Toisinaan ymmärrän Eternal Sunshine of the Spotless Mindin Clementineä ja Joelia. Sillä kyllä joskus saattaa olla juuri sellainen tilanne, jossa kai olisi ihan sallittua käyttää elokuvan metodia ja poistaa tapahtumia, ihmisiä ja ajatuksia pois omasta päästään. Eikä toisinaan elokuvan idea ei ole niin kamala, kun se aluksi oli.
Lopulta en ehkä kuitenkaan haluaisi oikeasti poistaa päästäni mitään. Ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind on oikeasti edelleen niin kamala elokuva, niin kuin aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti