Joskus haluan vähän liikaakin. Toisinaan se on juuri sellaista, jolloin ei tunne enää sydämensä sykkeitä ja sydän tippuu, tippuu ja tippuu tyhjyyteen.
Ja sitten tulee niitä hetkiä, jolloin en halua mitään. Ja sydän muistuttaa rinnassa, hakkaa ja potkii korvien tärykalvoilla.
Eikä toisinaan olisi pahitteeksi elää tasapainossa, mutta kukaan ei ole oikein opettanut miten tasapainoitellaan nuoralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti