Saan Kyllä Asunnon

Ja ehkä taidan rakastaa tätä, kun voi kuunnella musiikkia, muutto Helsinkiin tapahtuu joskus kesällä ja on vappu, lämpöä sekä aurinko.

Ei aina tarvitse suuria iloja. Elämä on tehty pienistä.

Celestica

Antonella Gambotto-Burken Itsemurhamuistelmat on äärettömän ihana kirja, kaikessa karuudessaan.

Sillä kirja huokuu oikeaa elämää, surua, masennusta ja oikeita tunteita. Eikä kirjan luettuaan voi ikinä pitää surua minään muuna kuin itsenään: kauniina, henkilökohtaisena ja raskaana.

En tiedä miten on niin helppo sivuuttaa suru, sillä oikeasti silloin pitää surra, kun on surettavaa. Vei se kuinka paljon elämästämme, ei se halua muuta kuin antaa mahdollisuuden hyvästellä kaiken.

Surun jälkeen on aina aurinkoista ja lopulta niille asioille menneessä voi aina hymyillä. Mutta suru vaatii oman aikansa ja lopulta meillä on pakko olla aikaa annettavaksi. Sillä lopulta, eikö se henkilö juuri ole ansainnut edes sen?

Suru ei tee meistä vahvempia, vaan lempeämpiä.

Cast No Shadow

Rakastan niitä hetkiä, kun voi istua parvekkeella, aurinko lämmittää, lämmittää ja lämmittää niin paljon eikä mikään voi mennä pieleen, sillä on kevät, musiikkia ja äärimmäisen hyvä kirja.

English Summer Rain

Onko taivas ollut aina sininen harmaiden pilvien alla?

God Knows

Toisinaan on ihana haaveilla pääsystä pois. Karkaamisesta jonnekin äärettömän kauas, jossa voi vain hymyillä vinointa hymyä.

Ehkä unelmoin liikaa Helsingistä, kesästä ja festareista, elämästä, auringosta ja lämmöstä, omasta kirjasta, valokuvaamisesta ja omasta näyttelystä. Enkä oikein ymmärrä miten paljon yksi ihminen voi omistaa unelmia.

Mutta ne ovat omiani. Enkä haluaisi luopua niistä mistään.

Change of Heart

Haluan sen lämpimän kevään, jolloin aurinko paistoi vaan ja sai hymyillä leveintä hymyään, syödä jäätelöä ja nauraa loppuun asti.

Onnellinen Nainen

Ja ei voi olla muuta kuin onnellinen, jos aurinko paistaa, pisamat tulee esiin, voi hymyillä moottoritienlailla ja voi syödä kevään ensimmäisen jäätelön.

Eikä tätä hillitöntä pakoa muualle voi hillitä juuri mikään muu, kuin aurinko ja lämpö. Ehkä jaksan vielä, sillä kesä kuljetaan lähijunissa Helsingin pölyä niellen.

Scandinavian music groupin sanoin, olen onnellinen nainen ja ehkä mulla on myös yksi ilme, joka vain sattui jäämään kasvoilleni eilen.

Abel

Tätä vuotta on eletty sataviisitoista päivää. Tämän vuoden aikana olen käynyt koulussa ihan oikeasti luennoilla kymmenisen kertaa.

Ehkä lupaan ensi lukuvuodelle, etten ole niin itsekäs. Lupaan saada itseni oikeasti hereille aamun tunneilla, lupaan myös syödä oikeasti säännölisesti ja hyvin (enkä milloin sattuu ja laihtua). Lupaan pitää tehtävistä huolen ja tietää milloin tentit on. Lupaan ettei oikeasti mikään tehtävä mene rästiin.

Lupaan myös oikeasti huoltaa ystäviäni enkä jättää heitä ruostumaan. Lupaan, ihan oikeasti vannoen, olevani huomattavasti epäitsekkäämpi.

En halua enää tätä, että vuosi on hujahtanut ohi silmissä ja ainoastaan on keskittynyt hengittämiseen. Elämä on siihen ihan liian lyhyt.

La Berceuse Hip Hop du Docteur Madeleine

Koska yksinkertaisesti en ole päässyt irti Sydämen mekaniikan otteesta ja ehkä se on kietonut itsensä vähän liiankin hyvin, sillä rakastan Dionysosin tekemää levyä kirjan pohjalta. Yksinkertaisesti vain rakkaus.

 

French Dog Blues

Note to myself: Vaikka tilastolliset ja matemaattiset menetelmät olisi kuinka epäkiinnostava kurssi ikinä, kannattaisi käydä useammalla tunnilla kuin yhdellä (ja olla nukkumatta sillä ainokaisella tunnilla), sillä lopulta saat vain kirota omaa typeryyttäsi lukiessasi tenttiin.

Silas the Magic Car

Aamun vakio on kahvia ja pullaa, sillä ilman sitä on vaikea herätä ennen päivän puolta.

Ja ehkä se lämmin kevät sieltä tulee, sillä siellä on oikeasti aurinko taivaalla ja harmaus on kadonnut johonkin kauas pois.

Eight Flew Over, One Was Destroyed

On osattava elää niiden hetkien kanssa, kun haluaa käpertyä ihan pienen pieneksi lattialle, kuunnella musiikkia ja tuntea se, kun sydän on tippunut jonnekin tyhjyyteen.

Eikä sitä tunnetta voi vain paeta, sillä se tunne löytyy kirjoista, musiikista, elokuvista, naapurista. Ja haluan edelleen olla se äärettömän naiivi ihminen, joka uskoo siihen puhtauteen, jota aina ei kirjoissa kuvata.

Haluan uskoa Sydämen mekaniikan ulkopuoliseen elämään. Sellaiseen elämään, jossa pikkuiset pojat saavat ne pienet likinäköiset laulajattarensa, sillä lopulta (vaikka en rakkaudesta tiedäkään yhtikäs mitään) haluan kovasti uskoa johonkin parempaan.

Haluan uskoa elämään, missä sydän ei elä tyhjyydessä. Haluan uskoa siihen tunteeseen, jonka hyvä kirja ja musiikki saavat aikaan. Haluan uskoa tunteeseen, joka lopulta pyyhkii kaikkien kyyneleet.  

As Tears Go By

Pakko päästä pois, pois, pois. Sydän ei yksinkertaisesti halua olla teljetty, en minäkään. En halua rajoitteita, en halua tuntea itseäni niin vangituksi.

Ja ehkä kesä ei olisi yhtään paha idea, sillä oikeasti kesällä kuljetaan lähijunissa.

Tähän hetkeen helpottaa peukalokyyti ja nopeasti vanhan kirjekuoren taakse kyhätty teksti "T-R-E!". Ja ehkä myös se, että pääsee pidemmälle kuin juuri rajojen ulkopuolelle.

Even in Dreams

Sorry or Please

Joskus haluan vähän liikaakin. Toisinaan se on juuri sellaista, jolloin ei tunne enää sydämensä sykkeitä ja sydän tippuu, tippuu ja tippuu tyhjyyteen.

Ja sitten tulee niitä hetkiä, jolloin en halua mitään. Ja sydän muistuttaa rinnassa, hakkaa ja potkii korvien tärykalvoilla.

Eikä toisinaan olisi pahitteeksi elää tasapainossa, mutta kukaan ei ole oikein opettanut miten tasapainoitellaan nuoralla.

Sydämen Mekaniikka

Rakastan lukemista. Rakastan Mathias Malzieun kirjoittamaa Sydämen mekaniikkaa.

 

Aamiainen Avaruuslaivalla

Tällaisena päivänä, kun tuuli repii kattoa, on harmaata ja sataa, sataa, sataa aina vain; tekisi mieli matkata jonnekin kauas lämpöiseen.

Ehkä toisinaan harmaus hiipii pitkin selkäpiitä sisuksiin, enkä halua tätä harmautta. Haluan aurinkoa ja lämpöä, sillä on hiukan uuvuttavaa aina olla kylmissään. 

To a Poet

Filosofi Demokritos sanoi, että ihminen on onnellinen silloin kun ei jää suremaan sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Taas Sigmund Freudin mukaan ihminen tulee onnelliseksi rakkaudesta ja työstä. 

Mutta voiko silloin ihminen, joka ei pidä työstään tai koe rakkautta, olla onnellinen? Voiko ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään, olla onnellinen kaikesta huolimatta?

Enkä mitenkään haluaisi uskoa onnellisuuden olevan riippuvaista omista luonteenpiirteistä tai siitä, että omistaa äärettömän hyvän itsetunnon.

En tiedä rakkaudesta oikeasti mitään, mutta tiedän olevani onnellinen. Olen onnellinen, sillä tiedän tämän elämän olevan ihan liian lyhyt murehtimiseen. On myös parempi olla miettimättä menneitä ja olen vihdoin osannut antaa anteeksi myös itselleni.

Lopulta, onko elämässä oikeasti muuta tavoiteltavaa kuin onnellisuus? Mieluummin elän lyhyen ja onnellisen elämän kuin pitkän ja onnettoman.

Lopulta kukaan muu ei voi tehdä toista onnelliseksi kuin itse. Niinpä sen sijaan, että jäisin odottamaan, haluan itse tavoittaa. Ja olen onnistunut siinä.

Hallava

Ja ehkä haluaisin jäädä lattialle makaamaan, unohtaa ulkona vallitsevan takatalven, juoda paljon kahvia ja kuunnella putkeen Wojciechia.

Mutta kai pitää herätä todellisuuteen, käydä nauramassa markkinointi ja laskentatoimen tentissä ja rämpiä loskasateessa kirjastoon.

Ruisleipää ja Lakipykäliä

Ja ehkä on ihanempaa haaveilla kesästä, jäätelöstä, auringosta ja lämmöstä. Saatan myös haaveilla kaikista lukuisista hymyistä, mesiviinistä, humaltumisesta, valvomista aamun pikkutunneille ja aamunsarastuksesta.

Kesä, voisitko jo olla täällä?

Pace is the Trick

Note to myself: Älä juo liikaa kahvia, sillä liiallinen kofeiinimäärä tuottaa samoja sivuvaikutuksia kuin syömällä kaksi ja puoli grammaa vahvoja Paratabseja. 

Päässä on erittäin pilvistä, pilviin on noustu.

Sairaalat Muistavat

Miksi on niin vaikea nähdä metsää puilta? Onko niin vaikea hymyillä juuri sille hetkelle, kun kaupunki on kuollut eikä tuuli ole enää kylmä?

Juoksepoistyttö

Rakastan sitä kevättä, kun voi juoda ensimmäiset pussikaljat joen rannassa, antaa auringon lämmittää, odotella Laosista saatujen pisamien joukkoinvaasiota ja vain hymyillä, koska aurinko paistaa ja on lähes lämmintä.

Ja ehkä toivon kuuman kesän, sillä silloin ei yksinkertaisesti tarvitse palella. Mutta tyydyn tähän kevääseen, sillä hymyillä ei voi koskaan liikaa.

D is for Dangerous

Ehkä toisinaan täytyy päästää salaisuuksia ilmoille.

Toisinaan krapulaisina aamuina katson Gossip Girliä, sillä silloin en pysty keskittymään oikeasti mihinkään viisaaseen. Teen sitä joskus myös silloin, kun kaikki vain hajoaa ja haluan kunnollisen nollauksen ilman alkoholia. Ja pidän niistä hetkistä.

Heitän elämäni suurimmat asiat ihan pieneksi vitsiksi "Itkin ruotsin suullisessa tentissä. No ei sen kummempaa vähän Jag hetereiden jälkeen muutamat Byää kohtakset." Eikä kukaan oikeasti tiedä ettei minulla ole hauskaa kertoa sitä muille, mutta se vain lipsahti suustani. Eikä kukaan lopulta tiedä mikä kaiken aiheutti.

Olen syönyt kohta lähemmäs puoli vuotta Mother's little helpereitä, enkä varmasti osaa sanoa milloin itse olen valmis niistä luopumaan. En edes tiedä ovatko ne tehonneet halutulla tavalla.

Koen ventovieraille ihmisille puhumista melko paskalta hommalta ja sulkeudun enemmän itseeni kuin koskaan ikinä.

Olen yleensä jäätävin ihminen silloin, kun en edes yritä olla ja yrittäessäni olla kusipäisin ikinä, se ei koskaan onnistu.

Mielestäni tällä paikkakunnalla on ehkä maailman tekopyhimmät, itsekeskeisimmät, kaksinaismoraalisimmat ja ulkokultaisimmat ihmiset ikinä.

En ole ikinä rakastunut enkä millään pysty uskomaan rakkauteen, vaikka siihen kovasti olen pyrkinytkin. Rakkaus on käsitteenä itselleni täysin vieras enkä yksinkertaisuudessaankaan kykene uskomaan siihen.

Häpeän humaltumistani ja yritän esittää aina enemmän selvää kuin olenkaan. Se ei ikinä onnistu ja rupean lopulta takeltelemaan sanoissani ihan liikaa.

Sanon vihaavani kaikkia hedelmäkarkkeja, vaikka oikeasti on ehkä kahta hedelmäkarkkilaatua, joista ihan oikeasti pidän.

Sanon vihaavani sipulia, vaikka oikeasti en tykkää siitä kuinka hengitys alkaa haista sipulille sen jälkeen. Oikeasti siinä maussa ei ole mitään vikaa.

Toisinaan kauheassa kännissä ryhdyn leipomaan, sillä silloin on juuri pakko saada aina lämpimiä teeleipiä.

Kiinnostukseni toista ihmistä kohtaan lopahtaa, jos saan selville etteivät ne pidä hampaiden hygieniaa yhtä tärkeänä kuin minä. Ja sen tähden maailman hirvein asia on mennä nukkumaan pesemättä hampaita tai olla pesemättä niitä aamulla.

Minun on ihan pakko syödä kaikki ruoat lämpiminä. Lämmitän mikrossa juustokakkuja ja mustikkapiirakkaa.

Sanon vihaavani lapsia, jonka tähden en haluaisi niitä. Oikeasti pelkään niin paljon epäonnistuvani vanhempana, että on helpompi sanoa vihaavansa lapsia eikä halua niitä sen tähden kuin myöntää pelkäävänsä epäonnistumista niin paljon, etten sen tähden halua lapsia.

Heart Full of Wine

On erittäin mukavaa olla näin e-pä-va-kaa ihminen, totaalisen messed up. Ja ehkä hiljalleen ärsyttää elämässä kaksi vaihtoehtoa: kärsi unettomuudesta tai anna Mother's little helpereiden auttaa ja nuku maailman sikeintä unta (ja nuku-nuku-nuku kaksitoista tuntia, kärsi väsymyksestä silti).

Eikä kukaan ole koskaan kertonut, ettei sellainen ihminen, jonka elämä on aina vähän ollut sekaisin, kärsii siitä ehkä lopun elämää.

Enkä mä mitään nallekarkkeja halua, vähän vain jotain muuta.

Lördagen den Femtonde Mars

Ja ehkä toisinaan haluaisin edelleen jättää kaiken taakseni, etsiä oikeasti kodin jostain, löytää paikan, jossa ihan oikeasti haluaisin asua ja olla vähemmän riippuvainen unesta, mother's little helpereistä ja teestä.

Toisinaan olisi parempi olla makoilematta lattialla ja kuunnella musiikkia. Eikä toisinaan olisi yhtään pahitteeksi kiittää oikeasti niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeitä, tärkeitä ja tärkeitä. Ja toisinaan pitäisi hymyillä enemmän leveintä hymyä ja sanoa kiitos sekä halata.

Ei olisi myöskään pahitteeksi nöyrtyä, päästä eroon turhamaisesta ylpeydestä ja olla vähän lämpimämpi ihminen, sillä lopulta kukaan ei ole oikeutettu sille kylmyydelle, jonka turviin toisinaan kietoudun.

On kuitenkin kevät, kevät ja kevät. Eikä silloin voi olla jäätävä, ei silloin saa olla.

Palasina

Se tunne, kun löytää musiikista jotain äärettömän ihanaa ja voi vain maata lattialla ja sydän lyö ihan varmasti musiikin tahdissa.

Mitt Hjärtä Blöder

Totesin juuri, että äitiä kannattaa uskoa ja checkata rinkka ja kaikki sen jännittävät taskut. Ihan siltä varalta ettei mikään tasku jää auki ja sieltä tipu mitään jännittävää. Nimim. alushousuille varattu tasku auki ja alushousuja kateissa.

Hienon pääsiäisen hieno loppu. Tarkoituksenani ei tosin ollut viljellä alushousujani Lahti-Turku bussiin.

Elvis Istuu Oikealla

Toisinaan on vaikea olla paikallaan, sillä on aina pakko kulkea, kulkea ja kulkea jonnekin pois.

Ja ehkä toisinaan on ihan totta; Pakko päästä pois, mut luotiin kulkemaan.

Welcome, Ghosts

Ja koska on hyvin vaikea olla hymyilemättä typerille kissoille kaappien päällä, auringolle, lämmölle, hymyille ja elämälle.
Eikä mikään oikeastaan voi mennä vikaan, sillä hymyt pelastavat aina ja se lämpö ja onni.

Ja ehkä toisinaan säälin niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä etsivät. Säälin niitä ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia siitä onnesta, jonka käsiinsä saavat. Säälin myös niitä ihmisiä, jotka eivät osaa päästää lähelle, sillä mitä muuta toisista saa käsiinsä?

Säälin erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä osaa nauttia elämästään. Säälin niitä ihmisiä, jollainen itsekin olen ollut. Ehkä erityisen paljon säälin niitä ihmisiä, jotka eivät kaikesta huolimatta osaa vain olla itsensä kanssa, vaan rakentavat ympärilleen muurin siinä toivossa, ettei mikään satuttaisi.

En ole itsekään täydellinen, mutta ainakin yritän olla sellainen ihminen, jota ei tarvitse sääliä. Elämässä on vain yksi asia, jota ihminen ei kaipaa ja se on sääli. Sääli ei ikinä vie mihinkään vaan haurastuttaa.

Fast Lane

Rakkauteni kaalia kohtaan pysyy järkkymättömänä. Samalla totesin, ettei kaalaatikkoa tai kaalihöystöä tehdessä mene yhtään enempää aikaa kuin muissakaan ruuissa.

Mer du Japon

Laskeuduttiin niin lähelle absoluuttista nollapistettä kuin tässä elämässä kyetään, eikä taida kelvinitkään riittää sillä asteikolla.

Helvetti jäätyi.

Ce Matin La

Palasin Laosista kolmekymmentäkuusi päivää sitten. Näinä kolmenakymmenenäkuutena päivänä olen sairastanut hyvin sitkeää flunssaa, syönyt päälle hevoskuurin ja kuitenkin tauti pitää otteessaan.

Voin sanoa, että hiukan vituttaa, ihan vähäsen vain.

Sing Sang Sung

Suuri ongelmani on sähköpostien kirjoittaminen. Kuinka syvällä perseessä tikku voi oikeasti olla?

Takakireä sanoo täällä hei ja vielä takakireämmät sähköpostini huutavat hiukan vapautta.

You Can Tell It to Everybody

Palatessani eilen, ruuhkaisesta Helsingistä, totesin ruuhkien olevan aivan käsittämättömiä. Tietenkin itselläni on kaikki aika elämässä, bussissa istuskellessani.

Jos olisin saanut euron jokaisesta autosta, jossa oli vain yksi ihminen, olisin saanut koko menopaluu bussilipun hinnan takaisin.

Helsingin ruuhkaisuudesta jaksavat valittaa ne, jotka itse joutuvat kokemaan ruuhkan, ja tietenkin se on ymmärrettävää. Kuitenkin niissä valittajissa on varmasti niitä, jotka ovat hyvin tietoisia aamu- sekä iltaruuhkista ja silti suosivat omaa autoiluaan julkisten ja kimppakyytien sijasta.

Ei tietenkään siinä mitään, mutta mitä enemmän autoja kulkee tyhjillään, sitä suuremmat ruuhkat ovat. Minulle on jotenkin käsittämätöntä, ettei täällä käytetä tarpeeksi kimppakyytejä tai julkisia kulkuneuvoja.

Siirtymällä julkisiin kulkuneuvoihin tai yrittämällä järjestää kimppakyytejä, varmasti ruuhkat pienenisivät. Jos auton kaikki viisi paikkaa olisi miehitettyinä, jäisi liikenteestä jo neljä autoa pois ruuhkauttamasta. Ja luku tietenkin kasvaa mitä useampi hyödyntää kimppakyytejä, julkisten hyödyntämisestä puhumattakaan.

Jos ei itseä ilmastonmuutos jaksa hetkauttaa, voisi ajatella ainakin sitä, että bensakulut pienenevät kun auto on täysi. Tietenkin auto kuluttaa enemmän bensaa, mitä täydempi se on, mutta jaettuna auton kuluttama bensa viidellä, on summa varmasti pienempi kuin se, että yksin täytyisi kustantaa oman autonsa bensan kulutus.

Myös stressin määrä vähenisi, jos suosisi julkisia, sillä ei itse tarvitse hermostua siitä ettei auto liiku yhtään mihinkään.

Itseäni ei stressannut se, että bussi seisoi lähes paikallaan moottoritiellä, sillä lopulta minulla oli kaikki se aika käytettävissä vain itseeni. Mikäs siinä istuskellessani ja lueskellessani lehtiä, kun itse ei tarvitse stressata yhtään mistään ja jos väsymys iski pystyi hyvillä mielin nukahtaa. Eikä asiaan tietenkään vaikuttanut se, että sain maailman parhaimman harjoittelupaikan. 

Acts of Man

Toisinaan on helppoa lähteä siihen ajatteluun mukaan, jossa syyllistää toista laiskaksi ja saamattomaksi. Ja kuitenkin itse tiedän monen "opittu-kantapään-kautta"-opetuksien perusteella, ettei mikään ole niin mustaa valkoisella.

Ihmismieli on jännä ja vaikka kuinka selittää itselleen ihan faktat: uupumus, väsymys, sairaus, kuolema, masennus, syömishäiriö, uniongelmia ja eriskummalliset ihmissuhdeongelmat, on kuitenkin niin äärettömän helppo lähteä kuvailemaan joku laiskaksi ja saamattomaksi. On vaikea lähteä ajattelemaan, että jollain saattaa olla juuri edellä mainittuja painavia kysymyksiä omassa elämässä ja oma raja on tullut vastaan, pahasti ja rätisten.

Oikeasti jokaisen pitäisi tuntea itsensä parhaiten, enkä ikinä usko siihen, että joku olisi saamaton ihan saamattomuutensa vuoksi. Aina on pohjalla jotain. Ja se pitäisi aina muistaa ryhtyessään tuomitsemaan muita ja itseään.

On helppo lähteä vaatimaan poistattamaan hirsiä toisten silmistä, kun ei kykene poistamaan niitä omista silmistä.

Niinpä itse opin virheistäni ja opettelen huomaamaan omat rajani, kyetä sanomaan ettei nyt kykene. Samalla opettelen, etten syyllistä tai maanittele. En kuitenkaan halua tehdä sitä, mitä en itse halua kokea.

Kingfish Pies

Okei, ehkä saatan ihan vähän (emävalheista suurin) olla kauhuissani. Äärimmäisen kauhuissani, sillä tänään lankeaa päätös.

Vietänkö pummeillen koko kesän, sinitukkaisena ja vapaana, vai ehkä maailman parhaimmassa harjoittelupaikassa.

Niin, ei tässä oikeasti ole kuin kaikki munat samassa korissa, toisinaan tykkään uhkapelata elämälläni.

Heavy Storm

Laosista on ikuisuus. Haluan hengittää ilmaa muualla, tuntea olevansa vapaa ja hymyillä täysin vieraille kestohymyllä 24/7.

Haluan Berliiniin, haluan vieraita hymyjä, haluan paremman maailman. Haluan toisinaan vähän liiankin paljon ja silti en mitään.

Voiko samaan aikaan haluta kaikkea, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään?

Dry Clothes

Ne hetket, kun joku haju muistuttaa jostain tärkeästä tai ne hetket, kun musiikki muistuttaa tapahtumista.

Ja ne hetket on aina täysin perseestä. Ja ehkä toisinaan on levyjä, joita ei voi vieläkään kuunella, sillä ne muistuttavat kaikesta ja kaikkia, eikä niihin hetkiin palata.

Mutta uuden luominen niiden kaikkien vanhojen tilalle, on äärimmäisen helpottavaa. Lopulta ne kaikki hetket lukion käytävillä, kun oli lämmintä ja hymyjä ja läheisyyttä, eivät saavuta sitä kriittistä pistettä.

Ja toisinaan arvostan edelleen niitä hetkiä keittiössä, kun kahvikuppi lämmittää käsien välissä ja voi vain hymyillä, hymyillä ja hymyillä, eikä mikään voi saavuttaa, sillä olen saavuttamattomissa.