Toisinaan on helppoa lähteä siihen ajatteluun mukaan, jossa syyllistää toista laiskaksi ja saamattomaksi. Ja kuitenkin itse tiedän monen "opittu-kantapään-kautta"-opetuksien perusteella, ettei mikään ole niin mustaa valkoisella.
Ihmismieli on jännä ja vaikka kuinka selittää itselleen ihan faktat: uupumus, väsymys, sairaus, kuolema, masennus, syömishäiriö, uniongelmia ja eriskummalliset ihmissuhdeongelmat, on kuitenkin niin äärettömän helppo lähteä kuvailemaan joku laiskaksi ja saamattomaksi. On vaikea lähteä ajattelemaan, että jollain saattaa olla juuri edellä mainittuja painavia kysymyksiä omassa elämässä ja oma raja on tullut vastaan, pahasti ja rätisten.
Oikeasti jokaisen pitäisi tuntea itsensä parhaiten, enkä ikinä usko siihen, että joku olisi saamaton ihan saamattomuutensa vuoksi. Aina on pohjalla jotain. Ja se pitäisi aina muistaa ryhtyessään tuomitsemaan muita ja itseään.
On helppo lähteä vaatimaan poistattamaan hirsiä toisten silmistä, kun ei kykene poistamaan niitä omista silmistä.
Niinpä itse opin virheistäni ja opettelen huomaamaan omat rajani, kyetä sanomaan ettei nyt kykene. Samalla opettelen, etten syyllistä tai maanittele. En kuitenkaan halua tehdä sitä, mitä en itse halua kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti