Ja ehkä toisinaan haluaisin edelleen jättää kaiken taakseni, etsiä oikeasti kodin jostain, löytää paikan, jossa ihan oikeasti haluaisin asua ja olla vähemmän riippuvainen unesta, mother's little helpereistä ja teestä.
Toisinaan olisi parempi olla makoilematta lattialla ja kuunnella musiikkia. Eikä toisinaan olisi yhtään pahitteeksi kiittää oikeasti niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeitä, tärkeitä ja tärkeitä. Ja toisinaan pitäisi hymyillä enemmän leveintä hymyä ja sanoa kiitos sekä halata.
Ei olisi myöskään pahitteeksi nöyrtyä, päästä eroon turhamaisesta ylpeydestä ja olla vähän lämpimämpi ihminen, sillä lopulta kukaan ei ole oikeutettu sille kylmyydelle, jonka turviin toisinaan kietoudun.
On kuitenkin kevät, kevät ja kevät. Eikä silloin voi olla jäätävä, ei silloin saa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti