Rakastan sitä kevättä, kun voi juoda ensimmäiset pussikaljat joen rannassa, antaa auringon lämmittää, odotella Laosista saatujen pisamien joukkoinvaasiota ja vain hymyillä, koska aurinko paistaa ja on lähes lämmintä.
Ja ehkä toivon kuuman kesän, sillä silloin ei yksinkertaisesti tarvitse palella. Mutta tyydyn tähän kevääseen, sillä hymyillä ei voi koskaan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti