuta 2012

Norway

Ne hetket, kun talvi, olohuone ja musiikki ovat yhtä.
 

Heart of Chambers

Note to myself: Arvosta niitä ihmisiä, jotka saavat huonon päivän katoamaan. Eikä toisinaan olisi pahitteeksi halata, hymyillä leveästi ja sanoa silloin kiitos.

If - Then

Jos ei koskaan uskalla katsoa mukavuusalueen ulkopuolelle, miten ihmeessä pystyy tutustumaan erilaisiin ihmisiin?

Missä vaiheessa avarakatseisuus muuttuu niin suppeaksi, ettei kykene näkemään muuta kuin kuvajaisensa?

torstai 19. tammikuuta 2012

Surly Girl

Kaikki on lopulta subjektiivista. Haistatan siis paskat yhteiskunnalle, sen luomille kaikille paineille ja päätän etten oikeasti ikinä mene töihin. Musta tulee ikuinen opiskelija, sossupummi ja ihminen, joka ei ikinä mahtunut valettuihin muotteihin, sillä joku keksi ennen sitä; yksilön.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Looters' Follies

Note to myself: Älä juo aamulla puolta litraa kahvia, koska kofeiinitärinät jatkuvat koko päivän. Se ei ole hyvä idea, vaikka se sillä hetkellä tuntuukin.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Belong

Jonakin päivänä ilmestyn naapurini oven taakse, kainalossa viinipullo sekä ensimmäinen smurffien oma levy, ja pyydän saavani osallistua hänen omiin bileisiin.

On sääli kuunnella ihastuttavaa smurffiysäripoppia, koska vaikka kuulen sanat hyvin ja tunnistan toisinaan kappaleita, tunnelma siellä on varmasti paljon lämpimämpi kuin keittiössäni.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Crystalised

Rakastuin Kieslowskin Trois Couleurs trilogiaan. En tiedä kuinka moneen asiaan voi rakastua kerralla.

Bad Love

Heräsin lähemmäs puolta kahdeksaa, kömmin salille ja kun palasin taas kotiin kääriydyin liiaksikin peittoni kätköihin, sillä jatkoin yöuniani (tunti salilla ei herättänyt lainkaan tai viidentoista asteen pakkanen)

Uneni ovat häiriintyneitä, päänsärkyä aiheuttavia enkä kaikesta siitä huolimatta saanut silmiäni auki, kun vasta lähemmäs puolta kahtatoista.

Päiväni on kulunut melko säälittävissä merkeissä kahden aamupalan tähdittämänä ja näemmä kaksien yöunien vietävänä. Kahvi on kuitenkin ronski rakastaja tässä hädässä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Bottle of Blues

Ovia matkoilta Lissabonista, Lontoosta ja Prahasta. Ehkä ovien takia on siistiä lähteä taas reissuun!







 

perjantai 13. tammikuuta 2012

I Capture Castles

Rakastan näitä aamuja, jolloin ei herää omaan herätykseen ja lopulta herää puolitoista tuntia myöhemmin Hesarin soittoon.

Rakastan myös sitä, kun puhuu paksulla unen kaappaamalla äänellä ja mutisee jotain, jolloin lehtimyyjä toteaa "Et siis taidakaan tilata... Hyvää oletettua päivänjatkoa sinne."

Enkä kuitenkaan muista mitä lopulta vastasin.

torstai 12. tammikuuta 2012

Remember Me As a Time of Day

Horkka, häiriintyneet ja sairaat unet sekä tulevaisuuden ahdistus.

Pitäisikö sitä oikeasti suunnitella elämäänsä pidemmälle kuin Laos? Oikeastaan olen suunnitellut meneväni vaihtoon tässä vuoden sisällä, muuttavani täältä Tampereelle (tai musta hevonen TurkuC) kahden vuoden sisällä ja käyväni jossain tässä kolmen vuoden liukumalla Afrikassa.

Valloitettavaksi jää Intia, mutta toteutan joka tapauksessa Darjeeling Limitedin ja seikkailen pitkin Intiaa junalla.

Kaikki tohon väliin menevät kurssit, suoritukset niistä, työt ja harjoittelut on vähän pimennossa. (Ja kai tässä pitäisi keksiä opinnäytetyö ja valmistua, phew) Ja vaikka pientä hajua onkin asioista on ikävää olla tietämättä missä helvetin järjestyksessä mikäkin tapahtuu!

Hei, missä on se rikas aviomies, jota ei tartte katella, mutta maksaa kaikki viulut?

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Electric Bloom

Keskusteluun on, meillä Kestävän kehityksen opiskelijoiden keskuudessa, noussut uudet biohajoavat tuotteet, joista erityistä keskustelua on tuottanut vuoden turhakkeeksi valittu biohajoava vessapaperinhylsy. Mainostajat ovat mainostaneet uusia keksintöjään ympäristölle ystävällisiksi ja helpoksi hävittää, sillä ne voidaan huuhtoa WC-pöntöstä alas. Lopulta näitä tuotteita (biohajoavia vessapaperinhylsyjä ja kuituliinoja) ei saisi huuhtoa lainkaan WC-pöntöistä alas. Samalla mainonta, että WC-pöntöstä saisi huuhdella alas biohajoavia tuotteita, on lisännyt muidenkin asioiden huuhtomista alas.

Vuosittain jo pelkästään pääkaupunkiseudulla WC-pönttöön heitetään sinne kuulumatonta jätettä miljoona kiloa. Koko Suomen tilanne on moninkertainen. Tämä tuottaa lisää kustannuksia jätevedenpuhdistamoille, jotka vievät sinne kuulumattoman jätteen kaatopaikalle. Ylimääräinen kustannus maksaa jätevedenpuhdistamoille vuosittain useita satoja tuhansia, joka lopulta tulee näkymään kuluttajan kohonneena vesimaksuna tai yhtiövastikkeena.


Sen lisäksi, että WC-pöntöstä huuhdellut biohajoavat tuotteet näkyvät kuluttajan kukkarossa, ne voivat myös tukkia kiinteistöjen putkia ja viemäriverkostoja. Biohajoavat vessapaperinhylsyt ja kuituliinat hajoavat vedessä, mutta niiden kuitumassa lisää olemassa olevan kuitumassan määrää, jolloin putkistoihin voi tulla pahojakin tukoksia.


Tärkeää on opetella, ettei WC-pöntöstä huuhdella alas juuri mitään muuta, kuin sinne kuuluva jäte. Terveyssiteet, pumpuli ja pumpulipuikot, ruoantähteet sekä uudet biohajoavat tuotteet tulisi lajitella oikein.


Biohajoavat vessapaperinhylsyt tulisi ensisijaisesti kierrättää muun kartonkijätteen mukana. Keittiöistä tutut biohajoavat kuituliinat sekä lapsiperheissä käytettävät biohajoavat vauvanvaipat, tulisi hävittää sekajätteen mukana, sillä näiden tuotteiden hajoaminen luonnossa on hidasta eivätkä ne maadu yhtä nopeasti kuin muut biojätteet. Myös terveyssiteet sekä pumpulituotteet kuuluvat ehdottomasti sekajätteeseen eikä WC-pöntöstä huuhdeltaviksi. Lähes kaikki ruoantähteet kuuluvat biojätteeseen lajiteltaviksi.


Oikealla lajittelulla luonto ja kukkaro kiittävät.


Lähteenä HSY ja Oulun kaupunki.

 

tiistai 10. tammikuuta 2012

The History of Plastic

Mielestäni olen viime syksyn aikana karsinut kovalla kädellä vaatteitani. Kesällä tämä sai esimakua poistetuista kengistä. Vaikka silloin poistin monia kenkiä (kovasti otti sydämestä), on kenkiä täällä vielä aivan liikaa. Nyt poistokasaan meni, todella kovalla seulalla, yksitoista paria kenkiä.

Samalla, kun vaatekaapin porukoilla on tila edelleen hakusessa, päätin karsia vaatteita yhtä kovalla seulalla. Karsittavaa löytyi kassillinen ja kasa vain kasvaa. Enkä ymmärrä: Mistä tätä tavaraa tulee? Mielestäni en ole ostanut vaatteita, koska tietenkään kirpputorilta ostettuja vaatteita ei lasketa.

Taidan olla hamstraaja. Monet vaatteista ja jotkut kengistäkin on sellaisia, jotka oikeasti joutuisivat roskiin huonon kuntonsa tähden, mutta pieni wannabe hippi nostaa päätään eikä todellakaan halua heittää niitä minnekään, sillä ihan varmasti joku  voi vielä joskus käyttää niitä sandaaleja, joiden pohja repsottaa.

Ehkä ennemmin sen sijasta, että yrittäisin tupata ystävieni mukaan vanhoja kenkiä ja vaatteitani, lupaan tervehtiä keltaisia vaatteidenkeräyspisteitä ja vien monia muovipussillisia niihin. Siirrän heille vastuun tehdä vanhoista alushousuistani lumppua, en minä sitä osaa.

Pientä omaatuntoani jo soimaa tämä vaatteiden määrä. Apua!

What's a Girl to Do

Sain itseni ylös (melko) vaivattomasti (yhdellä torkutuksella) ja yllätin itseni. Kahvi boost on kyllä aika ihanteellinen juuri nyt. Mutta koulu, loma loppu jo.

 

perjantai 6. tammikuuta 2012

Best Friend

Taantuminen omaan teini-ikääni on suorastaan jo pelottavaa. Haluaisin pinkin tukan (sitä vuosimallia -05 ja -06), mutta tuleva Laos vähän jarruttelee päätöstäni (joka eilen muutaman rommikolan jälkeen oli tänne-heti-ja-nyt).

Oikeastaan Laos ei jarruttele, vaan minä itse mietteillä Mitä-se-mun-kampaaja-tästä-sanoisi. Olen ihan varma, että kampaajani nylkee minut elävältä ja friteeraa vielä päälle. Pinkkihän todellakin on se helppo väri ulkomaille paahtavan auringon alla.

torstai 5. tammikuuta 2012

Book of Stories

Kahden viikon paossa olon jälkeen, koti tuoksuu ihan kodilta ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä haistan vaatteistani oman tuoksuni. Sen, jonka muut haistaa muttei itse. Kai pako on ollut ihan hyvä.

Tosin haluaisin paeta vielä uudestaan, vielä kauemmas. Kolmekymmentäkolme päivää.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Special K

Taantuminen teini-ikään on saanut päätöksensä. Palasin kaiken alkuun ja juureen (sen lisäksi, että olen viettänyt liikaa aikaa porukoiden kotona).

On hyvä palata tämän taantuman kanssa oikeaan kotiin.

Angie

Kolmekymmentäneljä päivää, enkä taida ehkä jaksaa odottaa. Haluan kuumankostean ilmaston, aurinkoa ja paon täältä pois.

Kolmekymmentäneljä päivää.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Under My Thumb

Kävin uusimassa passini. Se on valmis viikon päästä, mutta mä en oikein taida olla vielä valmis matkalle. Tajuntaani ei ole vielä mahtunut: kolmekymmentäviisi päivää.

Tämän kolmenkymmenenviiden päivän aikana täytyy etsiä kunnon aurinkorasva, sillä huhutaan, että Laosissa saattaa olla lähes kaksikymmentäkahdeksan astetta lämmintä, mene ja tiedä. Itse käyn ainakin kurkkaamassa (sen kolmenkymmenenviiden päivän jälkeen).

Samalla ehkä pitäisi ostaa kevyitä housuja, sillä itse en taida kävellä viidakossa lyhyissä hameissa (joita kaapista löytyisi ihan älyttömästi), joten tutkin kirpputorit läpikotaisin ja ehkä taidan eksyä pakon edestä ihan oikeaan vaatekauppaankin. Ehkä viimein saisin ostettua itselleni jonkun hatunkin, mutta lippalakkia en päähäni pistä - enää ikinä.

Olen samalla taantunut teinivuosiini ja kuunnellut puhki Rollareita, Beatleseitä ja Ramonesia.

The KKK Took My Baby Away

maanantai 2. tammikuuta 2012

Gimme Shelter

Toisinaan ymmärrän Eternal Sunshine of the Spotless Mindin Clementineä ja Joelia. Sillä kyllä joskus saattaa olla juuri sellainen tilanne, jossa kai olisi ihan sallittua käyttää elokuvan metodia ja poistaa tapahtumia, ihmisiä ja ajatuksia pois omasta päästään. Eikä toisinaan elokuvan idea ei ole niin kamala, kun se aluksi oli.

Lopulta en ehkä kuitenkaan haluaisi oikeasti poistaa päästäni mitään. Ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind on oikeasti edelleen niin kamala elokuva, niin kuin aluksi.